Lokakuun lumisade

Ensilumi oli yön aikana peittänyt maan. Pimeässä keittiössä ihastelimme Elmerin kanssa taivaalta satavia lumipisaroita ja lauleskelimme "On lumilumi päivä. On lumilumi päivä.."

Eipä siinä auttanut muu, kuin aamupalan jälkeen pukea kumisaappaat jalkaan ja lähteä ulos pyörittämään talven ensimmäiset lumipallot. 

Ihmeteltiin, kuinka yön aikana hiekkalaatikko oli muuttunut lumilaatikoksi ja kuinka lehdet olivat piiloutuneet valkoisen peitteen alle. Ja rakennettiin iso, hiekkasilmäinen ja tanssahteleva lumiukko.

Olin unohtanut, kuinka ihania tällaiset täydellisen lumisia talvipäivät ovatkaan.

Ja sen, kuinka hankalaa rattaitten työntäminen on tuossa loskaisessa lumisäässä..

Pitkästä aikaa

Aamulla autojen katot olivat valkoisen, kimmeltävän jääpeitteen alla. Oli tulevan talven ensimmäinen pakkasyö.

Ulos lähtiessä puin ylleni paksun, viime vuoden talvitakin ja peitin hiukseni valkoisella pipolla. Unohdin kuitenkin hanskat kotiin, enkä onnistunut löytämään autosta jääskrapaa. Kai se on kesäisten mökkireissujen ja matkojen aikana onnistunut hukkumaan. Onneksi parkkikeikko toimi tässä tehtävässä oikein hyvin..

Takaisin kotiin päästyä join aamukahvin ja lueskelin hetken aikaa Pikku Naisia.

Kaalilaatikon uuniin saatuani innostuin leipomaan. Tein tiikerikakun, sekä maapähkinäisiä kaura keksejä. Kiitos tästä kuuluu eiliselle, innostajana toimineelle Koko Suomi leipoo-ohjelmalle. Joka on muuten nsimmäinen leivonta/kokki ohjelma, mitä olen näinkin intensiivisesti seurannut. Se saa omalla suloisella ja positiivisella tavalla tiistai illat tuntumaan ylimääräisen hyväntuulisilta.

Leipomisen ja kirjojen lukemisen lisäksi täällä vietellään rauhallista, syksyistä arkea haaveillen, toivoen ja unelmoiden mahdollisesta, tulevasta muutosta. Nykyinen vuokra-asuntomme on tänään virallisesti laitettu myyntiin, joten samalla kun pitää yrittää siivoilla tätä asuuntoa mahdollisimman edustavaan näyttökuntoon, etsiskelemme uutta kotia. Helsingistä.

Ja tällä hetkellä päiväkodissa touhuava Elmeri kasvaa taas hyvää vauhtia. Esimekiksi ollaan nyt taas hyvässä vaiheessa kuivaksi harjoittelemisen kanssa. Kesän alussa kuivaksi opettelu sujui joksenkin hyvin, kiitos kuumien päivien ja vaipattomien rantaleikkien, mutta loppukesästä se taas jostain syystä lopsahti. Tuolla kaksi vuotiaalla kun näyttää menevän tämä kuivaksi harjoittelu oman mielen mukaan, kausiluontaista vuoristorataa. Välillä sitä ollaan todella innoissaan ja ylpeitä potalla käymisestä ja välillä taas potta saatetaan kaataa lattialle ja juostaan mahdollisimman kauas karkuun.

Nyt kuitenkin on taas menossa hyvä kausi, eikä olla enää iltaisi päiväkodin jälkeen käytetty vaippoja. Kaikki tarpeet on hienosti osattu tehdä pottaan. Toivotaan, että tämä saataisiin jatkumaan ja päästäisin jossakin vaiheessa luopumaan kokonaan niistä vaipoista..

