Vappen

Istuskelen tässä kotisohvalla alkoholitonta siiderujuomaa vapun kunniaksi nautiskellen <3. Mutta siis eilen kävin sielä äitiyspoliklinikalla ja sielä äitiyspolilla meni ihan hyvin. Aluksi oli kätilön vastaanotto, jossa mahan ympärille pistettiin kaksi mittaria...toinen teki vauvan sydänkäyrää ja toinen mittaili supistuksia. Siinä sitten kymmenen minuuttia makailin kyljelläni nuo mittanauhat mahassa ja samalla painelin nappia aina kun tuntsin vauvan liikkuvan. Kätilö myös kyseli vointia siinä samassa ja mittaili verenpainetta. Kaikki oli kutenki onneks niinku pitikin..

Sitten menin vähäksi aikaa takas käytävälle odottelemaan kunnes lääkäri kutsui toiseen huoneeseen. Sielä sitten tehtiin ultraäänitutkimus, jossa lääkäri mittaili vauvan pään kokoa ja pituutta sekä arvioi pikkuisen painoksi noin 3 kiloa :,) On se jo niin iso...ajatella...ihan oikean vauvan kokoinen <3 Lopuksi lääkäri teki vielä nopean sisätutkimuksen....mikä ei ollut mielestäni edes mikään tutkimus tai edes mikään synnytystapa arviointi...ehkä odotin, että se synnytystapa arviointi olisi jotenkin perusteellisempi tai tarkempi... mutta ei se tehnyt muuta kun äkkiä toteti, että kyllä sen vauvan tuolta pitäisi mahtua, ja että kohdunsuu on vielä ihan normaalisti kiinni... Noh ihan helpottavaa oli tietää, että niin minulla kuin vauvalla oli kaikki kunnossa...mutta kuitenkin jäi vähän hämmentynyt olo tuon poliklinikka käynnin jälkeen....  Kerroin sille lääkärille myös, että viime aikoina on ollut varsinkin iltasin paljon turvotusta niin, että jalkoihin särkee ja viimepäivinä jopa päänsärkyä, mitä ei ole aikaisemmin missään raskauden vaiheessa esiintynyt....lääkäri toteti vain, että joo ja kirjoitti ne ylös...ei mitään muuta....pöhhh

Noh mutta se siitä :) Päivä kuitenkin piristyi, kun kävin postilaatikolla ja sinne oli saapunut tuo tilaamani paras tarina minusta- vauvakirja<3 Pääsin sitä heti ihailemaan ja täyttelemään...tai noh ei sitä nyt hirveästi voinut näin etukäteen täytellä...muuta kun sen vanhempani ja odotusaika osion....mutta voiiiihh ku se kirja on ihana <3 TYKKÄÄN :) Haluisin kyllä ehdottomasti lisää vauvakirjoja...ei riitä yks :D

Tänään ollaan aloitettu vapun vietto rauhallisissa tunnelmissa. Aamupalalla käytiin kauppahallissa syömässä kalakukon, jonka jälkeen käytiin kaupassa ostamassa namnam vappusuklaata ja kaikenlaista hyvää juotavaa <3 Meidän vappu sujuu siis näin kotioloissa jääkiekkoa katsellessa... ^^ Ei sitä ite kyllä jaksaisi tehdä tai lähteä mihinkään....sen verran jo nykyään supistelee, ettei sitä oikein uskalla lähteä minnekkään päivää tai iltaa viettämään....hyvä kun pääsen ilman apua sohvalta ylös :D ihan norsu olo on <3

Mutta HUOMENNA ON TOUKOKUU ja se on vaavan syntymäkuukausi <3 Näinkö nopeasti se aika meneekään...muistan kun syyskuussa tein raskaustestin nii aattelin, että Toukokuuhun on vielä aikaa vaikka kuinka ja nyt se on täälä :D

Ananashimoa turvonneisiin jalkoihin

Nyt on sitten muuttohommat pikkuhiljaa aloitettu. Eilen käytiin ihanan terassiaamupalan jälkeen uudessa kodissa järjestelemässä tavaroita ja siivoilemassa parveketta. Saatiin sieltä suurimmat roinat ja laatikoit pois tiletä. Vielä huomenna tuolla uudessa asunnossa käypi siivoojaa, jonka jälkeen voidaan sinne sitten tavaroita viedä ja päästään sitten virallisesti muuttamaan :) Ja tänään ollaan pakkailtu tavaroita täälä nykyisessä asunnossa...pääsääntöisesti käyty läpi kaiken maailman papereita ja vaatteita ja heitelty kaikkea turhaa roinaa roskiin.... Tällä hetkellä on ihan luottavainen tuon muuton suhteen, kun se ollaan nyt aloitettu :)

Eilen muutaman kerran sohvalta noustessa oikein tunsin, kuinka koko vatsa kovettui ja kiristyi ihan yhtäkkiä ja oli sellainen tunne, ettei pysty liikkumaan... Onneksi ne nyt meni ohi yhtä nopeasti kun olivat alkaneetkin eikä siis mitään hätää :) Noita harjoitussupistuksia on nyt päivittäin alkanut tulla enemmän...tänäänkin muutaman kerran. Kävin vielä pienellä kävelyllä tuossa pakkailujen jälkeen illemmassa, mutta ei sitä oikein tullut mitään. Vähän matkaa jaksoi hitaasti kömpiä eteenpäin mutta arggg vatsaa kiristi ja toinen jalka jostain syystä jomotti kokoajan ja tuntui myös kireältä ja turvonneelta...Ihan on norsunjalat nytte ku jalkoja kattelen :D niihin jää oikein painaumia, kun sormilla painelee.... nestettä on täynnä ja jalat näyttää pullamösöiltä :D..toivottavasti se nyt edes jonkun verran laskisi, nii sais yöllä nukuttua. Ei auta muu kun nostaa jalat ilmaan....

Lueskelin netistä tuosta turvotuksesta, että esimerkiksi luontaisia turvotusta helpottavia keinoja olis esimerkiksi ananas, mansikat ja runsas nesteeen juonti. En tiiä ite paljonko noihin uskon, mut namm rupes kyl tekemään mieli ananasta :D vois sitä kai huomenna yhen kokonaisen tuoreen ananaksen käydä ostamassa. En kuitenkaan usko, että se hirveästi auttaisi, luulen, että tää turvotus helpottaa sitten vauvan synnyttyä :) ja joo tuo juo paljon nestettä on hyvä ohje ja sitä mun pitäiski varmasti tehä...mutta sitte täytyis vessassa ravata vielä useemmin ku nyt ja nytki tuntuu, etten muuta teekkää :D Yölläki ainaki pari kertaa herään siihen....mutjooo

Huomista äitiyspoliklinikkakäyntiä odotellessa....

Djeco

 Kävin joskus muutama kuukausi sitten kiertelemässä paikallisia putiikkeja ja yllätyksekseni löysin yhden ihanan lahjatavara ja lastentarvike liikkeen, jossa oli myynnissä erilaisia Djeco-merkkisiä lastenleluja, tarroja ja palapeleja. Voi että...rakastuin niihin kaikkiin ensi silmäyksellä <3 Ihan mielettömän ihania kaikki Djeco-tuotteet :D jos saisin nii haluisin ne kaikki tulevalle vaavalle ^^ Tossa on joitain esimerkkejä.... *Haaveilee*

Ja tuollainen eläinvauva palapeli mulla on ^_^ 

rv. 37

Noniin nyt on sitten rv. 37 kasassa eli raskaus on täysaikainen! :) Ja perjantai aamulla on se synnytystapavalomennus ja sielä pääsee taas näkemään pikkuisen ja varmistamaan, että kaikki on niinkuin pitääkin.

Minkäänlaisia supistuksia mulla ei ole aikaisemmin ollut, tai jos on nii en ole niitä ainakaan tunnistanut, mutta nyt kuitenkin muutaman viimepäivän aikana on aina silloin tällöin vataa yhtäkkiä kiristänyt. Sellainen puristuksen tunne vatsassa ja mahaa kokeillessa se tuntuu kovalta...harjoitussupistuksia <3 Ei ne oikeestaa ole ollenkaa vielä sattunu noi harjoitussupistukset, vähän nipistäny vaa ja tuntunu epämukavalta, mutta menneet ohi samantien asentoa vaihtamalla :) Keho valmistautuu synnytykseen ^^

Viesti vauvalle

"Hei rakas, meidän oma prinssi tai prinsessamme. En malta odottaa, että pääsen näkemään sinut, pitämään sinua sylissä ja tuuduttamaan sinut uneen. Olet meille nyt jo niin rakas...mahassa pyörivä ja potkiva pienokaisemme. "

