Noniin. Nytpä saan sen ehkäpä tehtyä vidoin ja viimein. Kaiken tämän matkustamisen ja juhannusviettojen jälkeen pääsen istahtamaan koneelle ja kirjoittamaan hieman meidän matkastamme Dubliniin. Lähdettiin siis pikku Elmun ja muutaman ystäväni kanssa käymään Irlannissa pienellä lomamatkalla näin kesän alkuun. Itse olin Dublinissa ensimmäistä kertaa kolmisen vuotta sitten ja rakastuin paikkaan, koko maahan ihan mielettömästi. Tuonne minä aijon vielä joskus palata. Ja niinpä sitten palasinkin. Viiden päivän matkalle oman pienen poijan kanssa.
Lennot Dubliniin ja takaisin sujuivat yllättävänkin hyvin. Olin varautunut mahdolliseen huutamiseen, itkuun, malttamattomaan sylissä pomppimiseen ja korvien lukkiutumisee. Kuitenkin matka sujui ilman sen suupempia ongelmia. Molemmat nousut Elmu nukkui ja taisi vähän ennen lennon puolta väliä heräillä. Matka aika oli noin kolme tuntia, joista molemmilla lennoilla loppumatka sujuikin suurilta osin Elmun kanssa touhuillessa. Katseltiin ulos ikkunasta, yritettiin leikiskellä leluilla, syötiin leipää, revittiin lehtiä ja moikkailtiin edessä olevia matkustajia. Ihan hyvin se Elmu jaksoi paikoillaan olla, kunhan välillä pääsi sylissä seisoskelemaan ja pomppimaan. Kerran taisi karata lentokoneen käytävälle konttailemaan, mutta onneksi oli sen verran paljon ihmisiä edessä, että ei pitkälle päässyt. Lentäessä ehdottomasti muistettavia pikkulapsen kanssa matkustaessa on vesi, maito, leipä, naksuja ja tutti. Ja siihen lisäksi vielä jokin hieno käsi/kaulakoru, jota pienokainen voi sylissä ollessa näpräillä ja tutkiskella. Niilläpä luulisi pärjäävän. Ainiin ja myös jotakin pehmeää. Lentokoneen vaipanvaihto tilat kun ovat aika karut.
Mutta sitten Dubliniin, jossa on muuten ihanan helppoa ja huoletonta matkustaa pienen lapsen kanssa. Kaksikerroksisiin busseihin mahtui kätevästi vaunujen kanssa, jotka pystyi jättämään alakeertaa ja itse voi kavuta portaita pitkin yläkertaan ihastelemaan maisemia. Ainoa miinus puoli noilla kaksikerroksisilla busseilla matkustamisessa oli se, että jos kyytiin oli tulossa toisetkin vaunut, oli ne koottava kasaan. Bussissa kun saa olla yhdet vaunut kerrallaan. Niin ja takaovi ei ole käytössä kuin hätä tapauksissa. Saisi olla aika nopea, jos halusi keritä bussin pysähdyttyä turvallisesti lapsen kanssa yläkerrast rappuset alas, asetella lapsi vaunuihin ja päästä bussista ulos, ennen kuin sisään tulevat matkustajat tukkivat koko tien. Niin taisi käydä joka ikinen kerta.
Bussien lisäksi matkustimme Dublinissa paikallisjunilla, joiden kanssa matkanteko sujui bussejakin helpommin. Aikataulut ja lipunmyynnit olivat selkeitä ja yksinkertaisia, sekä vaunujen kanssa liikkuminen helppoa niin asemalla, kuin junassa. Ainoana miinuksena voisi mainita ne kahden minuutin hissit. Vauhti puoli metriä minuutissa. Onpahan ainakin turvallisuuteen panostettu.