Elmeri puhuu myös ihan hirmuisesti. Päiväkodissa juttelee kavereiden kanssa ja kertoo äidille, mitä on päivän aikana tullut tehtyä. Elmeri kertoo hullunkurisia tarinoita, vitsailee ja naureskelee isin hullunkurisille jutuille.
Elmeri ihmettelee, miksi kuusta näkyy iltaisin vain puolet. Kyselee, saako kissanhiekkaa syödä.
Hän laskee ulkona palavia katulamppuja ja leikkii olevansa ritari, joka voittaa kaikki kilpailut.
Elmeri valitsee itse aamuisin oman paitansa ja kertoo heti, jos joku asia harmittaa tai on tullut paha mieli.
Elmeri tykkää rakennella mutkikkaita juna-ratoja ja peltata tabletilla auto palapelejä.
Ja tämän hetken suosikki herkkua on viili, sekä kaakao ja kaurakeksit.
Ja joka ilta Elmeri valitsee kaksi autoa unikavereiksi kuuntelemaan äidin lukemaa ilta satua.
Jonka jälkeen antaa iltapusun, käreptyy peiton alle ja ottaa äitiä kädestä kiinni.

Kun arki alkaa

Perjantai. Elmu heräsi ennen seitsemää ilmoittamalla kovaan ääneen, että nyt on äiti aamu. 
Eikä siinä sitten auttanut muu, kuin herätä hampaitten pesuun ja odottelemaan aamu ohjelmia.

Voisin hakea itselleni lisää kahvia. Ja palan vesimeloonia.

Näyttää siltä, että tänäänkin on tulossa sateinen päivä. Onneksi löysin itselleni uudet kumisaappaat. Sellaiset punaiset ja vähän kuluneet. Ehdottomasti parhain muutaman euron löytö pitkään aikaan. 

Tämä viikko on ollut virallisesti se koulujen alku ja kesäloman loppu viikko. Onhan se näkynyt myös meidänkin perheessä. Omalla tavalla.

Elmu aloitti päiväkodin maanantaina taas kahden kesäkuukauden jälkeen. 

Aamuisin päiväkotiin mentäessä Elmu sanoo, että äiti on täällä vähän aikaa. Olen joka aamu jäänyt hetkeksi aikaa päiväkotiin lueskelemaan Elmun kanssa kirjoja ja leikkimään leluilla ennen päiväkodin aamupuuroa. Näin päiväkotiin paluu on ollut helpompaa. Kuten myös äidistä ja isistä erossa oleminen. Kun on voinut aamut päiväkodissa äitin kanssa jakaa.

Päiväkodissa Elmu on iloisesti touhunnut muiden mukana. Leikkinyt pallolla, juoksennellut kilpaa, höpötellyt niitä näitä, leikkinyt kavereiden kanssa autoilla ja laskenut liukumäkeä. Ja näyttää siltä, että kivaa on ollut.  Elmu tuntuu sielä viihtyvän ja nauttivat kavereiden seurasta.

Eilen Elmua heitteli päiväkodin hiekkalaatikolla palloa. Äidin nähtyään pallo lensi maahan ja pienet jalat juoksivat hymyissä suin, kovaa vauhtia äidin syliin. Sitä halausta en unohda koskaan. 

Oli äitiä ikävä

Itse olen käynyt lukemassa aamulehden kahvilassa, käynyt pitkillä pyörälenkeillä, lueskellut kirjoja, kokeillut uusia reseptejä, tyhjentänyt kotia turhasta romusta, miettinyt tulevaa ja hoitanut koulupapareita.

Tänä syksynä en vielä palaa kouluun..

Vielä on kesä

Elokuu on jo täällä, mutta vielä on aikaa kesäillä. Sitä me ainakin ollaan yritetty tehdä.

 Ollaan oltu leikkipuistoissa, torilla jäätelöllä ja rannalla katselemassa venitä.
Ja välillä mökkeilty ja oltu apuna projektissa nimeltään katon korjaus.
 Vaikkakin minun ja Elmun "auttaminen on ollut enemmänkin sellaista rantahiekalla leikkimistä, vadelmien mussuttelua, keinumista, lettujen syömistä ja mustikoiden poimimista. 

Vasaroin sentään yhden naulan katolle. Nimikirjoitusta unohtamatta.

Eilen käytiin Jyväskylässä viettämässä Elmun sekkupojan kastejuhlaa. 
Pieni Joonas poika, vastasyntyneen onnelliset vanhemmat, lämmin kesäpäivä ja hyvää ruokaa. 

Olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Rakastuin niihin järvimaisemiin.

Sunnuntain retkeilyä

Sunnuntaisen päivän suunnitelmana oli käydä illalla etsimässä täältä lähimaastosta pari uutta geokätköä. Ensimmäinen kätkö löytyi kallion huipulla, upeasta metsämaisemasta suht helposti ison kiven juurelta. Eikä hyttysiäkään juuri näkynyt.

