Satukirjojen ihanuus

Mikä on ihan parasta äitinä olemisessa? NO tietenkin se, että pääsee hyvällä omatunnolla kirjastossa lasten osastolle selailemaan ihania, niin kuva, kuin satukirjoja. Olen aina pitänyt lastenkirjoista ja niiden ihanista, mielikuvituksellisista kuvituksista. Rakastan myös mukaansa tempaavia, hyvän mielen tarinoita ja satuja.  Esimerkiksi olen lukenut monia Astrid Lindgrenin sekä H.C Andersenin tarinoita näin "aikuisiällä" ja olen niin maailman onnellisin, kun pääsen kohta lueskelemaan pikkuiselle iltasatuja. Tarinoita torneissa asuvista prinsessoista, urheista ritareista, metsässä elävistä kääpiöistä, taikovist noidista, kepposia tekevistä pikkupojista, puhuvista eläimistä, salaisista metsistä, satujen maailma on rajaton.

Ihanteellisinta olisi, että pikkuiselle luettaisiin paljon kirjoja ja hän itse oppisi myös pitämään niistä, eikä hinkuisi isompana aina television äärelle tuijottelemaan liikkuvaa kuvaa. Kirjat ovat suuri osa elämääni ja aijon myös tuoda sen puolen pikkusen elämään. Esimerkiksi itse lueskelen tällä hetkellä Narnian tarinoita, toinen kirja meneillään. Joskus luin niitä muutaman, mutta kesken jäivät...nyt olisi tarkoitus saada kaikki luettua.

Eilen käytiin aamukävelyllä kirjastossa ja lainasin pikkuiselle muutaman ihanan kuvakirjan. Niitä
on nyt viimeaikoina tullut lainattua ja yhdessä ollaan niitä iltaisin keinutuolissa lueskeltu. Itse pidän
erityisesti värikkäistä, sekä luonnonläheisistä kuvakirjoista.

Terv. Kirjaston tulevat suurkuluttajat