* Eilen illalla kirjoittamani viesti pienokaiselle *

Kahvia ja muuttosuunnitelmia

Ulkona on kesä ja olo on ihanan odottavainen. Eilen kävin yksikseni nautiskelemassa terassilla kahvia hyvän kirjan seurassa..... <3 Eilen myös katsoin kalenteria ja järkytyin tajutessani, että laskettuun aikaan on kolme viikkoa ja neljä päivää :D Ihanaa ja samalla pelottavaa^^ Kohta se on toukokuu ja toukokuu on pikkuisen syntymäkuukausi <3 (ainkin toivottavasti :D)

Pikkuinen pyöriskeli eilen illalla mahassa ihan mielettömästi. Teki vaikka minkälaisia voltteja ja potkiskeli minkä kerkesi :D On se kyllä ihmeellistä, kun yhtäkkiä mahaan muodostuu pieni patti, joka liikuskelee ympäri ämpäri niin, että koko maha heiluu ja liikkuu mukana...sitä taisi jatkua ainakin puolisen tuntia ja ei sitä voinut muuta kun katsella ja ihmetellä mahassa tapahtuvia liikkeitä...

Tänään myös varmistui sellainen asia, että me muutetaan, vaikka pikkuisen laskettuun aikaan ei ole kuin muutama viikko enää. Meidän piti jo aikaisemmin päästä muuttamaan, mutta silloin ei päästykkään muuttamaan ja eilen sitten saatiin tietää, että tuo yksi asunto olisikin meille vapaana, jos halutaan vielä muuttaa. Tulihan se kieltämättä vähän yllättäen ja tavallaan vähän liian myöhään, kun vauvan laskettu aika on ihan pian ja itse on jo sen verran iso ja kömpelö, ettei tuo muuttotouhu tule mitään helppoa olemaan, kun ei itse voi eikä jaksa oikein mitään kanniskella saatika sitten pakkailla ja siivoilla oikein urakalla.

Otettiin kuitenkin tuo uusi kämppä vastaan, on se sen verran lapsiystävällisempi asunto. Sielä on valmiina esimerkiksi iso keittiönpöytä, astianpesukone, parveke ja sauna, mitä meillä tällä hetkellä ei ole. Että pidemmän päälle se on varmasti kannattavampaa muuttaa sinne, kuin jäädä tänne, vaikka ei tässäkään asunnossa mitään vikaa ole ja kyllä tämä ihan kodilta tuntuu...mutta mutta...

Tosi ihanaa on muuttaa ja päästä luomaan uuttaa kotia vauvalle ja meidän uudelle perheelle :) On tuo sen verran lapsiystävällisempi asunto kuin tämä... pihallakin on hiekkalaatikko ja keinu ^^ Ja keskustaan on lyhyenpi matka ja kivenheiton päässä on ihana merenranta :) Toivottavasti saadaan hyvin hoidettua tämä muuttourakka alta, että pääsisi vielä vähän lepäilemään uuteen kotiin ennen vaavan syntymää :)

Tuossa on kuva, minkä löysin netistä :D Ihan tollanen olo mulla on nyt, että tolleen käy sitten ku vaava syntyy.... ^_^ Ehkä ensisynnyttäjän pientä pelkoa ja jännitystä uuden vauvan tuomasta elämänmuutoksesta <3

Aurinkoa ja minttusuklaata

Tänään on ollut hyvä ja aurinkoinen päivä :) Vauva on liikkunut, mutta ei ole ollu niin sanotusti "tiellä". Olo on ollut siis energinen ja jaksoin käydä aamukävelyllä kaupassa ja vielä päivällä kahvilttelemassa luokkalaisen kanssa. Ja nyt istuskelen olohuoneessa mussuttelemassa minttusuklaata <3 Tosi jännittävältä ja ihanalta tuntuu tämä loppuaika. Ensvi viikolla on äitiyspoliklinikalla synnytystapa arviointi ja sen jälkeen onkin neuvolassa käynti sitten joka viikko laskettuun aikaan asti.

Ensimmäinen neuvolakäynti mulla oli aika alkuvaiheessa. Soitin neuvolaan samantien kun olin tehnyt kotona muutaman plussaa näyttävän raskaustestin ja sainkin sitten heti seuraavalle viikolle ajan. Neuvolassa en ollenkaan osannut sanoa, että kuinka pitkällä raskaus olisi ja sain erikseen vielä ajan lääkärille, joka ultrassa katsoi, että raskaus olisi viikoilla 5-6 eli aika alussa. Mutta sielä se pieni valkoinen pyöreä möykky näkyi.... ei vielä näyttänyt millään lailla vauvalta, mutta kuitenkin se oli nyt uskottava....mahassa on kehittymässä pieni uusi elämä <3