Toinen kätköpaikka osottautuikin edellistä haasteellisemmaksi. Museotalon edustalla oleva vanhan tuulimylly osottautui kätkön sijaintipaikaksi. Mutta vaikka kuinka yritettiin tutkia ja käydä läpi kaikki mahdolliset kolot ja potenttiaaliset kötköpaikat, emme onnistuneet kyseistä kätköä tällä kertaa löytymään. Pitääpä ehkä joskus tuonnempana palata takaisin  kyseiselle tuulimyllylle. Jospa se toisella yrittämällä löytyisi.

Vihaisten lintujen testaus

Vaikka itse en voi enää sietää, saatika sitten ampua puhelimellani enää yhtä ainuttakaan vihaista lintua, oli meidän Elmun kanssa pakko käydä testaamassa uusi, Suurpellolle rakennettu Angry Birds-leikkipuisto. Vaikka Suurpellon seutu on tällä hetkellä aika lailla pelkkää traktoreiden ajamaa työmaa aluetta, löydettiin muutaman harhaan ajetun risketyksen jälkeen parkkipaikka, josta pienen mäen yli löydettiin leikkipuistoon perille. Ja sielläkös sitä väkeä oli.

Leikkipuisto oli isompi, kuin olin kuvitellut. Isoja liukumäkiä ja paljon tilaa kiipeillä. Ja vaikka suurin osa hauskasta olikin tarkoitettu vähän isommille lapsille kuin Elmu, löytyi sieltä perheen pienemmillekkin tekemistä. Kuten pieni liukumäki, keinut ja hiekkalaatikko. 

Eikä se pienuus estä isoonkaan liukumäkeen kiipeämistä. Nimittäin äidin kanssa. Meillä kun oli hurjan hauskaa, äiti ja poika yhdessä kiipeilivät vihaisten lintujen seassa ja laskivat alas tunneli mäestä hiukset sähköten. Ehdottomasti pitää joskus poiketa uudelleen. Ja ehkä tällä kertaa voitaisiin ottaa isikin mukaan.

Totoron maja

Lumet ovat sulaneet ja näin pihakeinukin on talvilevoiltaan kaivautunut esille. Vielä keinu on ison pressun alla peitossa, mutta sepäs ei tunnu haittaavan. Prsennun välistä kun pääsee kivasti puikahtamaan keinuun sisälle ja toiselta puolelta ulos. Elmun Ihan oma tunneli ja leikkimaja.

Eikä ihan mikä tapansa majaa, vaan se on Totoron maja.

Ison Totoro oma maja.

Vihreitä unelmia

Unelma ihanasta parvekepuutarhasta, yrteistä, värikkäistä kukista ja tuoksivista mansikoista on edelleen ajatuksissani päivittäin, vaikka en sitä olekkaan tänä keväänä vielä päässyt toteuttamaan niin paljoa, kuin haaveissani haluaisin. Viime kesänä meillä oli parvekkeella persiljoiden ja muiden yrttikasvien lisäksi myös kaksi isoa tomaattia, joille langoista väkerrettiin omat juotto astiat aina, kun reissuun lähdettiin. Meidän omat isot ja komeat kesähoidokkimme. Ja saatiihan niistä myös muutama pikku tomaatti maisteltavaksi. Ja toisen tomaattipensaan lehti koristaa tälläkin hetkellä kuivattuna ja kehystettynä meidän keittiömme ikkunalautaa.

Saa nähä, mitä kaikkea sitä tänä vuonna parvekkeelle saa kasvatettua. 

Tällä hetkellä keitiössä on itämässä monta purkillista erilaisia siemeniä. Ja muutavat niistä ovatkin jo itäneet. Auringonkukat, mintu ja pavut.

Muutamat tukikepit olen pavuille jo rakentanut valmiiksi ja tyhjät kukkaruukut kasannut parvekkeen nurkalle odottelemaan. Ja heti kun kauppojen kesäpihat avautuvat, lähdetään taimiostoksille.

Sitä odotellessa!

Lomaillen viikonloppuun

Heipä hei! Tänneppä meille kuuluu hyvää. Vietettiin torstaina viimeistä päiväkoti-, ja koulupäivää ennen alkavaa reilu viikon lomailua. Aamulla täyttelin harjoittelupaikka hakemuksen ja tein muutaman koulutehtävän pois alta, jotta ei iskisi liiallinen paniikki koulutöiden suhteen näin loman aikana. Ja kerkesinpähän siinä välissä käydä vielä pikaisen salilla, ennen kuin hain Elmun päiväkodista.

