Ei auttanut muu, kuin viesti töistä kotiin tulevalle poikaystävälle, että "sokeri tais unohtua...nii ja ku kahvikakkua teen nii voisitko samalla ostaa sitä kahvia lisää"...Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain kaikki ainekset kasaan ja pääsin taas uppoutumaan leivonnan maailmaan. Siitä on vuosia, kun viimeksi olin tiikerikakkua väsäillyt, joten ohjekirja kädessä tuli tämä väsättyä....Ja se onnistui. Paremmin kuin olisin kuvitellut. Namm Namm oli herkullista. Pieni juhlakakku pikkuisen merkkipäivän kunniaksi.
Pikkumiehemme:
-Istuu tuen varassa
-Kannattelee päätään
-Kääntyy kyljelleen (ei vielä ympäri)
- Osaa olla vatsallaan ja se on hauskaa (mutta vain hetken, sitten väsähtää)
-Maailman parasta on seisominen (Jalat tikkusuoraksi sylissä aina kun mahdollista..)
-Hymyilee ja juttelee sen minkä kerkeää...paljon uusia ja erilaisia ääntelyitä
-On pieni kuola-apina...
-Parin päivän sisällä oppinut suulla päristelemään (niin että sylki senkun lentää)
- Rakastaa erilaisia leikkejä, lauluja ja loruja
-Hämähäkkilaulu käsiä heilutellen on mahdottoman hauskaa
-Meidän maailman rakkain poika...
Ja vielä iltafiilistelyjä.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti