torstai 29. syyskuuta 2011

Matkalla kohti etelää

Eilen suunnattiin pienelle road tripille kohti eteläistä pääkaupunkiseutua. Ollaan molemmat poikaystävän kanssa sieltä kotoisin. Meidän perheet ja ystävät asustelevat akselilla Tallinna-Espoo-Helsinki ja niiden välillä pyörimme seuraavat kaksi viikkoa. Ihan parasta päästä näkemään läheisiä ja ystäviä, viettämään aikaa vanhoissa tutuissa maisemissa. Ensimmäistä kertaa pikkuisen syntymän jälkeen. Eli yhteinen ensimmäinen matkamme ja monet ihanat ystävät pääsevät näkemään pikkuprinssiä.

Ollaan matkaa jo pitkään suunniteltu, tarkoituksena joskus syksyllä reissataan etelään ja nyt vihdoin ja viimein ollaan täällä. Tiistai aamulla vieteiin rakas liskomme hoitoon eläinkauppaan (koska sitä ei ollut tällä kertaa mahdollista ottaa matkaan...krööhmm auto niin täynnä, ettei terraario olisi millään mahtunut matkaan, vaunut pelkästään veinät koko takakontin..) ja illasta aloitettiin pakkaaminen. Eilen sitten aamupalan jälkeen pakattiin loputkin tavarat ja puolen päivän jälkeen päästiin starttaamaan auto.

Vähän yli tunti saatiin ajettua, kunnes oli pysähdyttävä ensimmäiselle abc:lle tankkaamaan niin auto, kuin pikkumies. Ja matka jatkui...pikkuinen nukkui kiltisti...välillä heräsi ihmettelemään, että missäs sitä ollaan, mutta hetken ihmeteltyä taas vaipui unten maille. Pieksämäen kohdalla sitten pysähdyttiin pidemmälle pysähdykselle ja samalla syötiin herkkulounaat...




Ja matka jatkui vielä monen monta tuntia. Perillä Espoossa, määränpäässämme oltiin vasta ilta kymmenen aikaan. Syynä tähän monet pysähdyksen sekä pikainen visiitti poikaystävän isän luona. Niin koko matkaan niin reippaasti ja urheasti jaksanut pikkuinenkin kiukustui ja väsyi loppumatkasta ja niinpä siinä tuli tehtyä monia pysähdyksiä yrittäen hyssytellä matkaan jo väsynyttä pikkuista. Mutta perille päästiin ja se on tärkeintä ja matka sujui ilman sen suurempia ongelmia.

Nyt majailen itse vanhempieni luona...pikkuinen juuri nukahti sohvalle iltaunille. Tänään ollaan vietetty rauhallista päivää. Pikkumies on vielä vähän väsymyskiukkuinen eilisestä matkasta, muttta eiköhän se siitä. Huomenna tarkoitus nähdä kavereita, kuin myös koko viikonlopun ajan :) Ihan parasta! Ja suunnitelmissa olisi ensi viikolla suunnata nokka kohti Tallinnaan, mutta saa nähtäväksi, että mikä päivä se tapahtuu.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Metsäretkipäivä

Sunnuntaina vietettiin ihana retkipäivä Tiilikkajärven kansallispuistossa. Se sijaitsee täälä Pohjois-Savossa, vähän yli tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Muutama viikko sitten luimme kyseisestä paikasta lehdestä ja tuli sellainen olo, että tuonne on päästävä. Ihanan kaunis ja rauhallinen kansallispuisto, yksi Suomen kauneimmista. Luoto sielä on erämäistä, ison järven ympäröimää suoperää. Paljon harjuja, pieniä lammikoita, mataa kasvistoa..Se oli pakko päästä kokemaan paikan päälle..
Matkaan lähtö



Puolessa välissä kohti Tiilikkajärveä pysähdyttiin koirakoskella valokuvaamassa....


 
Ja lopulta saavuttiin Tiilikkajärven pohjoispuolelle.. Aluksi tarkistettiin vielä kartalta määränpää...ja sitten matkaan...
.....kohti Koskevaa....







Pikkumieskin pääsi rattaisiin istuen ihastelemaan upeita maisemia...



...Jonka jälkeen pikkuinene metsänpeikko pääsi metsään kävelylle.




..Ja takaisin rattaisiin istumaan...


Vielä kilometri käveltyä päästiin nuotiopaikalle, jossa pikkumies pääsi lämpimään kotaan maidolle ja me vanhemmat paistamaan makkarat nuorion äärelle...




Sitten vielä maisemien ihastelua.....

Ja auringon laskiessa takaisin kohti kotia...

Reissu oli uskomaton. Ihania maisemia, syksyisiä värejä, raiksta ilmaa...Suomen luontoa parhaimmillaan. Ja retkellä saadut valokuvat olivat uskomattoman kauniita, varsinkin pikkumiehestä otetut. Ne kuvat ovat ainutlaatuisia. Pikkumiehen ensimmäinen metsäretki kansallispuistossa.

Rakastan <3.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

4kk ja tiikerikakku

Pikkuinen poika täytti tänään huimat 4kk. Eli siis pienen juhlahetken aika. Koko eilisen illan kamppailin mielessäni, että leipoakko mokkapaloja vai kokeilun vuoksi tiikerikakun...joka sitten vei voiton. Aamulla käytiin kävelylenkin päätteeksi kaupassa ostamassa puuttuvia aineksia kakkua varten. Olin oikein kauppalistankin väsännyt, että en vain unohtaisi mitään...(niinkuin hiiva unohtuu aina sämpylöitä leipoessa)...kuitenkin taas kotiin päästyä, kun aloin tarvittavia aineksia koota pöydälle huomasin, että sokeri puuttuu.. Sitä en ollut edes kauppalistalle kirjoittanuut...taisinpa ajatella, että sokeri on niin perusjuttu, että tottakai sitä aina kaapista löytyy....mutta eipäs löytynytkään..

Ei auttanut muu, kuin viesti töistä kotiin tulevalle poikaystävälle, että "sokeri tais unohtua...nii ja ku kahvikakkua  teen nii voisitko samalla ostaa sitä kahvia lisää"...Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain kaikki ainekset kasaan ja pääsin taas uppoutumaan leivonnan maailmaan. Siitä on vuosia, kun viimeksi olin tiikerikakkua väsäillyt, joten ohjekirja kädessä tuli tämä väsättyä....Ja se onnistui. Paremmin kuin olisin kuvitellut. Namm Namm oli herkullista. Pieni juhlakakku pikkuisen merkkipäivän kunniaksi.



Pikkumiehemme:

-Istuu tuen varassa
-Kannattelee päätään
-Kääntyy kyljelleen (ei vielä ympäri)
- Osaa olla vatsallaan ja se on hauskaa (mutta vain hetken, sitten väsähtää)
-Maailman parasta on seisominen (Jalat tikkusuoraksi sylissä aina kun mahdollista..)
-Hymyilee ja juttelee sen minkä kerkeää...paljon uusia ja erilaisia ääntelyitä
-On pieni kuola-apina...
-Parin päivän sisällä oppinut suulla päristelemään (niin että sylki senkun lentää)
- Rakastaa erilaisia leikkejä, lauluja ja loruja
-Hämähäkkilaulu käsiä heilutellen on mahdottoman hauskaa
-Meidän maailman rakkain poika...




Ja vielä iltafiilistelyjä.....

tiistai 20. syyskuuta 2011

Satukirjojen ihanuus

Mikä on ihan parasta äitinä olemisessa? NO tietenkin se, että pääsee hyvällä omatunnolla kirjastossa lasten osastolle selailemaan ihania, niin kuva, kuin satukirjoja. Olen aina pitänyt lastenkirjoista ja niiden ihanista, mielikuvituksellisista kuvituksista. Rakastan myös mukaansa tempaavia, hyvän mielen tarinoita ja satuja.  Esimerkiksi olen lukenut monia Astrid Lindgrenin sekä H.C Andersenin tarinoita näin "aikuisiällä" ja olen niin maailman onnellisin, kun pääsen kohta lueskelemaan pikkuiselle iltasatuja. Tarinoita torneissa asuvista prinsessoista, urheista ritareista, metsässä elävistä kääpiöistä, taikovist noidista, kepposia tekevistä pikkupojista, puhuvista eläimistä, salaisista metsistä, satujen maailma on rajaton.

