Pieni ilon aihe

 Voi olla esimerksiksi vihreä ilmapallo

Mikä saa pienokaisen hymyilemään,

Iloisesti vaunuissa höpöttelemään ja palloa heiluttelemaan.

Ne pienet ilona aiheet

Ne ovat pahaita.

Kevättä ilmassa

Tuntuu kuin tämä aamu olisi täydellinen vastakohta eiliselle.

Eilen ikkunasta ulos katsellessa lunta pyrytti, satoi ja tuuli.

Pientä lumimyräkkää ilmassa.

Vaikka eiliselle oli ollut vaikka mitä suunnitelmia, vietettiin suurin osa päivästä sisällä elokuvia katsellen ja pähkinöitä mässytellen.

Kauppareissulla vaunut juuttuivat jokaiseen kinokseen kiinni, ja monta taloa piri kiertää, jotta päästäisiin takaisin kotiin. Ja ne ylämäet! Saatika sitten se bussiin vaunuilla pääseminen.

Tänään sitten aurinkoi paistoi. Kirkaan valkoiset hanget kimmenlsivät ja linnut lauloivat.

Illaksi meillä on suunnitelmissa mennä kavereita tapaamaan, mutta koska oli näin ihana sää, oli pakko päästä jo heti aamusta ulos.

Käytiin kävelyllä keväistä aurinkoa moikkaamassa.

Miten hyvälle tuulelle se saikaan.

Ne linnut ja se lämpö. Jalojen alla sulava lumi.

Pistäydyttiin vielä kävelyn päätteeksi kahvilassa.
Vaikkakin ei ihan kahville mentykkään
Vaan syömään herkkusalaattia
Mumsss
Kalaa, viinirypäleipä, paahdettua sipulia, taateleita, tomaattia, salaattia, kurkkua.

Paras tapa aloittaa päivä. Nyt voisi ehkä juoda vielä kahvia ja lukea hieman Narniaa.
Illalla sitten taas ulos.

Reipas pieni poika

Ihas uskomatonta miten reipas tuo pienokainen on jaksanut olla koko reissun ajan. Kohta viikko ollan matkailtu ympäri ämpäri, milloin missäkin. Ensiksi pitkä junamatka, jonka jälkeen majoituttiin vieraaseen paikaan, nukutaan vieraassa huoneessa käydään melkein päivittäin jossain uudessa, pienokaiselle ennestään tuntemattomassa paikassa.
Kaupungilla, kahvilassa, museoissa, ystäviä tapaamassa.

Silti se vaan on jaksanut olla niin reippaana ja iloisena koko matkan.
 Äidi on kyllä niin ylpeä omasta pikkuisestaan!

Pienokainen on hirmu hyvin viihtynyt täällä vanhempieni luona. Hirmuisesti höpöttelee ja leikiskelee muiden kanssa, vaikka ei haluakkaan päästää äitiä pois näkö etäisyydeltä. Sen jälkeen, kun kävin viime viikon tostaina muutaman tunnin reissulla tapaamassa vanhaa kaveria, on pienokainen varmistanut, että äiti ei enään häviä. Vaikka muuten kyllä viihtyy ja tykkää olla muidenkin kanssa.

Varsinkin koirasta pienokainen tykkää.
Täällä Espoossa on isohko ja karvainen paimenkoira, jonka seurassa pikkuinen viihtyy. Alkaa aina iloisesti kiljua, kun koira tallustelee lähelle. Ja lattialla koiran jaloissa möyrii, ilman että edes pelkäisi. Eikä edes ole heti repimässä koiraa hännästä, vaan kiltisti vieressä katselee ja höpöttelee.
Eikä koirakaan ole onneksi moksiskaan jaloissa pyörivästä vauvasta.
Tosi ihanaa huomata, miten huvin nähä kaksi ovat keskenään tulleet toimeen.

Eilen sitten kävin toisen kerran tällä reissulla yksikseni ulkona. Oli se vain niin sydäntä särkevää, kun pienokainen oli juurierinnyt heräilemään päiväuniltaan ja huomasi äidin lähtevän. Teki pahaa astua ulko ovesta, kun toinen itkee. Itselläkkin tuli tippa linssiin bussipysäkille kävellessä. Ajattelin kuitenkin, että kyllä se ihan varmasti kohta rauhoittuu. Ja kyllä ne varmasti pärjäävät sielä, vaikka äiti onkin hetken poissa.

Ja niinhän ne pärjäsivät. Kun sitten parin tunnin päästä saavuin kotiin, istui pienokainen kiltisti ukkinsa sylissä. Kuitenkin heti äidin nähnytään alkoi pieni huuto ja vimmattu käsien heilutus.
Äiti äiti, syliiin.

Sai äitikin taas pienokaisen syliin muutaman tunnin erossa olon jälleen. Ihan maailman parasta tuo oman pienokaisen halaus.

