Kohta se alkaa, nimittäin Helsingin suurkaupungin viikonloppureissu. Tässä samala aamukahvia nautiskellessa ja muiden heräämistä odotellessa mietiskelen vielä, että mitäs kaikkea sitä pitääkään mukaan muistaa pakata. Ehkä pitäisi ne tärkeimmät kirjoittaa peperille ylös samantien, ettei sitten minun tuurilla unohdu.
Perjantaina, eli apua jo huomenna on poikaystäväni veljen häät ihanassa Suomenlinnassa. Häät alkavat kolmelta ja päätyvät aamuyös pikkutunteihin. Niin ainakin itse ajattelin juhlistaa tätä rakkauden merkkipäivää ja olla ihan loppuun asti, nauttia joka hetkestä.
Aamulla puolen päivän aikaan tapaan äitini keskustassa, josta hän nappaa pikkuisemme mukaansa ja me poikaystäväni kanssa lähdemme suunnistamaan Suomenlinnaan vievälle lautalle.
Tiedossa on siis ensimmäinen päivä, ehkäpä jopa yö ilma pikkuista. Tuntuu niin oudolle ajatus, ettei näkisi omaa rakasta vuorokauteen enkä olekkaan kokoaikaa paikalla huolehtimassa omasta pikkuisesta. Tulee varmasti hirveä ikävä, jo pelkästä ajatuksesta.
Lähteminen Helsinkiin oli paljon myös siitä kiinni, että saadaanko meidän liskolle hoitaja. Matkaan sitä ei voi ottaa, terraario ei mahtuisi autoon vaunujen kanssa änkemälläkään. Viimeksi lisko oli hoidossa eläinkaupassa, mutta ajattelimme, että näin lyhyellä matkalla sen olisi parempi ja mukavampi jäädä omaan kotoisaan ja turvalliseen terraarioonsa. Ja koska moni varteenotettava sukulaisehdokas on myös tulossa Helsinkiin häihin, iski pienoinen paniikki liskon hoitajasta.
Onneksi kuitenkin hyvä tuttavamme suostui samantien ehdotukseen ja käypi viikonlopun aikana morjestamassa pientä laiskiaistamme ja ruokkimassa tuoreita matoja herkullisen sirkkaparven kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti