Joulutonttu 2012

Jouluiset terveiset

Tapaninpäiväiset joulterveiset täältä Tallinnasta.

Lauantaina tultiin ja vielä ainakin huomiseen täällä ollaan.

Ja kivaa on ollut. Ollaan saatu tuntea pakkasen pauke ja nähdä vanhan kaupungin joulutori. Ollaan syöty jouluruokaa ja availtu lahjoja. Leikiskelty uusilla leluilla ja kierrelty Tallnnan kauppoja ja katuja. Ja istuskeltu kahviloissa glögillä ja vietetty aikaa läheisten parissa. Ei millään malttaisi lähteä takaisin kotiin.

Onneksi on vielä tämä ilta. Joulunvietto päivä nr 3. 

Sitä kun tänään saa vielä avata viimeiset lahjat.

Aikainen aamukahvi

Kello ei ole vielä edes kahdeksaa ja olen kerennyt juoda jo pari kuppia kahvia, lukea hesarin, päntätä huomiseen tenttiin ja sovitella huiveja uuteen villapaitaan.

 Aika tehokas aamu vai mitä? 

Eilinen päivä kun meni kokonaisuudessaan henkisesti reissulta palautuessa, kotona olemiseen totuttelemisessa, tavaroita purkaessa, makaroonilaatikkoa tehdessä ja omenapiirakkaa leipoessa. Tänään sitten reippaana heti aamusta tenttiin valmistautumista. Ja sitä tämä torstaipäivä suurimmaksi osaksi tulee pitämään sisällään. Vaikkakin keskittymiskyky tuntuukin olevan hieman hakusessa. Ajatukset haahuilevat vieläkin Helsingissä ja Tallinnassa. Ja kaikessa muussa mahdollisessa. Reissu oli vain niin onnistunut, että sitä on vielä vähän aikaa pakko fiilistellä. Ja sitä kaikkea fiilistellessä olo on aika onnellinen.

Niin ja tällä hetkellä pidän tenttikirjoista pientä taukoa ja odottelen milloinka talon herrasväki mahtaa aamupuurolle heräillä. Yleensä tuo pikku Elmu heräilee siinä kahdeksan jälkeen. Toisin kun eilen pomppasi pystyyn jo seitsemältä. Eli siis luultavasti ihan pian tuolta makuuhuoneen puolelta kuuluupi pientä äännähdystä ja ininää.

Elmu on muuten kasvanut taas ihan mielettömästi. Se ei vierasta enää juuri lainkaan. Kaikki mummit ja vaarit, kummit ja serkut ovat jo vanhoja tuttuja. Eikä ala itku, jos äiti hetkeksi aikaa poistuu huoneesta vaan pikku Elmu iloisesti kaikkien kanssa touhuaa ja pelleilee. Ja uusia sanojakin on tullut hurjasti. Niin paljon, etten niitä nyt tässä aamupöhnässä edes muista.

Elmu osaa myös tanssia jalat vispaten, rakentaa palikoista tornin, leikkiä nosturia, koota yksinkertaisia palapelejä, juosta kovaa vauhtia karkuun ja laittaa uudesta levysoittimesta musiikkia soimaan. Elmu myös vilkuttelee kaikille/kaikelle mahdolliselle hyvää yötä ennen nukkumaan menoa. Kuten esimerkiksi eilen vilkuteltiin isille, parvekkeelle, leikkiautoille, nappipurkille, lehtikasalle ja kattolampulle. Niin ja sänkyyn päästyä toivoteltiin hyvät yöt vielä kaikille tutuille, mummeille ja vaareille sekä kissoille, hevosille ja koirille.

Nyt alkaa muuten jo yön kylmä pimeys väistyä ja aamu kirkastuu.

Sitä voisi vielä ottaa kupin kahvia ja valmistautua siihen aamupuuron keittoon.

Ja ehkä vielä hetken aikaa lueskella kirjoja.

Mutta ei ihan vielä palata niihin tentti kirjoihin.

Vettä elefantille on vielä kesken.

Syksyä Tallinnassa

Eipä ole tänne tullut paljoa kirjoiteltua.

Niin paljon kaikkea puuhaa eikä sitä ole malttanut koneelle istahtaa.

Kun on pitänyt ystäviä nähdä, syksystä nauttia, kauppoja kierrellä, kahviloissa kahvitella, kirjoja lueskella ja mummujen kanssa mummotella.

Ja juuri muutama tunti sitten tultiin laivalla Tallinnasta.

Käytiin sielä viettämässä syksyistä viikonloppua lähiperheen parissa.

Ja oli sen verran mukavaa ja kauniin syksyistä, että olisi voinut pidemmäksikin aikaa jäädä.

Ikävä tulee.