Loppuillan pienokainen olikin superiloisella tuulella. Oli kulemma ollut koko sen ajan kun olin ollut poissa, hieman varuillaan. Tarkkaillut hirmuisesti muita ja seuraillut ikään kuin odottaen, että koskas se äiti tulee näkyville. Illalla pikkuinen mönki ympäri lattioita koiran perässä, höpötteli kuin viimeistä päivää, heitteli äidin kanssa palloa, naureskeli ja taputteli käsiään.

Tuo käsien taputtelu onkin jotain ihan uutta. Se on nyt tämän reissun aikana opittu.
Pienokainen myös osaa jo kontata ja n'in ollen liikku hirmu äkkiä paikasta toiseen. Heittelee palloa lattialla ja hakee sen sitten sieltä, mihin se on lentänyt. Oli se sitten pöydän alla tai koiran nenän edessä. Kova on myös yritys päästä seisomaan. Kädet ja jalat suosana maassa mönkii, ikään kuin karhu. Koittaa niin kovasti ylös päästä.
Hurjasti uusia taitoja taas.

Lisää kirppistelyä

Äiti-poika matkan kuudes päivä.

Aamupäivä möllötettiin. Katseltiin ihanaa elokuvaa, möngittiin lattialla koiran perässä, heiteltiin palloa, soviteltiin kirpparilta ostettuja vaatteita, opeteltiin taputtelemista, käytiin kaupassa ja syötiin feta salaattia.

Illalla lähdinkin sitten hetkeksi yksikseni Helsinkiin ja jätin pienokaisen ukin ja mummin huotaan. Vaikka ikävä iskikin jo ulko ovesta asutessa, oli ihanaa pyöriä parisen tuntia kaupunkia ympäri.

 Ihan yksikseen.

Kävin kierrätyskeskuskessa, käppäilin ympäri keskustan katuja ristiin rastiin, valokuvailin, join kahvia ja käppälin lisää, ihastelin näyteikkunoita, ostin pähkinöitä ja kolasin kirjakauppoja.

Kierrätyskeskuskseta sain mukaani kympillä pienokaiselle suloisen villapaidan ja itselleni keltaisen laukun, koruja, paidan sekä kahdet tuikut.  

Sellaista meillä tänään.



Sunnuntainen kirppistely

Sunnuntai aamu käynnistyi reippaasti jo ennen kahdeksaa, kun aamupuuron jälkeen lähdettiin ulos tallustelemaan kohti bussipysäkkiä

(Ja ihanaa oli huomata, että vihdoinkin olivat lumiaurat käyneet mylläämässä katujen lumikinokset, enkä jäänyt jokaiseen vastaan tulevaan lumikasaan/kuoppaan jumiin. Tällä kertaa matka pysäkille taisi taittua puolet nopemmin, kuin eilen..) 

Määränpäänämme oli Vallilan kirppis.

Seikkailtiin aluksi Bussilla Kamppiin, siitä sitten käveltiin Rautatientorille, josta hypättiinkin ratikkaan.

(Arvatkaa vaan soiko koko matkan päässä "köröttelen köröttelen kympin ratikalla, ratikalla jooo") 

Ja ei muuten edes eksytty. Perille päästiin. Ruuhkaiseen ja täpötäyteen kirpputorihalliin.

Vallila on ehdottomasti yksi suosikki kirpputorejani. Paljon myyntikojuja, paljon paljon tavaraa. Vaatteita, laukkuja, kirjoja..

Paljon kaikkea ihanaa ja halvalla. Eipä ihme, kun on aina niin täpötäynnä.

 Varsinkin kesäisin on ihanaa kirppistellä. Kun on kesäisen lämmin, aurinkoinen sää ja käppäilee Vallilaan läpi keskustan melskeen, terassien, jäätelökojujen ja sitten pääsee tutkiskella kirpputorin aarteita. 

Löysin ihanan ruskean kukka hameen. Muutaman mahdollisen kesämekon ja paidan. Kaulakorun ja kahdet korvikset. Huivin ja harmaat säärystimet. Ja vaivaiset 1-2e kpl. Kaikki.

Siinä saaliini tältä kirppisreissulta. Ajattelin sovitella huomenna ostettuja vaatteita ja jos joukosta löytyy sellaisia, joitka eivätkään istu tai miellytä, käyn ne kippaamassa Uff:än laatikoihin.

Näin eivät jää kaapin pohjalle lojumaan vaan jatkavat kulkuaan uusille omistajille.

Kirpparireissun jälkeen tultiin takaisin keskustaan syömään. Kello olikin juuri sopivasti hieman yli puolen päivän ja kauppakeskukset availivatt oviaan. Päästiin istuskelemaan rauhalliseen Fatzer kahvilaan herkuttelemaan kinkkucroissanttia ja kahvia. Jaksoi sitten matkata vielä kotiin asti.



