AutoOoooooOOooo

Pikku Elmu tykkää autoista ja paljon. Ne ovat olleen suosikkeja jo pidemmän aikaa. Auto on pienokaisen lempi sana ja sitä täällä toistellaan aamusta iltaan. Eilen Helsingistä kotiin yöllä ajellessa Elmu avasi kesken unien silmät, katseli hetken ympärillleen, katsoi sitten äitiä ja huusi kovaan ääneen Auto ja nukahti uudelleen.

Meillä läydään päivittäin parvekkeella ja ulkona katselemassa ohi ajavia autoja, lueskellaan autokirjoja ja leikitään pikkuautoilla. Mutta ihan paras auto kaikista on tietenkin isin auto. Pienen punaisen Hondan pikku Elmu tunnistaa jo kaukaa. Sen nähdessään Elmu kävelee nopein askelin autolle ja kiipeää etupenkille ratin taakse istumaan ja siinä penkillä maailman onnellisimpana lapsena kääntelee auton rattia ja päristelee. Prrrummmm Prummm. Miten jo vuoden ikäinen taapero voi osata "ajaa" autoa. Ihan uskomatonta. Ja siitäkös se huuto vasta syntyy, kun omalle paikalle joutuu istumaan. Takapenkille äitin viereen. Kivaahan se olisi itse päästä ajamaan.

Mutta on se Elmu tässä pikkuhiljaa alkanut kiinnostumaan muistakin kulkuneuvoista, kuin vain autoista. Lentokoneen se tunnistaa, se on se kapistus joka lentää korkealla korkealla (Elmu heiluttaa kättä pään yläpuolella). Elmu osaa sanoa myös Nuna eli siis suomennettuna juna. Niillä kun tuli Helsingissä oleillessa ajettua useamman kerran.  Niin ja myös venettä ja mopoa pineokainen yrittää kovasti sanotuksi saada. 

Pitääköhän äitin tässä kohta puolin alkaa automerkkejä opettelemaan.
Eiköhän se Elmu ne äitille muutaman vuoden päästä opeta ihan itse.