 

Kirkossa palloillen

Kysymys kuuluu, mitä tehdä alle vuoden ikäisen touhuavan ja paikallaan pysymättömän, saatika sitten malttamattoman lapsen kanssa odotellessa pääsiäiskirkon alkua?

Vastaus on yksinkertainen. Mukaan täytyy muistaa ottaa vain pallo, jota voi hetken aikaa heitellä ja vieritellä pitkin kirkon leveitä lattioita ja kapeita käytäviä. Löytyy yllin kyllin tilaa leikkiä ja kontata. Kunhan vain muistaa pistää pallon piiloon ennen kirkkokuoron aloittamista. Ainakin on saanut lapsenkin tarpeeksi väsyneeksi, että jaksaa äitin sylissä istuskella kirkkohetken ajan. Ihmetellä ja kuunnella lumoavan kaunista musiikkia 

Lelukauppa Tallinnassa

Tallinnasta löytyi sattumalta ihan mieletöömän ihana lelukauppa. Se sijaitsee kaubamajan ylimmässä kerroksessa, jonne sattumalta matkattiin hissilla siinä toivossa, että päästäisiin elektroniikkaosastolle. Mutta kuinkas ollakkaa, oli koko elekroniikkaosasto tipotiessään ja tilalle oli ilmestynyt värikäs lastenmaailma. 

Monet hyllyrivit täynnä leluja niin pienille vauvoille kuin leikki-ikäisille lapsille. Oli käsinukkeja ja rantapalloja. Nukkekoteja ja satukirjoja. Autoja ja karuselleja.  Lasten oma jäätelöbaari ja ruokailuastioita. Värikkäitä pehmojejuja ja isoja legotorneja. Siis ei tuollaista paikkaa täältä Suomesta löydy. Niin ja kaupan keskellä oli vielä iso puumaja, josta oli lapsille omat viidakkorappuset alakertaa, jossa sijaitsi lasten vaatemaailma. 

Rakastuin paikkaan oitis. Elmukin sai hetken aikaa istuskella isosossa autossa ja vieritellä pikkuautoja pitkin lelukaupan lattioita. Ehdottomasti suosittelen kaikille lapsiperheille ja lapsenmielisille, jos vain joskus Tallinnaan satutte matkaamaan.

Kehittäviä palikkaleikkejä

Meidän pikku Elmu on nyt 10½ kuukauden ikäinen. Hän konttaa ja seisoo tukea vasten. Pääsee jo yllättävänkin helposti joka paikassa pystyyn nousemaan ja saattaapi siinä samassa muutaman askeleen varovasti horjuen ottaa. Eikä muuten tällä hetkellä vierasta juuri ollenkaan. Sellainen tietynlaista äiti ja isi ikävää on tottakai aina lästä ja pitäähän sitä nyt pienokaisen varmistaa, että onhan jompikumpi aina lähettyvillä, mutta ei kuitenkaan vierasta muita ihmisiä kuten aikaisemmin. Ei ala heti itku, kun äiti poistuu huoneestaa, vaan leikki ja touhuaminen senkun jatkuu.

Tälläkin pääsiäisreissulla konttasi itse mummin syliin ja kuunteli kiinnostuneena vaarin juttuja, sekä hymyili pääsiäis kirkossa olleille mummoille ja flirttaili intialaisen ravintolan tarjoilioille. Meidän pieni kultapoika.

Ja koska Tallinnaan lähdettiin reppumatkaillen mukana pelkät vaunut, ei otettu mukaan kuin muutama Elmun lempi lelu. Kuten tällä kertaa rinkan pohjalta löytyi pieni kasa värikkäitä palikoita ja jäätelöauto. Mutta vaikka ei ollutkaan omia leluja paljoakaan mukana, saatiin mummolassa kehitettyä Elmulle oma ihana palikkaleikkipaikka. Se kun hurjasti tykkää heitellä, viskellä ja tutkiskella niitä.

Takan edestä löytyi pieni ja puinen penkki, jonka välistä mahtui kätevästi tiputtelemaan palikoita lattialle. Elmu ymmärti leikin jujun samantien ja alkoi raosta palikoita, sun muuta tavaraa tiputtelemaan. Samalla toimi penkki myös hyvänä tukena seisoma harjoittelulle. Se kun on tarpeeksi matala ja siitä saa helposti hyvän otteen. Niin ja omaksi yllätyksekseni kiipesi Elmu myös muutaman kerran penkin päälle kontalleen, jolloin äidin piti äkkiä juosta paikalle pelastamaan. Samanlainen yllätys kävi myös kirkossa. Sielä kun oven edessä on kolme porrasta, joita pitkin Elmu kontaten kiipesi ylös. Olin aivan äimälläni. Noinko taitava oma pieni poikani jo on.