Aamulla

Kun isi yrittää sängyssä silmiään availla ja äiti on jo täydessä vauhdissa yrittäen keittää puuroa, etsiskell' suodatinpusseja ja valitkoida hesarista itselleen parhaimmat sivut, seisoskelee Elmu keittiön ikkunan edessä ja katselee ohi ajavia autoja ja valkeaa lumipeitettä. Meidän lauantainen, mutta joksenkin jokapäiväinen aamu.

Ensilumen tuoksu

Tänään Elmu pääsi oikein toden teolla fiilistelemään ensilunta, kun heti aamusta rynnättiin yhdessä parvekkeelle ihmettelemää valkeaa maata ja heti aamupuuron syötyä eikun ulos. Käytiin pitkällä rantakävelyllä ja lumiliukumäkeä laskemassa nenät punaisina. Myöhemmin vaihdettiin talvirenkaat lumikinoksissa pomppien, leikittiin hippaa ympäri suuren koivu, tehtiin piparkakkutaikina ja fiilisteltiin kaupasta tuotuja joululehtiä.  Ja illemmalla juotiin minttuteetä ja askarreltiin joulukorteille kirjekuoria.

Talvi ja lumi. Pakkasaamut ja joulu.

Kuinka olenkaan teitä kaivannut. <3

Kuvassa puolivuotias tonttu viime talvelta <3

Nukkumaan

Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä ja hämmentävää. Ainakin äitin mielestä.

Elmulla on pienestä pitäen ollut kova halu nukkua äidin ja isän sängyssä. Silloin vuosi sitte oli minulla tapana nukuttaa Elmu joko sylissä keinutuoliin tai väsyneenä suoraan omaan pinnasänkyyn. Mutta koska siihen aikaan vielä imetin, nostin Elmun aamuyön paikkeilla vierelleni nukkumaan. Se järjestely kun oli käytännöllisempää ja ainakin äitille helpompaa yöllisten heräämisten ja ruokailujen kannalta. Tästä seruasi kuitenkin se, että Elmu hieman kasvettuaan ei enää suostunut nukkumaan omassa sängyssään. Tai ei ainakaan nukahtamaan sinne. Pinnasänkyyn nukkumaan meneminen oli itkua ja huutoa. Piti päästä äitin viereen. Äitin ja isin sänkyyn. Usein nukutinkin Elmu vierelleni, josta sitten siirsin pinnasänkyyn nukkumaan. Tosin sieläkään ei yleensä nukuttu aamuun asti, koska jos Elmu sattui yön aikana herämään ja huomaamaan, että ei olekkaan enää äitin ja isin vierellä alkoi itku ja kova ikävä.  (Mikä tapahtuikin melkein joka yö...)

Nukuttiin siis aika kauan joksenkin tätä kaavaa noudattaen;

Nukahdettiin äitin sänkyyn - muutaman tunnin unet pinnasängyssä - aamuyöstä takaisin äidin vierelle.

Tuossa ennen kesää aloin nukuttamaan Elmua omaan pinnasängyyn ja pari ensimmäistä yötä meni pelleillessä ja äidin sänkyyn kinuessa, mutta juuri sen muutaman yön jälkeen Elmu oli jo omaan sänkyyn nukahtamiseen tottunut ja hetken aikaa se näyttikin jo sujuvan. Kunnes tuli kesä, mökkeily ja matkailu sekoittamaan pakkaa. 

Mutta nyt. Nyt on tapahtunut jotain ihmeellistä. Elmu ei enää suostu nukkumaan missään muualla, kuin omassa sägyssään. Ihan tuosta vain. Ilman minkäänlaista itkuhuutoa saatika sitten unikouluilua. Yhtäkkiä siitä on tullutkin iso poika, joka nukkuu ja tarkemmin sanottuna haluaa nukkua omassa sängyssä. Niin päiväunet kuin yöunet. Aina nukkumaan mennessä osoittaa omaa sänkyään. Ja sinne kiipeää pehmolelu mukanaan, kiltisti nukahtaa ja siekeästi kuorsaa aamuun asti.

Päivän parhaat hetket

Kerhoaamu satukirjojen parissa.

Postiin viety yllätyspaketti ystävälle.

Uusi ihanan kauppa keskustassa.

Uudet kynttilät.

 Humiseva harju.

Kanelin tuoksuinen espresso.

Shameless season 1

Ja uusi ja odotettu vauvauutinen ♥

Tämän päivän parhaat ilon ja onnen hetket♥

Tuli ikävä...

Huomenna tuo poika on vuos ja viisi kuukautta.