Eat&Joy

Tämän päiväiseen ohjelmaan kuului Kluuvin Eat&Joy kauppahalli.

Käytiin ihastelemassa ja tutustumassa uuden maalaismyymälän antiin

Suloisen pieniä hujanapurkkeja, hyllyllinen hilloja, käsin tehtyä tummaa suklaata, kuivattuja puolukoita, vuohenjuustoa, paikanpäällä leivottuja sämpylöitä...

Rakastuin kyseiseen paikkaan. Ja olisin halunnut sen läpi kolata viimeistä yksityiskohtaa myöten.

Tällä pikaisella visiitillä matkaani mukaan tarttui kaksi erilaista tummaa suklaata sekä paikan oma mustikkainen luomusämpylä. Jonka myöhemmin herkuttelin kylmän maitolasillisen kanssa iltapalaksi.

Samalla reissulla käväisin myös samassa rakennuksessa sijaitsevassa teekaupassa täydentämässä teevarastoja. Muistaakseni kuutta erilaista makua tuli ostettua. Ehkäpä riittäisi vähäksi aikaa. Enkä malta odottaa, että pääsen joskus kotiin niitä maistelemaan.

Että sellainen, hieman erilainen, mutta ihana päivä tänään.

Luonnontieteellinen museo

Helsingin Kampissa sijaitseva luonnontieteelinen museo on ollut yksi ehdoton suosikkipaikkani jo vuosien ajan. Sielä on tullut käytyä useasti. Niin pikkusiskojen, äidin kuin kummitytön kanssa. Niin ja on sitä tullut museossa piipahdettua ihan yksinäänkin muutamia kertoja.

Eläimiä, kasvillisuutta, maailman synty, dinosauruksia, metsien monimuotoisuutta..

Mitä kaikka mielenkiintoista museo onkaan pullollaan.

Nytpä pääsin ensimmäistä kertaa viemään oman ihanan pienokaiseni kyseiseen museoon.

Lähdettiin matkaamaan Espoosta Helsinkiin yhden kieppeillä. Bussimatkan pienokainen nukkuikin melkein kokonaan, joten oli ihanan virkeäällä tuulella museolle saavuttua. Mutta koska pienokaisen edellisestä ruokailusta oli kulunut jo sen verran monta tuntia, aloitettiin meidän museokierros poikkauksellisesti kahvilasta.

Kuitenkin vain puolet pilttipurkista pikkuinen malttoi syödä. Kun oli niin paljon nähtävää, ihmisiä ja melskettä ymärillä, että pienokaisen teki mieli vain pomppia ja hyppiä syöttötulissa. Ei siitä ruokailusta sitten oikein tullut mitään, joten lähdettiin suosiolla kiertelemään museota.

Ehkäpä se ruoka maistuisi sitten paremmin museokierroksen jälkeen.

Kierrettiin yhteensä neljä näyttelyä.

Aloitettiin matka maailman luonnosta, missä ihasteltiin erilaisten metsien/mannerten asukkeja. Eläimiä oli tiikeristä gorilloihin, kenguruista jääkarhuihin. Ehkäpä pienokaisen suosikkinäyttely koko museo rakennuksessa. Paljon suloisia eläimiä ja paljon lattiatilaa, missä möyriä ja ikkunoista pieniä hiiriä ihastella.

Seuraavaksi käytiin elämän historia näyttelyssä, mikä kertoo maailman synnystä ja sen kehityksestä.

Pienistä tohvelieläimistä suuriin hirmuliskoihin, jääkaudesta tähän päivään.

Ehdottomasti yksi museorakennuksen mielenkiintoisin näyttely.



       Viimeisinä vielä suomen luonto ja pikainen visiitti afrikan aarteisiin.

Museokäyti oli onnistunut ja pienokainenkin jaksoi koko reissun hienosti, vaikka ei niin paljoa vielä ymmärtänytkään. Ehdottomasti uudestaan, kun pienokainen on vähän isompi ja jo omilla jaloilla temmeltää. Ihan varmasti kyllä tykkää!

Jäätiin vielä museoreissun jälkeen ystävän kanssa keskustaan kahvittelemaan ja kotiin taidettiin päästä vasta ilta seitsemäksi. Tuli siis vietettyä pidempi Helsinkinpäivä kun oli tarkoitus, mutta hyvin jaksettiin.

On ollut kyllä mielettömän kivaa. Enkä ole edes kauaa täällä pääkaupunkiseudulla majaillut, mutta nyt jo olen kerennyt tehdä vaikka mitä ja käydä vaikka missä ja nähdä jo muutamia ystäviä.

Ja pienokainenkin on mitä maailman ihanin ollut koko reissun ajan.

Äidin oma rakas kullannuppu.