Elmun lauantainen aamu alkoi tottumusten tapaisesti jo ennen seitsemää aamupuurolla, autoleikeillä ja aamupiirretyllä. Sen jälkeen nautiskeltiinkin kiireettömästä aamusta, käytiin harjoittelemassa pottailua, lueskeltiin kirjoja ja kaivettiin lipaston laatikosta vesivärit esille. Niillä se Elmu iloisin mielin taiteili koko aamun. Piirteli viivoja, teki värijälkiä ja sotkeskeli sanomalehteä. Siitäkös se poika näytti nauttivan. Ja pensselikin pysyi kädessä kuin kokeneella taiteilijalla.
Tällä hetkellä Elmu on makuuhuoneessa päikkäreillä nalle tiukasti kainalossaan. Ja itse tulin hetki sitten salilta kotiin, laitoin ruuan uuniin ja nyt tässä odottelen, milloinkas se pikkuinen mahtaa päikkäreiltään herätä ja päästään kaikki yhdessä syömään. Yleensähän se Elmu ei tuntia kauempaa malta päivisin nukkua, joten eiköhän se sieltä kohta heräile.
Ruuan jälkeen voisi lähteä vaikka ulos tuohon pihalle vähän pulkkailemaan ja heittelemään lumipalloja. Siitäkun se Elmu tykkää ihan mielettömästi. Varsinkin lumipallojen heittelemisestä ja kasaamisesta. On pojan innostus ja rohkeus lumea ja lumileikkejä kohtaan kehittynyt päivä päivältä. Nyt ei muuta haluaisikaan kuin juoksennella lumikasoissa ja touhuta ulkona.
Elmu on muutenkin tässä päiväkodin alettua kasvanut taas ihan hurjan paljon. Kaiken maailman taidoista ja kehityksistä pitää tulla myöhemmin kirjoittamaan vielä erikseen. Sitä kun on niinpaljon tapahtunut niin täällä kotona, kuin päiväkodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti