Keskiviikkoisa iltaa kaikille. Pikku Elmu meni hetki sitten nukkumaan ja minapä tein itselleni juuri kulhollisen feta-pähkina-tomaatti-kurkku salaatin ja ajattelin kohta kurkata, mitä yle areenalla olisi täksi illaksi tarjota. Sita ennen kuitenkin pieni blogipäivitys olisi paikallaan.
Tänne kuuluu aikast hyvää. Mitä nyt pientä flunssan poikasta lukuun ottamatta. Itselläni on olo jo joksenkin normaali, mutta pikku Elmulla on viela nuha. Ja nenä senkun vuotaa ja sitä pitäisi olla melkeinpä viiden minuutin välein pyyhkimassa. Onneksi ei mitaan sen kummallisempaa ole kuin vain pieni syys nuha. Pienta yskää kyllakin olo, mutta ei esimerkiksi kuumetta tai mitään muutakaan. Ja toivottavasti ei tulisikaan.
Niin ja ihan uskomatonta, kuinka reipas pieno poika voi vaan olla. Vaikka nenä on tukossa ja olo ihan varmasti hetkittäin tukala, niin silti jaksaa leikkia ja peuhata ilman sen suurempaa kiukuttelemista. Ja vaikka kokoajan joku on nenää pyyhkimassa niin ei huuda eika kitise, vaikka vähan karkuun yrittääkin juosta. Tänään leikkupuistossa otti Elmu liukumäessä ihan supervauhdit ja tuli alas niin nopeaa, ettei äiti kerinnyt kunnolla ottamaan vastaan. Siinä lennettiinkin sitten naama edella hiekalle. Itkuhan siitä tuli ja äidin syliin piti hetkeksi aikaa päästä. Siinä äiti sitten lohdutteli ja siliteltiin hiekan raapimia poskia. Mutta ei kauaa. Elmu halusi päästa melkeinpä samantien takaisin liukumäkeen. Vaikka oli juuri muksahtanut ja hieman vielä tuo pieni tapaturma harmittikin, niin siti. Heti reippaasti takaisin laskemaan. Ja äiti vierellä kannusti reipasta poikaa.
Ei haittaa vaikka vahan musahditkin. Uudestaan vaan. Ensi kerralla onnistuu varmasti. Ja niin onnistuikin.
Pikku Elmu oli myös ollut hurjan reipas eilen isin kanssa kotosalla, kun äiti kävi koulussa.
Olivat käyneet yhdessä puistossa, leikkineet autoilla ja nukkuneet pienet päikkärit. Itsellaänikin kouluun palaaminen sujui paremmin kuin hyvin. Mielenkiintoinen kurssi, hyvää kouluruokaa ja niin vanhoja , kuin uusia tuttavuuksia. Ja oli ihana kävella koulupäivän päätyttyä ulos koulurakennuksesta, kun vastassa iloisesti odottelivat omat rakkaat.
"Tultiin hakemaan äiti kotiin."
Seuraava koulupäivä onkin sitten vasta puolentoista viikon päästä.
Tässä odotellssa onkin aikaa käydä vaikkapa viikonloppuna elomarkkinoilla ja saada mummi viikonloppuvierailulle. Käydä tutustumassa ensi viikolla paikallisen jumppaseuran ja käsityökeskuksen ohjelmatarjontan ja ihan vaan yrittaa nauttia tästa syksystä ja pikku Elmusta. Ja tästä Elmun kanssa kotona olemisesta vielä kun voi. Sen verran ainutlaatuista aikaa tama on.
