Torstaina täytin 24. Elmeri tuli iloisesti aamu seitsemältä lauleskelemaan

"Paljon onneaaavaan ISI" 

" "HAHAH Eipäs ku äiti. Tänää on äitin synttärit"

 "Hahahhah eiku isipäs" 

Taisi olla pojalla vielä tuoreessa muistissa viime sunnuntaina vietetty isänpäivä.

Sain Elmeriltä ison pussillisen pähkinöitä. Rakkaaltani upean, kehystetyn kuvan kesäällä kadottamastani kihlasormuksesta. Olin sanaton. Olin täydellisesti yllätetty. Ja täynnä suurta rakkautta.

Tilasin itselleni lahjaksi uuden repun. Toivotaan, että saapuisi perille ennen joulua.

Aamupäivällä kävin pitkällä kävelylenkillä rannalla. Kuuntelin Anna Puuta ja muistelin mennyttä.

Myöhemmin käytiin juhlistamaan päivää kiinalaisen lounaan äärelle.
Ja ilta vietettiin rauhalliseen tapaan kotosalla.

Olinhan minä leiponut itselleni edellisenä päivänä kakun. Mutta sepä ei halunnut uunissa kohota. Tuloksena oli pelkkä appelssiinin makuinen pannukakku. Korvasin menettämän kakkuni eilen ostamalla itselleni ison pussillisen karkkia.

Hyvää syntymäpäivää minä!

Isänpäivä nr.3

Hyvää Sunnuntaista isienpäivää kaikille!

Jos viikonlopuna oli täydellisen luminen, niin nyt se ei sitä enää ole.

Vettä sataa kaulukseen ja rattaat juuttuvat loskakinoksiin. Kumisaappatkin ovat liukkaat.

Kirja elokuvankertojasta onnistuu hetkeksi aikaa tuomaan piristystä päivään. Mutta arkiset huolet ja epävarmat suunnitelmat painavat päälle.

Onneksi mieli rauhoittuu ja sisäinen levottomuus tyyntyy, kun pääsen keittiöön laittamaan ruokaa. Kuorin sipuleita ja pilkon tomaatteja, samalla hörppien vierelläni höyryävää, suklaista teetä.

Kohta keittiössä tuoksuu tuore tomaattikeitto..

Kyllä me tästä päivästä vielä selvitään..

Viikonlopun lumiukko

Viikonloppu oli luminen. Koti tuoksui joululta, kynttilät valaisivat iltaa ja auringossa kimmeltävä lumihanki sai unohtamaan, että eletään vasta lokakuuta.

Viikonloppuna vieriteltiin lumipalloja liukumäestä alas, metsästettiin uusia hanskoja, paistettiin lettuja, syötiin maapähkinävoita ja lueskeltiin kymmeniä kertoja Mimmi lehmä pulkkamäessä. 

"Äiti sä oot lehmä. Se Mimmi lehmä. Ja mä oon se Varis"

"Okei. Mikäs isi sitte vois olla?"

"Öööö. Isi on vaan susi."

Ja joka aamuisella kävelylenkillä käytiin katsomassa, onko rakentamamme lumiukko vielä pystyssä. Sielä se meitä aina iloisesti odotteli, pää hieman kallellaan yöllisten tuulien ansiosta. Pyysin Elmeriä nimeämään talven ensimmäisen lumiukon. Hetken asiaa mietyttyään risti herra lukiukon Antenniksi. 

Rakastan talvea. Joulun odotus ja lumiset pakkaset tuovat piristystä arkeen. Vaihtelua jokapäiväiseen, pieneen elämään. Jospa sitä kohta voisi kellarista käydä hakemassa pulkan.

 Pidän talvesta enemmän kuin kesän paahtavasta auringosta.

Lokakuun lumisade

Ensilumi oli yön aikana peittänyt maan. Pimeässä keittiössä ihastelimme Elmerin kanssa taivaalta satavia lumipisaroita ja lauleskelimme "On lumilumi päivä. On lumilumi päivä.."

Eipä siinä auttanut muu, kuin aamupalan jälkeen pukea kumisaappaat jalkaan ja lähteä ulos pyörittämään talven ensimmäiset lumipallot. 

Ihmeteltiin, kuinka yön aikana hiekkalaatikko oli muuttunut lumilaatikoksi ja kuinka lehdet olivat piiloutuneet valkoisen peitteen alle. Ja rakennettiin iso, hiekkasilmäinen ja tanssahteleva lumiukko.