Rakastan Dublinia ja rakastan koko Irlantia. Se tunnelma ja ne ihmiset. Kaikki ne paikat, nähtävyydet ja upeat maisemat. Koko meidän viiden päivän reissu oli ihan uskomaton. Kerettiin tekemään vaikka mitä ja käymään vaikka missä. Ensimmäiset pari päivää sujui suurimmaksi osaksi keskustan kauppoja, katuja, puistoja ja kahviloita kierrellen. Oli nimittäin sen verran sateisen tuulista, että sateenvarjotkin hajosivat. Käytiin esimerkiksi pannukakku aamupalalla pienessä, mutta suloisessa kahvilassa, Starbucksissa juomassa päiväkahvit, keskuskan St Stephen`s Green puistossa keinumassa ja heittelemässä kolikoita suihkulähteeseen ja tuulisella ylikulku sillalla valokuvailmesassa Dublinin kaupunkia. Niin ja käytiinhän me viel'ä syömässä ihanaa ruokaa paikallisessa pubissa.
Kolmantena päivänä matkattiin paikallisella junalla Dun laoghaireen, pieneen ranta/satama kaupunkiin. Se on yksi Dublinin pienistä esikaupungeista. Ja se oli ihan mielettömän ihana. Kyllä, rakastuin siihen oitis. Purje veneitä, rantoja, majakoita, pieniä jyrkänteitä, suloisia kahviloita, ihania leikkipuistoja, kaduilla soittavia ihmisia. Ihana paikka! Aluksi ihasteltiin upeita maisemia, jonka jälkeen pistäydyttiin pieneen rantakahvilaan syömään ja kuuntelemaan irlantilaista kitaran soittoa. Sen jälkeen käytiin vielä puistossa leinumassa ja rannalla keräilemässä kiviä ja simpukoita.
Neljäs päivä menikin meillä eläintarhassa. Matkattiin bussilla Phoenix parkin liepeillä, josta puiston halki käppäiltiin kohti eläintarhaa. Tuo Dublinin eläintarha on kuin viidakko. Hirveästi kaiken maailman kasveja ja kukkia joka puolella. Ihan erilainen, kuin kaikki muut eläintahan, joissa olen käynty. Ja olihan eläintarhassa niitä eläimiäkin, kuten kaksi mököttävää simpanssia, suuri lauma kirahveja, muutama lyllertävä sarvikuono ja seepra, pingviinejä ja kosiskeleva riikinkukko. Vietettiin eläintarhassa ihana päivä, vaikkakin pikku Elmun ehdottomia suosikkeja taisi olla eläintarhan leikkipuisto ja ne ympäri ämpäri eläintarhaa vapaana lentelevät ja juoksentelevat linnut.
Viimeisenä päivänä heräiltiin Elmun kanssa aamu varhain ja lähdettiin kahdestaan pienelle seikkailulle. Hypätiin kello kahdeksan junalla Harmonstowniin ja siitä seikkaltiin kartan avulla St Anne`s Parkkiin. Se oli yksi paikka, jonka olin ennen matkaa nettiä selaillessa löytänyt ja jossa halusin ehdottomasti päästä käymään matkan aikana. Olin jo monena iltana harkinnut, että no nyt lähden etimään kyseisen puiston, mutta päivät ne vain lipuivat ohi kuin huomaamatta. Joten oli enää viimeinen aamu jälkellä ja viimeinen mahdollisuus käydä kyseisessä puistossa. Ja mehän lähdimme.
Löysin puistoon yllättävän hyvin, vaikka hieman hakusessa tuo kartanluku taito olikin. Mutta se puisto. Se oli ihan mieletön. Sanoin kuvaamattoman kaunis ja satumainen. Isoja puita pienten metsäpolkujen ympärillä. Pieniä puroja ja vanhoja alikulku siltoja. Iso leikkipuisto ja suuret nurmikentät. Ja vielä upea ruusu puutarha täynnä toinen toistaan upeampia ruusuköynnöksiä.
Aamu vietettyä kysisessä puistossa matkasimme junalla takaisin hotellille. Muutama tunti lepäiltiin ja syötiin, jonka jälkeen lähdettiin vielä käymään Howtissa, pienessä meriranta kylässä niemenmuotisella alueella. Ja se on ehdottomasti yksi unelmien paikoista, jossa haluaisin asustaa. Isoja jyrkänteiä ja kallioita. Ihania taloja ja upeita maisemia. Ehdottomasti sellainen paikka, jossa sielu lepää.
Kiitos rakkaille ystävilleni, kummitytölleni ja Elmun kummitädille ihanasta matkasta ja matkaseurasta!