Pieni hengähdys tauko on kyllä paikallaan, vaikka arki onkin sujunut todella leppoisasti. Ihanaa,  että saa olla taas pitkästä aikaa kokonaisen viikon Elmun kanssa ilman, että heti aamusta pitäisi jonnekkin kaikkien lähteä. Sitä mitä me nyt tämän loman aikana aijotaan tehdä, en vielä osaa sanoa. Vaihtoehtoina olisi joko jäädä tänne kotiin rauhassa vapaa-päiviä viettelemään tai lähteä käymään Helsingissä. Saa nähä, jaksaakos sitä matkalle lähteä. Seuraava mahollisuus kun olisi luultavasti vasta sitten lähempänä kesää. Mutta voi olla että vietetään ihan vain kotosalla tämä loma, koska luultasti en jaksa lähteä matkustelemaan.

Torstaina päiväkodista Elmua hakiessa istuskeli poika hoitajansa kanssa pöydän äärellä piirtelemässä puuväreillä. Äidin nähtyään hymyili suloisesti ja kun kävelin pöydän vierelle istumaan, sanoi Elmu iloisesti "ÄITI" ja jatkoi piirtelyään. Kysyin, että mitäs se Elmu on siihen piirtänyt. Elmu sanoi, että "teitto"   eli suomennettuna siis peitto. Se kun nykyään ei suostu menemään nukkumaan ilman, että on peiton alle peiteltynä. Mikä on omalla tavallaan huvittavaa, koska aikaisemmin peittoa ei missään nimessä saanut päälle laittaa. Se piti aina potkia lattialle niin nopeasti kuin mahdollista. Yhden kirjastosta lainaaman ilasatukirjan jälkeen, jossa pikkunalle ja kettu peiteltiin lämpimän peiton alle, on Elmunkin päästävä peiton alle nukkumaan.

Kun piirustus oli valmis vilkuteltiin hoitajille ja mentiin pukemaan. Eteiseen päästyä Elmu nappasi äidin kengät syliinsä ja lähti ne kädessä juoksentelemaan ympäri ämpäri nauru raikuen. Siitä kun on Elmun mielestä tullut kiva leikki. Aina pitää päiväkodissa päästä nappaamaan äitin kengät ja sitten juostaan äitiä karkuun. On se kyllä ehkä maailman suloisin. Se, että Elmu on aina päiväkodista hakiessa noin hyvällä tuulella kertoo ihan selkeästi siitä, että Elmu viihtyy ja tykkää käydä päiväkodissa, mutta on myös kivaa kun äiti on tullut hakemaan ja lähdetään yhdessä kotiin leikkimään. 

On siis ollut ihanaa huomata, että Elmu on  noin hyvin päiväkodissa viihtynyt. Ihan uskomattoman hyvin verrattuna siihen paniikki ja pelko määrään, mitä itse ennen päiväkodin alkua koin. Pelkäsin, että Elmu ei sopeudu ryhmään. Tai että on sielä on liian suuret ryhmäkoot eikä hoitajilla ole Elmulle riittävästi aikaa. Tai että Elmu stressaantuisi päiväkodissa ollessaan tai ei haluisi sinne mennä. Kaikki nämä pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi.

Olisikohan se ollut tiistaina,  Elmu oli päiväkodin kanssa käynyt ala-asteen musiikkiluokkien musiikkiesityksessä kulttuurikeskuksessa ja meno sinne ja takaisin tapahtui ison bussin kyydissä. Musiikki esityksellä ei Elmulle niinkään ollut väliä, mutta se bussimatka oli ehdottomasti ollut Elmun päivän koho kohta. Kotiin tultua Elmu levitti kädet ja kertoi, että päiväkodissa oli ollut
 "Näiiinnn isoo busssi"

Muta nyt hetki lomaillaan ja unohdetaan kaikki muu. Eilen käytiin aamulla yhdessä  rannalla ihastelemassa talvista aurinkoa, keinuttiin lumisessa keinussa ja laskeskeltiin liukumäkeä. Ja oli aika kivaa. Jospa sitä tänäänkin lähdettäisiin kohta ulkoilemaan. Pakkasta kyllä on, mutta onneksi aurinko on edes vähän lämmittämässä.

Viikonloppu kahdestaan

Pitkä ja kiireinen päiväkoti/kouluviikko on nyt takanapäin ja on vuorossa rauhallinen kotiviikonloppu. Isi lähti eilen Helsinkiin, joten vietetään tämä viikonloppu kokonaan kahdestaan. Ja on muuten ollut ikävä tuota pientä poikaa. Sitä kun päiväkodin jälkeen ei keritä kun muutama tunti viettää yhdessä aikaa, ennen kuin Elmu menee jo yö unille ja itse rupean raportteja väsäämään huomiseen koulupäivään valmistautumaan. 

Ihanaa viettää kahdestaan kaksi pitkää päivää.

Tänään aamulla herättiin aikasin katselemaan Kaapoa. Syötiin aamupuuro ja pyörittiinkin puleen päivään asti yökkäreissä lukein kirjoja, maalaillen ja sohvalla köllötellen. Jossain välissä saatiin myös laitettua ruokaa ja nukuttua pienet päikkärit. Päivällä käytiin ulkoilemassa ja illalla leivottiin yhdessä laskiaispullia. Vieläpä koko huominen päivä aikaa ennen maanantaita.

Lauantai aamua maalaten

Elmun lauantainen aamu alkoi tottumusten tapaisesti jo ennen seitsemää aamupuurolla, autoleikeillä ja aamupiirretyllä. Sen jälkeen nautiskeltiinkin kiireettömästä aamusta, käytiin harjoittelemassa pottailua, lueskeltiin kirjoja ja kaivettiin lipaston laatikosta vesivärit esille. Niillä se Elmu iloisin mielin taiteili koko aamun. Piirteli viivoja, teki värijälkiä ja sotkeskeli sanomalehteä. Siitäkös se poika näytti nauttivan. Ja pensselikin pysyi kädessä kuin kokeneella taiteilijalla.

Tällä hetkellä Elmu on makuuhuoneessa päikkäreillä nalle tiukasti kainalossaan. Ja itse tulin hetki sitten salilta kotiin, laitoin ruuan uuniin ja nyt tässä odottelen, milloinkas se pikkuinen mahtaa päikkäreiltään herätä ja päästään kaikki yhdessä syömään. Yleensähän se Elmu ei tuntia kauempaa malta päivisin nukkua, joten eiköhän se sieltä kohta heräile. 

Ruuan jälkeen voisi lähteä vaikka ulos tuohon pihalle vähän pulkkailemaan ja heittelemään lumipalloja. Siitäkun se Elmu tykkää ihan mielettömästi. Varsinkin lumipallojen heittelemisestä ja kasaamisesta. On pojan innostus ja rohkeus lumea ja lumileikkejä kohtaan kehittynyt päivä päivältä. Nyt ei muuta haluaisikaan kuin juoksennella lumikasoissa ja touhuta ulkona.

Elmu on muutenkin tässä päiväkodin alettua kasvanut taas ihan hurjan paljon. Kaiken maailman taidoista ja kehityksistä pitää tulla myöhemmin kirjoittamaan vielä erikseen. Sitä kun on niinpaljon tapahtunut niin täällä kotona, kuin päiväkodissa. 

Yksi kaksi tiiii

Elmu osaa jo hieman laskea numeroita. Ollaan jo muutamien viikkojen ajan laskeskeltu aamupalalla  sormia ja nallekirjasta autoja. Nyt se Elmu tulee jo itse ottamaan äitiä kädestä kiinni, että "hei äiti lasketaan kaikki sormet. Isin kanssa." Myös kaikki leikkiautot järjestellään hienosti riviin ja sen jälkeen lasketaan. Kuten myös leikkijunat, lautaset ja puhelimet. Elmu osaa hienosti sanoa ykkösen jälkeen "Kasssi". Yksi kenkä ja kaksi kenkä. Ja kakkosen jälkeen kuuluu "Neeejä." Kolmonen kun tuppaa unohtumaan.

Niin ja eihän se aina ole, että yksi kenkä ja kaksi kenkä.
Vaan yksi kenkä ja toinen. Ja toinen meillä on "tiiiiii"

"Katoppa Elmu, tuolla menee auto"

"Tiii Tiiiiii Tiiii"

"Joo sieltä tulee toinen auto"

Kotona Elmun kanssa ollaan myös leikiskelty piilosta. Piiloleikki sai alkunsa siitä, kun isi ja äiti juoksivat toiseen huoneeseen "piiloon" sohvan tai oven taakse ja Elmu juoksi kiljuen perässä. Ja aina onnistui meidät löytämään. Hyvä jos sitä kerkisi kunnolla edes piiloon. Ehkä se olikin aluksi enemmän sellaista "ota kiinni äiti ja isi" leikki.

Sitten meni äiti  piiloon ja isi ja Elmu tulivat yhdessä etsimään. Ja toisinpäin. Ja nyt Elmu on ensimmäistä kertaa osannut itsekkin mennä piiloon. Muutama päivä sitten meni seisomaan aluksi pikkuhuoneen oven taakse ja sitten vielä eteiseen vaunujen taakse kyykkimään. Vielä ei kuitenkaan ihan osaa sielä piilossa olla, vaan äitin huudellessa "Missä Elmu" pomppaa iloinen hymynaama piilosta esille. Mutta siis aivan mahtava leikki. Noinkin nopeasti se on oppinut piiloon menemisen ja ihan paras koko perheen leikki. Siinä me sitä välillä vain juoksennellaan huoneesta toiseen ja vuorotelleen etsiskellään kadonnneita perheenjäseniä. Tänäänkin keittiössä ruokaa laitellessa oli huushollissa yhtäkkiä epäilyttävän hiljaista ja sielä ne isä ja poika olivat. Menneet peiton alle äitiä piiloon.

Toinen tän hetkinen Elmun suosikkileikki on "juostaan junaa karkuun äidin ympärillä". Leikki sai alkunsa Tallinnasta, jossa Elmu sai mummilta ja vaarilta lahjaksi duplo junan. Sillä sitten leikiskeltiin ja jossain vaiheessa laitoin junan selkäni taakse piiloon. "Elmu missä juna?" Sen jälkeen Elmu lähti juosten taakseni junaa etsimään ja siitä se leikkis sitten kehittyi. Nykyään sitä leikitäänkin melkeinpä päivittäin. Äiti pyörittelee junaa kovaa vauhtia ympäri ja Elmu juoksee kiljuen karkuun. Kuulisittepa sen naurun. Ja aina kun Elmu haluaa kyseistä leikkiä leikkiä, osoittaa hän junaa sanoo "haahaa Haaahah".

Poika itse suloisuus

Elmu on tällä hetkellä ehkä maailman innokkain äidin oma pyykinpesu apuri. Aina pienen pojan kasvoille ilmestyy muikean suloinen hymy äitin kysyessä, että "lähdetäänkös käymään sielä pyykkihuoneessa?" Elmu juoksee samantien kohti ulko-ovea. Sitten yhdessä me mennään hissillä kellarikerrokseen, jossa Elmu juoksentelee pitkin kaikuvaa käytävää ja laskeskelee pyörävaraston pyöriä äidin ripustellessa pyykkejä kuivumaan. Ja takasin tullessa kävellään rappuset yhdessä ylös ja se jos mikä on hauskaa. Pettymys on kova, kun palataan takaisin koti ovelle.

Niin ja yks päivä kun oltiin menossa alakertaan tarkistamaan, että onkohan se pyykkihuone mahdollisesti vapaana, kävi Elmu samantien nappaamassa kylpyhuoneesta pesuaine pullon ja käveli painava pullo kädessä ulko-ovelle. Tuu äiti mennään jo. Sanoisin, että ehkä jotain maailman suloisinta.

Niin ja tekihän se Elmu toisenkin suloisen tempauksen tuossa muutama päivä sitten. Me kun oltiin opetettu Elmulle, että jos keittiön seinään koputtaa niin se kuuluu makuuhuoneeseen. Ja että keittiön seinän takana on makuuhuone ja toisinpäin. Samaten olohuonen seinään koputtaessa koputtaa kylpyhuoneeseen ja kylpyhuoneen seinästä naapuriin.