Olin unohtanut, kuinka ihania tällaiset täydellisen lumisia talvipäivät ovatkaan.

Ja sen, kuinka hankalaa rattaitten työntäminen on tuossa loskaisessa lumisäässä..

Onnellisuuden hetki

Pitkästä aikaa

Aamulla autojen katot olivat valkoisen, kimmeltävän jääpeitteen alla. Oli tulevan talven ensimmäinen pakkasyö.

Ulos lähtiessä puin ylleni paksun, viime vuoden talvitakin ja peitin hiukseni valkoisella pipolla. Unohdin kuitenkin hanskat kotiin, enkä onnistunut löytämään autosta jääskrapaa. Kai se on kesäisten mökkireissujen ja matkojen aikana onnistunut hukkumaan. Onneksi parkkikeikko toimi tässä tehtävässä oikein hyvin..

Takaisin kotiin päästyä join aamukahvin ja lueskelin hetken aikaa Pikku Naisia.

Kaalilaatikon uuniin saatuani innostuin leipomaan. Tein tiikerikakun, sekä maapähkinäisiä kaura keksejä. Kiitos tästä kuuluu eiliselle, innostajana toimineelle Koko Suomi leipoo-ohjelmalle. Joka on muuten nsimmäinen leivonta/kokki ohjelma, mitä olen näinkin intensiivisesti seurannut. Se saa omalla suloisella ja positiivisella tavalla tiistai illat tuntumaan ylimääräisen hyväntuulisilta.

Leipomisen ja kirjojen lukemisen lisäksi täällä vietellään rauhallista, syksyistä arkea haaveillen, toivoen ja unelmoiden mahdollisesta, tulevasta muutosta. Nykyinen vuokra-asuntomme on tänään virallisesti laitettu myyntiin, joten samalla kun pitää yrittää siivoilla tätä asuuntoa mahdollisimman edustavaan näyttökuntoon, etsiskelemme uutta kotia. Helsingistä.

Ja tällä hetkellä päiväkodissa touhuava Elmeri kasvaa taas hyvää vauhtia. Esimekiksi ollaan nyt taas hyvässä vaiheessa kuivaksi harjoittelemisen kanssa. Kesän alussa kuivaksi opettelu sujui joksenkin hyvin, kiitos kuumien päivien ja vaipattomien rantaleikkien, mutta loppukesästä se taas jostain syystä lopsahti. Tuolla kaksi vuotiaalla kun näyttää menevän tämä kuivaksi harjoittelu oman mielen mukaan, kausiluontaista vuoristorataa. Välillä sitä ollaan todella innoissaan ja ylpeitä potalla käymisestä ja välillä taas potta saatetaan kaataa lattialle ja juostaan mahdollisimman kauas karkuun.

Nyt kuitenkin on taas menossa hyvä kausi, eikä olla enää iltaisi päiväkodin jälkeen käytetty vaippoja. Kaikki tarpeet on hienosti osattu tehdä pottaan. Toivotaan, että tämä saataisiin jatkumaan ja päästäisin jossakin vaiheessa luopumaan kokonaan niistä vaipoista..

Elmeri puhuu myös ihan hirmuisesti. Päiväkodissa juttelee kavereiden kanssa ja kertoo äidille, mitä on päivän aikana tullut tehtyä. Elmeri kertoo hullunkurisia tarinoita, vitsailee ja naureskelee isin hullunkurisille jutuille.
Elmeri ihmettelee, miksi kuusta näkyy iltaisin vain puolet. Kyselee, saako kissanhiekkaa syödä.
Hän laskee ulkona palavia katulamppuja ja leikkii olevansa ritari, joka voittaa kaikki kilpailut.
Elmeri valitsee itse aamuisin oman paitansa ja kertoo heti, jos joku asia harmittaa tai on tullut paha mieli.
Elmeri tykkää rakennella mutkikkaita juna-ratoja ja peltata tabletilla auto palapelejä.
Ja tämän hetken suosikki herkkua on viili, sekä kaakao ja kaurakeksit.
Ja joka ilta Elmeri valitsee kaksi autoa unikavereiksi kuuntelemaan äidin lukemaa ilta satua.
Jonka jälkeen antaa iltapusun, käreptyy peiton alle ja ottaa äitiä kädestä kiinni.