Illalla nukutin pikkuista, silittelin hennosti unten maille.
Sitten hiippailin suihkuun.
Kuitenkin sinä aikana, kun olin poissa pikkuinen oo herännyt. Isi oli sitten käynyt pistämässä tutkin takaisin suuhun. Kuitenkin pikkuinen oli unen pöpperössä silmiään hieman rottanut ja huomannut, että "hei et sä oo mun äiti" ja ruvennut itkemään täyttä kurkkua.
Pikkuinen tarvitsee nukahtaessaan oman äidin turvan. Äidin kädestä kiinni pitämään ja hennosti päätä silittelemään. Ja se jos mikä on parasta äitinä olemisessa.
Kuitenkin hätääntynyt itku jatkoi senkin jälkeen, kun äiti oli saapunut paikalle. Syynä lieni väsymys ja pelästynyt olo, kun ei äiti heti ollutkaan vieressä. Silloin tarvittiin äidin turvallisen sylin lisäksi myös isiä.
Nimittäin kun isi pomppaa lattialta sängylle, on nauru pikkuisella mitä mahtavin. Tai jos isi heittää jonkun lelun kaarella sängylle. Sekin on ihan maailman hauskinta. Mutta varsinkin se, kun isi pelleilee ja pomppii. Kuulisittepas sen naurun.
Sen jälkeen oli äidin hyvä ottaa pikkuinen syliin ja nukutella muumilaulua lauleskellen.
Tarvitaan siis sekä isiä, että äitiä.
Ja se jos mikä on maailman parasta tiimityötä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti