Perjantaina pienokaisen mummi saapui viikonloppuvierailulle. Ja on kyllä vietetty taas ihana viikonloppu mummuttelujen merkeissä
Lauantai alkoi tuttuun tapaan vauvauinnin merkeissä. Tai noh, ei sitä ehkä ihan uinniksi voisi sanoa, pikemminkin "pikaiseksi viiden minuutin altaassa" piipahdukseksi. Pienokainen oli sen verran aamuväsymyskiukkuinen, että uinti ei tällä kertaa maistunut. Oltiin altaassa reilu 5-10 min kunnes todettiin, että ehkä on parata lähteä. Ehkäpä ensi keralla taas sitten onnistuu ja päästään iloisin mielin polskuttelemaan altaaseen koko perheen voimin. Ainiin, ja onneksi on se ensi kerta ilmainen, kun tämä kerta "jäi välistä".
Peinokainen pääsi takaisin kotiin jatkamaan uniaan, jonka jälkeen heräsi taas iloisena ja pirteänä aamupuurolle. Lauantai päivä jatkui leppoisasti siivoillen, kävelyllä käyden, ruokaa laitellen, olohuoneen sohvalla möllötellen ja leppoisasti aikaa viettäen.
Pienokainen on taas näiden viimepäivien aikana kehittynyt hurjasti. Jaksaa jo lattiaa pitkin vedellä itseään paikasta A paikkaan B. Esimerkiksi tänään muiden ruokaillessa hinasi itsensä ruokapöydän alle tutkiskelemaan maailmaa ja isin jalkoja.
Pikkuinen hinailee itseään eteenpäin suurimmaksi osaksi istuma-asennossa niin, että toinen jälka jää taakse. Siitä se sitten hivuttautuu hiljalleen eteenpäin ja kurkottautuu kiinnostavia esineitä kohti. Välillä istuvalteen osaa jopa viedä itsensä varovaisesti mahalleen. Hurjasti on meilä siis kehitystä tapahtunut. Ei varmaankaan mene kauaa, kun konttaaminenkin sujuu. Uskomatonta, miten se yhtäkkiä noinkin paljon jo liikuskelee.
Pienokainen sai myös uuden ruoka alustan. Ehkäpä nyt pysyisi ruokapöydä edes jonkun verran siistinpänä, eikä olisi aina ihan puuromössöjen peitossa. Ja tabletin teemana tietenkin iki ihanat muumit (Kröhmm oliskohan äidin valitsema?). Kyllä se siihen tykästyi, vaikkakin sen jo muutaman kerran onnistui lattialle viskaamaan. Pikkuisella on muutenkin aina ruokailun yhteydessä tutkiskella ja heitellä leluja sinne tänne. Varsinkin, kun syöttötuolin vasemmalla puolella on juuri sopiva kolo, minne pikkuinen säilöö lelujaan ja siitä sitten viskaa lattialle.
Aivan ihanaa on seurailla pienokaisen touhuilua. Sitä iloa ja onnea, kun saa maailmaa tutkiskella ja asioita ihmetellä. Ja miten sitä kehittyykään päivittäin oppimalla aina jotain uutta ja ihmeellistä.
Meillä on myös hampaita tulossa. Kaksi alahammasta on jo entuudestaan ja nyt näyttää siltä, että on tulossa sekä ylähampaita, että seuraavat alahampaat. Ikeniä on viimepäivien aikana kutittanut niin paljon, että välillä ruuankin nieleminen tuntuu hankalalta. Pikkuinen on pitänyt välillä ruokaa suuhun säilöttynä usean minuutin ajan, ennen kun on nielaissut. Yleensä kun neilaisee ruuan samantien, niin nyt se on jäänyt poskiin pullottamaan, niinkuin pikkuoravaalla.
Muutaman kerran ollaan ruokailun yhteydessä käyty olohuoneessa juomassa hieman maitoa, kun on niin paljon ikeniä kutitellut, ettei ole kunnolla saanut syötyä. Myös uusi suosikki purulelu on leivän kantapala. Porkkanaa ja maissinaksuja ollaan aikaisemmin kokeiltu, mutta ne ovat melko äkkiä lennähtäneet kädestä. Kuitenkin leipä on tuntunut maistuvan. Sitä kun on kivaa pureksilla ja kielen päällä maistella. Ja vielä kun ruisleipä tuoksuukin niin ihanalle. Namm NAmm.