Seuraava, eli niin sanotusti varsinainen ensimmäinen  ultra oli sitten äitiyspoliklinikalla rv 12. Kyseessä oli sikiöseulonta, jossa tutkittiin sikiön rakennetta ja mahdollista niskaturvotusta. Onneksi pikkuisella ei löytynyt mitään poikkeavaa ja kaikki oli niinkuin pitikin. Muistan vieläkin tosi elävästi tämän ensimmäisen ultrakäynnin. Pikkuinen näytti jo ihan oikealtaa vauvalta ja se oli ihan uskomatonta. Miten noin lyhyessä ajassa, muutamien viikkojen aikana pikkuisesta valkoisesta möykystä olikaan kehittynyt pieni ihminen, jolla oli kädet ja jalat... :,) parasta siinä oli myös se, että tuleva isä oli mukana ja sai myös nähdä pikkuisen ja ehkä hänkin silloin ymmärti, että todella olen raskaana ja pikkuinen on tulossa :,,)

Neuvolakäynnit jatkuivat kuukausittain ja seuraaa ultra äitiyspolilla oli sitten rakenneultra n. rv 22. Silloinkin tuleva isä oli mukana ja oli taas ihan mahtavaa päästä näkemään pikkuinen. Sillä oli jo pienen vauvan kasvonpiirteet ja sielä mahassa se hyppi ja pomppi senkun kerkes :,,) Kaikki oli onneksi kohdallaan eikä vauvasta löytynyt mitään rakenteellisia poikkeavaisuuksia... Kotiin saatiin vielä vietäväksi ihania ultrakuvia, joissa pikkuinen vilkuttelee <3

Appelsiinimehua ja turvonneita jalkoja

Raskusaika on sujunut aika vaihtelevaan tahtia... Yleisesti ottaen vointi on ollut hyvä ja mikä tärkeintä, vaava on voinut koko raskauden aikana hyvin eikä mitään kompliklikaatioita ole ollut <3
Mutta nytku miettii tätä koko raskausaikaa niin on tässä ollu vaikka mitä pienempiä ja vähän isompiaki raskausoireita :D

Alkuraskaus sujui ihan normaalisti, mutta siinä n.7-10 viikkojen välilä oli oikeestaan se pahin pahoinvointikausi. Ei voi sanoa ku, että huh onneks se on ohi eikä kestäny sen kauempaa. Mutta silllon aamut oli niitä pahimpia. Heti aamusta oli pakko syödä jotain, koska oli huono olo, mutta kuitenki piti syödä tosi varovasti, koska muuten ei mikää pysyny sisällä. Yleensä oli vaa huono olo ja näkersin näkkäriä tai ruisleipää. Esimerkiksi appelsiinimehu oli yökk, kuten myös kahvin haju ja jopa omenan syönti heti aamusta sai aikaan yökötyksen olon. Kerran join aamupalaks mustaherukkateetä ja leipää ja hyi sekää ei pysyny sisällä... Nohh onneks tota ei kestäny kauaa... viimeisen kerran taisin oksentaa rv 22, en muista miksi tai mitä olin syönyt...

Alkuraskauden aikana mulla oli päällä myös kova väsykyksen kausi. Muista, että siihen aikaan hyvä jos jaksoin kymmeneen yhteentoista valvoa....yleensä just ja just kymmeneen ja sitten sammahdin... Muutaman viikon olin superväsynyt iltasin ja menin aika aikasin nukkumaan, mutta seki sitte meni aikanaan ohi ja yhtäkkiä huomasin jaksavani valvoa puoleen yöhön :D Muuten vointi ja jaksaminen oli tosi hyvä ^^

Keskiraskaudesta en oikeestaan ees muista mitään sen kummempaa, ku että tunsi ensimmäitä kertaan pienokaisen potkivan <3 Aluksi ne tuntuivat sellasilta pieniltä muljahduksilta ja pikkuhiljaa niitä alko tuntea enemmän ja enemmän mahan kasvessa <3 :) Vointi oli hyvä ja ehkä siksi tuo keskiraskaus vaike onkin jäänyt vähän pimentoon :D

Nyt on sitten loppuvaihe meneilään ja maha on jo saanut ison pyöreän muodon raskausarpien kera  <3 Tämä loppuvaihe on kyllä ihanaa aikaa, vaikka niitä kaiken maailman ei niin ihania vaivoja on siinä samassa tullut, kuten jatkuvaa vessassa ravaamista, yöllä heräämistä, vaikea löytää hyvää nukkuma asentoa, jalkojen ja käsien turvotusta, jalkojen särkemistä ja kävelykin tuntuu jo aika raskaalta, kun tuo pienokainen on jo sen verran alhaalla. Nyt en ole pariin viikkoon käynyt uimassakaan, kun pieni kävelylenkkikin on pienoinen haaste.  
Mutta ehkä ärsyttävintä ja turhauttavinta on nuo jalat :S Niitä iltasin tosi usein turvottaa ja särkee. Muutaman kerran olen yölläki herännyt, kun toista jalkaa särkee kamalasti eikä pysty nukkumaan... Sellanen tunne, että on vaan pakko nostaa jalat jonnekki ylös, ku ei se jalkojen hierominenkaan aina auta.. eikähön auta siinäkään ku ottaa rauhallisesti ja vaan kestää, kaipa se siitä helpottaa ku vaava on syntyy :)

Paras tarina minusta

Tässä on meidän pikkuiselle tilaamani vauvakirja ^^ Löysin sen muutama kuukausi sitten netistä ja rakastuin siihen ensi silmäyksellä... jotenkin maailman suloisin ja ihanin vauvakirja :,) Sen nyt pari viikkoa sitten tilasin netistä ja toivottavasti ensi viikolla saapuisi perille...en malta odottaa että pääsen tuota täyttelemään.

Pieni vauvakirja

"Kosketti kohtalon kulkua enkelin siipi,

pieni onni kun ovesta hiljaa hiipi"

Tällä hetkellä on meneillään rv.36+1. Pikkuisen laskettuun aikaan on enää suunnilleen kuukausi aikaa , tarkka laskettu aika on 19.05. Toukokuun loppuouolella meidän elämäämme taapertaa esikoisemme, pieni prinsessa tai oma prinssimme <3

Itse olen 21-vuotias sosionomi opiskelija, jonka opinnot jäivät viime viikolla mammalomalle. Tällä hetkellä päiväni täyttää ajatukset sekä tulevasta vauvasta, että sitä ennen tapahtuvasta synnytyksestä. Viime viikon lauantaina käytiin tutustumassa tulevaan synnytyssairaalaan Kuopiossa. Siinä vaiheessa sitä ensimmäistä kertaa oikein konkreettisesti ymmärsi itsekkin, että muutamien viikkojen päästä pitäisi tänne itse tulla synnyttämään sekä sairaalasta kotiin lähiessä mukana olisi pienen pieni nyytti <3

Kotona on kuitenkin vielä kaikki kesken, joten onneksi aikaa vielä on vaavan tuloon :) Ihanat vaunut ja turvakaukalo ollaan saatu jo hankittua, mutta vielä puuttuisi jonkinlainen hoitopöytä ja vauvan vaatekaappi. Ne olisi ainaki sellaset asiat, jotka haluaisin saada valmiiksi ennen vauvan syntymää, mutta katsotaan :) kyllä sen pikkuisen kanssa varmasti pärjää, vaikka kaikkea ei olekkaan heti alussa valmiina. Vauvan vaatekaappi olisi vain nyt suurimpana haaveena.... haluaisin niin järjestellä sinne nätisti kaikki vauvan vaatteet ja samalla ne saisi pois noista pahvilaatikoista. Tuola makuuhuoneen lattialla on sekä iso vaatteita täynnä oleva äitiyspakkauslaatikko, sekä toinen laatikko, jossa on sekä lahjaksi saatuja että muutamia itse valmiiksi ostamia vaatteita ja  vauvakirjoja :) 

Ulkona on jo ihana kevätsää ja eilen pienellä kävelyllä ollessa ajattelin, että voih olisipa ihanaa olla kävelyllä vaunuja työntäen, mutta kyllä se aika koittaa pian :) Nämä viimeiset viikot varmasti hurahtavat ohi nopeammin kuin osaan kuvitellakkaan, kuten on koko tämä raskausaikakin mennyt yllättävän nopeasti. Silloin raskauden alussa ei tätä osannut kunnolla ymmärtää, sitä vain ajatteli että wauu onko meille nyt tosiaan tulossa joskus vauva.... ja nyt sitä vasta ymmärtää, että se vauva on tosiaan tulossa ja se on täälä ihan kohta... samassa se on maailman ihaninta ja samassa pelottavaa ja jännittävää. Niin paljon kaikkea uutta tulossa ja elämä tulee muuttumaan täysin.. positiivisesti. <3