Yks päivä Elmu pyöriskeli jaloissani kun yritin siinä ruokaa laitella ja samalla vähän siivota. Yhtäkkiä se Elmu siitä sitten lähti ja hetken kuluttua kuului keittiön seinään koputus. Makuuhuoneesta. Elmu oli mennyt sinne kopuutamaan äitille, joka hääräili keittiössä eikä tuntunut pienokaista huomaavan. En voinut muuta kun nauraa/kiljua liian innostuneella äänellä ääneen, että "oliks toi Elmu äähähä?!". Ja sieltä sitten juoksikin yksi iloinen poika keittiöön hymyissä suin. Molemmat hekottaen riemusta jatkettiin tätä maan mainiota kopustusleikkiä . Äiti keittiöstä ja Elmu makuuhuoneesta.

 Elmu tykkää myös leikiskellä brio junilla ja rakentaa duplo palikoista torneja. Niin ja tornien lisäksi palikoista rakennellaan myös aika useain rappusia. Niistä se Elmu kun tuntuu tykkäävän. Aina kun mahdollista kiivetään äitin sylissä rappuset ylös ja leikkipalikoista rakennettuja rappuja pitkin kiipeää milloin mikäkin lelu. Kuten esimerkiksi auto, kirahvi tai krokotiili.

Yksi Elmun suloisimmista itse kehittämistä "leikeistä" on lepääminen. Elmu tykkää pötkötelle olohuoneen lattialla lelujen kanssa. Välillä kesken juna leikkein Elmu sanoo "lpää" ja asettaa kaikki junat ja lähettyvillä olevat muut lelut kyljelleen matolle lepäämään. Tämän jälkeen Elmu pötkähtää lelujen vierelle lepäämään. Sen jälkeen kutsuu vielä äitin tai isin liittymään joukkoon. Ehkä maailman suloisin leikki mitä voi olla.

Elmu osaa myös jo juoksennella ja hyppiä. Yksi lempi leikeistä onkin tasajalkaa hyppiminen ja ympyrrää pyöriminen/juokseminen. Ja voisinpa sanoa, että Elmu on jo aika taitava hyppielijä. Osaa hienosti laskeutua jaloilleen aina tasa jalkaa ilmaan pompahtaessa.

On se vaan jo niin iso poika.

Laatikollinen duploja ja puinen laiva

Ihan mielettömän nätti aamu tänään. Pieni pakkanen ja isoja lumi hiutaleita. Käytiin Elmun kanssa hetki sitten pienellä kävelyllä ihastelemassa ohi ajavia aura-autoja ja potkiskelemassa pieniä lumi kinoksia nurin. Ja nyt uunissa muhii punajuuri-aurajuusto vuoka ja Elmu nukkuu päiväuniaan toisessa huoneessa. Ehkäpä tuossa illemmassa voisi vielä käydä yhdellä kaverilla kylässä. Huomenna onkin sitten luvassa viimeiset joulushoppailut ja lauantaina onkin heti aamusta lähtö Tallinnaan.

Tosi kivaa on täällä ollut. Oikeastaan iha mielettömän kivaa. Elmukin on päässyt leikiskelemään kahden mummulan välillä. Välillä kun ollaan oltu Helsingissä yhden mummin luona leikiskelemässä juna-radalla ja välillä taas täällä Espoossa oman perheeni luona rakentelemassa palikoista torneja ja juoksentelemassa ison hauvan perässä. 

Ollaan myös kierreltu joulukauppoja ja katuja. Käyti ulkona syömässä ja ihanissa pikku kahviloissa istuskelemassa. Sekä käyty Elmun kanssa myös piipahtamassa lasten kaupungissa, johon niin Elmu, kuin äiti tykästyi aika lailla. Varsinkin Elmu, joka ei olisi malttanut puisesta laivasta ja hepan vaunuista lähteä millään. Ja vielä kengät jalasa piti käymässä vilkuttamassa kyseselle laivalle ja hepalle heiiheii. 

Joulukalenteri ylläri

 Varmaankin jo lokakuun puolella aloin suunnittelemaan joulukalenteria Elmulle. Sitä kun en millään malttanut odottaa, että pääsen väkertämään Elmulle pienen joulukalenterin ja tonttumaisesti piilottamaan sinne joka aamu pienen yllätyksen. Päätin tuolle pienelle puoltoista vuotiaalle tehdä laatikkomaisen joulukalenterin. Se kun ei vielä numeroista välitä ja laatikko on helppo Elmu itse avata. Ja kun se on se sama tietty laatikko johon joka aamu pääsee kurkistamaan, muistaa ja tunnistaa Elmu sen varmasti jo ensimmäisen aamun jälkeen.

Tässä muutaman viime viikon ajan olen kaupoista sivusilmällä metsästellyt kivoja pieniä ylläreitä Elmun joulukalenteriin. Tähän mennesssä olen löytänyt erilaisia pieniä palapelejä, tarroja, pieniä autoja, pienen barbababan, muumeja ja keksejä. Ihan mielettömän hauskaa puuhaa tämä koko kalenterin väsääminen ja suunnittelu. Varsinkin kun se on omalle rakkalle pojalle.

Ja kaikki se äidin malttamaton ja innostunut odotus palkittiin tänä aamuna, kun Elmu sai avata kaleterin ensimmäisen luukun. Ennen puuroa käytiin avaamassa joulukalenteri laatikko ja sieltä löytyi pieni kilpa-auto. Olisittepä näheet sen ilmeen. Muuta ei äiti voisi jouluksi toivoa, kuin tuon pienen suloisen ja onnellisen hymyn. Rakastan.

Tavallisen arkinen juhlapäivä

 Ei se syntymäpäivä näytä enää tuntuvan niin ihmeellisen jännittävälle ja erikoiselle päivälle kuin silloin joskus. Pienenä sitä jännitti jo edellisenä iltana, että mitäköhän sitä lahjaksi mahtaa saada. Koulussa synttärisankarina sai juhlan kunniaksi jakaa muille karkkia ja kaverit antoivat tiimarista ostettuja lyijykyniä ja koiravihkoja. Ja sitä sai koko päivän syödä kaiken maailman herkkuja ja ennen nukkumaan menoa pääsi poksauttelemaan iltapalloja. Silloin joskus koko päivä oli yhtä juhlaa ja riemua.

Mutta ei se syntymäpäivä tunnukkaan enää niin hienolta ja kummalliselta. Kivaahan se on, mutta ei läheskään yhtä hauskaa ja erikoista kuin silloin joskus. Viimeksi taisi syntymäpäivä tuntua erikoiselta juhlapäivältä silloin kun täytti kahdeksantoista. Mutta siitäkin on jo tasan tarkalleen viisi vuotta.

Ollaanhan me tätä 23-vee päivää jonkun verran juhlistettu. Aamulla keittiön pöydällä odotteli höytyävän kahvimukin vieressä neljä pakettia. Isoimmasta paketista löytyi ihanat marimekon napakettu pussilakana. Seuraavassa paketissa oli Tulen ja jään laulu kirjasarjan neljäs osa. Kolmannesta paketista löytyi ihanan pehmeä lankakerä ja viidennessä oli jouluteetää sekä lahjakortti askartelukauppaan <3. 

Ja syötiinhän me myös hyvä lounas ja tehtiin herkullinen iltapala. Käytiin sadepäivä kävelyllä sovittelemassa vaatteita ja leikiskeltiin kotona pahvilaatikko liukumäellä. Niin ja tietenkin se tutin pois jättäminen on ollut isossa roolissa myös tänään. Päiväunille Elmu ei suostuttu menemään taaskaan ei sitten millään. Illalla saatiin onneksi joksenkin hyvin pienokainen nukkumaan reilu tunnin lauleskelu, höpöttely ja rauhoittelu yritysten jälkeen. Toivottavasti se tästä pian helpottaisi. On nimittäin yllättävän puuduttavaa, vaikkakin on "vasta" kolmas ilta nukkumaan menemisen kanssa taistelua. Mutta kyllä me tästä yhdessä selvitään.

Lyhyesti voisin todeta, että tänään on ollut kaikin puolin tavallisen arkinen, vaikkakin paikoittain  haastava, mutta silti niin ihana päivä.

Kiitos siitä <3

Syksyä Tallinnassa

Eipä ole tänne tullut paljoa kirjoiteltua.

Niin paljon kaikkea puuhaa eikä sitä ole malttanut koneelle istahtaa.

Kun on pitänyt ystäviä nähdä, syksystä nauttia, kauppoja kierrellä, kahviloissa kahvitella, kirjoja lueskella ja mummujen kanssa mummotella.

Ja juuri muutama tunti sitten tultiin laivalla Tallinnasta.

Käytiin sielä viettämässä syksyistä viikonloppua lähiperheen parissa.

Ja oli sen verran mukavaa ja kauniin syksyistä, että olisi voinut pidemmäksikin aikaa jäädä.

Ikävä tulee.