Ja jostain muistojen syövereistä tuota pienokaista nukuttaessa mieleeni muistui ne ensimmäiset yhteiset hetket. Se kun silloin joskus oli iso masu, sairaalaan lähtö ja hetken päästä sylissäni vastastasyntynyt pieni nyytti. 

Mitä mä oikein tein ennen kun Elmu syntyi? Tai ennen kun tulin raskaaksi?

Pää lyö tyhjää. En varmaan mitään. En ainakaan mitään näin tärkeää ja merkityksellistä kun nyt.

Melkein oikea lapanen

Tänään matkalla kauppaan Elmu hyppeli lehtikasoissa ja pomppi pitkin vesilätäköitä.

Kaiken sen riemun ja touhun keskellä toinen lapanen putosi lammikkoon ja oli sen seurauksena liti märkä ja heikkainen. Rannalla oli kuitenkin sen verran kylmä tuuli ja tuiske ja kauppaan vielä yllin kyllin matkaa, joten äitin oli äkkiä keksittävä jokin toisen lapasen korvike.

Ja sepä löytyikin sattumalta aika helposti, kun mukana oli Elmun susilelu. Joka on sattumoisin myös käsinukke. Se kun kulkee nykyään mukana aina ulos lähdettäessä.

Siitäpä saatiin Elmulle hetkeksi aikaa lämmittävän lapasen korvike.

Torstai

Se jännitys, kun poikaystäväsi on ollut kampaajalla kirjaimellisesti koko päivän.

Kohta herran pitäisi kuitenkin vihdoin ja viimein saapua kotiin.

Ja mitäs me Elmun kanssa ollaankaan siinä odotuksen ja jännityksen keskellä saatu aikaseksi.

Käytiin ainakin aamupäivällä kerhossa, jonka jälkeen tehtiin sitä hesarinkin mainostamaa avokadopastaa, joka muuten maistui hyvin myös perheen pienimmälle.

Sen jälkeen käytiin kulttuurikeskuksessa kurkistamassa uutta lasten taidenäyttelyä.

Sitten kävinkin hieman tuhlaamassa rahaa marimekossa ja loppupäivä ollaankin kotona puuhasteltu.

Kirjoja lueskeltu, piirelty ja pelleilty.

Ja tietenkin sitä isiä kotiin odoteltu.

Uusi ystävä

Elmun uusi suosikki pehmolelu on pehmeän suloinen käsinukke susi.

Sen kanssa leikitään kutitusleikkejä ja piilosta iltaisin, otetaan yöksi vierelle nukkumaan, herätessä silitellään kaikille hyvää huomenta ja aamupalalla syödään yhdessä leipää ja maistellaan kahvia. 

Häsä ja Äitä

Isi on tällä hetkellä "Häsä"

Äiti on välillä "Äitä" ja välillä "Äijä"

Auto on "Auto", mutta mopo onkin "Aupo"

Niin ja Elmu tykkää myös hirveästi leikkiä autoa. Yksi leikki on sellainen, että Elmu menee istumaan tyhjään lelukoriin ja sielä sitten leikkii olevansa auton kyydissä. Ja toinen leikki on sellainen, että Elmu nousee isin päällä seisomaan ja huutaa "Autoooo". Silloin Elmu leikkii nosturia.

Jos Elmu haluaa jotakin saada, oli se sitten ruokaa, mehua tai lukea kuvakirja uudestaan, kuuluu "Lisää Lisää Lisää" suloisesti kuiskaten.

Ja tietenkin, jos ei mikään huvita eikä ole nälkä heiluttelee Elmu päätään "EiiiiiiEiiiiÄiiiiEiii"

Niin ja jos äidin tai isin pitää tulla mukaan tai jonnekkin leikkimään tulee Elmu vierelle heiluttelemaan kättään tai tökkimään jalkaa sormillaan "ähhh ähhh". Se tarkoittaa siis, että tule äiti mennään leikkimään. Tai tule niin mä näytän sulle yhden kivan jutun. 

Voisi siis sanoa, että kommunikaatio pelaa jo aika hyvin.

Viimeisiä värejä

Käytiin eilen rannalta keräilemässä lehtiä.

Punertavia ja kellertäviä, sadepiraroiden koristelemia vaahteran lehtiä.

Välillä sitä unohtaa, että syksyä on vielä jäljellä kun ajatukset kakailevat jo talvessa.

Millaisen talvitakin sitä ostaisi? Entä millaisen joulukalenterin pienokaiselle tekisi? Entä pulkka? Ja pitäisiköhän sitä ostaa uusia piparkakkumuotteja? Entä milloinkohan saataisiin kosketus ensilumesta? Ja missäs sitä voitaisiin joulu viettää?

Ihan huomaamattani olen alkanut haaveilemaan jouluvaloista ja peppi pitkätossu piparkakkumuoteista. Joulukalenterin väkertämisestä, piparkakku taikinasta ja tuoksuvasta glögistä. 

Mutta ei ehkä ihan vielä.

Yritetään vielä hetki elää tässä ja nyt.

Omenapiirakoissa, värikkäissä lehdissä, sateenvarjoissa ja ruskeissa saappaissa. 

Aikainen aamukahvi

Kello ei ole vielä edes kahdeksaa ja olen kerennyt juoda jo pari kuppia kahvia, lukea hesarin, päntätä huomiseen tenttiin ja sovitella huiveja uuteen villapaitaan.

 Aika tehokas aamu vai mitä? 

Eilinen päivä kun meni kokonaisuudessaan henkisesti reissulta palautuessa, kotona olemiseen totuttelemisessa, tavaroita purkaessa, makaroonilaatikkoa tehdessä ja omenapiirakkaa leipoessa. Tänään sitten reippaana heti aamusta tenttiin valmistautumista. Ja sitä tämä torstaipäivä suurimmaksi osaksi tulee pitämään sisällään. Vaikkakin keskittymiskyky tuntuukin olevan hieman hakusessa. Ajatukset haahuilevat vieläkin Helsingissä ja Tallinnassa. Ja kaikessa muussa mahdollisessa. Reissu oli vain niin onnistunut, että sitä on vielä vähän aikaa pakko fiilistellä. Ja sitä kaikkea fiilistellessä olo on aika onnellinen.

Niin ja tällä hetkellä pidän tenttikirjoista pientä taukoa ja odottelen milloinka talon herrasväki mahtaa aamupuurolle heräillä. Yleensä tuo pikku Elmu heräilee siinä kahdeksan jälkeen. Toisin kun eilen pomppasi pystyyn jo seitsemältä. Eli siis luultavasti ihan pian tuolta makuuhuoneen puolelta kuuluupi pientä äännähdystä ja ininää.

Elmu on muuten kasvanut taas ihan mielettömästi. Se ei vierasta enää juuri lainkaan. Kaikki mummit ja vaarit, kummit ja serkut ovat jo vanhoja tuttuja. Eikä ala itku, jos äiti hetkeksi aikaa poistuu huoneesta vaan pikku Elmu iloisesti kaikkien kanssa touhuaa ja pelleilee. Ja uusia sanojakin on tullut hurjasti. Niin paljon, etten niitä nyt tässä aamupöhnässä edes muista.

Elmu osaa myös tanssia jalat vispaten, rakentaa palikoista tornin, leikkiä nosturia, koota yksinkertaisia palapelejä, juosta kovaa vauhtia karkuun ja laittaa uudesta levysoittimesta musiikkia soimaan. Elmu myös vilkuttelee kaikille/kaikelle mahdolliselle hyvää yötä ennen nukkumaan menoa. Kuten esimerkiksi eilen vilkuteltiin isille, parvekkeelle, leikkiautoille, nappipurkille, lehtikasalle ja kattolampulle. Niin ja sänkyyn päästyä toivoteltiin hyvät yöt vielä kaikille tutuille, mummeille ja vaareille sekä kissoille, hevosille ja koirille.

Nyt alkaa muuten jo yön kylmä pimeys väistyä ja aamu kirkastuu.

Sitä voisi vielä ottaa kupin kahvia ja valmistautua siihen aamupuuron keittoon.

Ja ehkä vielä hetken aikaa lueskella kirjoja.

Mutta ei ihan vielä palata niihin tentti kirjoihin.

Vettä elefantille on vielä kesken.

Syksyä Tallinnassa

Eipä ole tänne tullut paljoa kirjoiteltua.

Niin paljon kaikkea puuhaa eikä sitä ole malttanut koneelle istahtaa.

Kun on pitänyt ystäviä nähdä, syksystä nauttia, kauppoja kierrellä, kahviloissa kahvitella, kirjoja lueskella ja mummujen kanssa mummotella.

Ja juuri muutama tunti sitten tultiin laivalla Tallinnasta.

Käytiin sielä viettämässä syksyistä viikonloppua lähiperheen parissa.

Ja oli sen verran mukavaa ja kauniin syksyistä, että olisi voinut pidemmäksikin aikaa jäädä.

Ikävä tulee.



 

Taize

Tästä koostui meidän viikonloppumme.

Taizen pohjoismais-balttialainen tapaaminen Helsingissä.

Ja en voi muuta sanoa kuin, että oli yksi parhaista viikonlopuista pitkiin aikoihin.

Muisto tästä jää syvälle sieluun.

Se tunnelma, ihmiset ja musiikki.

Ja se ympäröivä luottamus ja rakkaus.

Se onnellisuus ja rauha.

 

Tästä on hyvä jatkaa.