Ihanteellisinta olisi, että pikkuiselle luettaisiin paljon kirjoja ja hän itse oppisi myös pitämään niistä, eikä hinkuisi isompana aina television äärelle tuijottelemaan liikkuvaa kuvaa. Kirjat ovat suuri osa elämääni ja aijon myös tuoda sen puolen pikkusen elämään. Esimerkiksi itse lueskelen tällä hetkellä Narnian tarinoita, toinen kirja meneillään. Joskus luin niitä muutaman, mutta kesken jäivät...nyt olisi tarkoitus saada kaikki luettua.

Eilen käytiin aamukävelyllä kirjastossa ja lainasin pikkuiselle muutaman ihanan kuvakirjan. Niitä
on nyt viimeaikoina tullut lainattua ja yhdessä ollaan niitä iltaisin keinutuolissa lueskeltu. Itse pidän
erityisesti värikkäistä, sekä luonnonläheisistä kuvakirjoista.





Terv. Kirjaston tulevat suurkuluttajat

maanantai 19. syyskuuta 2011

Melkein täydelliset sämpylät

Lauantai aamulla herätessä mielessä kävi ajatus, että tänään aijon leipoa lisää maailman herkullisimpia porkkanasämpylöitä. Kokeilin niiden valmistamista viime viikolla ja koska lopputulos oli hämmentävän herkullinen, päätin tehdä uuden pellisllisen. Päivällä käväisin kaupassa hakemassa lisää maitoa sekä vehnäjauhoja, jotta saisin sämpylät illalla leivottua.

Illalla olin jo aloittamassa leivontaoperaationi, kunnes huomasin hiivan puuttuvan. Aina se unohtuu! Viimeksi oli sama juttu..onneksi ihana poikauystäväni oli niin kultainen ja reipas, että kipaisi äkkiä kaupassa hakemassa hiivaa..Kun hiiva oli saatu ostettua, pääsin aloittamaan...

Porkkanasämpylään tarvitaan:

5dl maitoa
50g hiivaa
0,5dl öljyä
2tl suolaa
2rkl siirappia
2dl porkkanaraastetta
3dl neljän viljan hiutaleita
8dl venhäjauhoja




Aluksi raastetaan porkkanat (kaks/kolme porkkanaa)

Sen jälkeen lämmitetään maito ja sekoitetaan joukkoon hiiva..

Maitoon lisätään myös raaste, öljy, suola, siirappi, sekä neljän viljan hiutaleen


 Lopuksi vielä vehnäjauhot..


Ja kun taikina on kohonnut puolisen tuntia, voidaan se sellaisenaan kaataa pellille, tai taputella pieniä pyöreitä sämpylitä (viimeksi tehtiin muhkeat sämpylät ja tällä kertaa sitten kokeilun vuoksi koko taikina pellille) NIIN ja ennen uuniin laittoa kananmuna/maito voitelu. Pikkuinenkin kävi välillä kurkkimassa, että mitä se äiti oikein puuhailee..
Taikina on uunissa n.200 asteessa 15 minuuttia. TÄLLÄ KERTAA eivät oikein uunissa kohonneet, johtuen siitä, että olinin liian innoissani kuvaamassa koko leipomisprojektia, että luultavasti en lämmittänyt maitoa tarpeeksi, johonka hiiva sekoitetaa. SEN takia muhkeat sämpylät ovatkin "pannukakkuja" Muhahahahahah

Vaikka lopputulos olikin vähän erilainen, olivat ne silti maukkaita...nammnamm porkkanaa ja kaurahiutaleita...herkullisia ja terveellisiä. Ja ihan parhaita juuri uunista tullessaan maitolasillisen kera. Ja aamupalavoileipinä myös. Kannattaa kokeilla!

..Lopuksi kuitenkin vielä se inhottavin osuus....siivoaminen.....