Vihaisten lintujen testaus

Vaikka itse en voi enää sietää, saatika sitten ampua puhelimellani enää yhtä ainuttakaan vihaista lintua, oli meidän Elmun kanssa pakko käydä testaamassa uusi, Suurpellolle rakennettu Angry Birds-leikkipuisto. Vaikka Suurpellon seutu on tällä hetkellä aika lailla pelkkää traktoreiden ajamaa työmaa aluetta, löydettiin muutaman harhaan ajetun risketyksen jälkeen parkkipaikka, josta pienen mäen yli löydettiin leikkipuistoon perille. Ja sielläkös sitä väkeä oli.

Leikkipuisto oli isompi, kuin olin kuvitellut. Isoja liukumäkiä ja paljon tilaa kiipeillä. Ja vaikka suurin osa hauskasta olikin tarkoitettu vähän isommille lapsille kuin Elmu, löytyi sieltä perheen pienemmillekkin tekemistä. Kuten pieni liukumäki, keinut ja hiekkalaatikko. 

Eikä se pienuus estä isoonkaan liukumäkeen kiipeämistä. Nimittäin äidin kanssa. Meillä kun oli hurjan hauskaa, äiti ja poika yhdessä kiipeilivät vihaisten lintujen seassa ja laskivat alas tunneli mäestä hiukset sähköten. Ehdottomasti pitää joskus poiketa uudelleen. Ja ehkä tällä kertaa voitaisiin ottaa isikin mukaan.

Kehittäviä palikkaleikkejä

Meidän pikku Elmu on nyt 10½ kuukauden ikäinen. Hän konttaa ja seisoo tukea vasten. Pääsee jo yllättävänkin helposti joka paikassa pystyyn nousemaan ja saattaapi siinä samassa muutaman askeleen varovasti horjuen ottaa. Eikä muuten tällä hetkellä vierasta juuri ollenkaan. Sellainen tietynlaista äiti ja isi ikävää on tottakai aina lästä ja pitäähän sitä nyt pienokaisen varmistaa, että onhan jompikumpi aina lähettyvillä, mutta ei kuitenkaan vierasta muita ihmisiä kuten aikaisemmin. Ei ala heti itku, kun äiti poistuu huoneestaa, vaan leikki ja touhuaminen senkun jatkuu.

Tälläkin pääsiäisreissulla konttasi itse mummin syliin ja kuunteli kiinnostuneena vaarin juttuja, sekä hymyili pääsiäis kirkossa olleille mummoille ja flirttaili intialaisen ravintolan tarjoilioille. Meidän pieni kultapoika.

Ja koska Tallinnaan lähdettiin reppumatkaillen mukana pelkät vaunut, ei otettu mukaan kuin muutama Elmun lempi lelu. Kuten tällä kertaa rinkan pohjalta löytyi pieni kasa värikkäitä palikoita ja jäätelöauto. Mutta vaikka ei ollutkaan omia leluja paljoakaan mukana, saatiin mummolassa kehitettyä Elmulle oma ihana palikkaleikkipaikka. Se kun hurjasti tykkää heitellä, viskellä ja tutkiskella niitä.

Takan edestä löytyi pieni ja puinen penkki, jonka välistä mahtui kätevästi tiputtelemaan palikoita lattialle. Elmu ymmärti leikin jujun samantien ja alkoi raosta palikoita, sun muuta tavaraa tiputtelemaan. Samalla toimi penkki myös hyvänä tukena seisoma harjoittelulle. Se kun on tarpeeksi matala ja siitä saa helposti hyvän otteen. Niin ja omaksi yllätyksekseni kiipesi Elmu myös muutaman kerran penkin päälle kontalleen, jolloin äidin piti äkkiä juosta paikalle pelastamaan. Samanlainen yllätys kävi myös kirkossa. Sielä kun oven edessä on kolme porrasta, joita pitkin Elmu kontaten kiipesi ylös. Olin aivan äimälläni. Noinko taitava oma pieni poikani jo on.