Muumien maailmaan

Lueskelin tuossa viime viikolla mökillä ollessa vanhoja, alkuperäisiä muumisarjakuvia ja kokemus oli suoraan sanottuna järkyttyneen hyvänmielisesti yllättynyt. Muumi piirrettyjä olen seuraillut lapsesta saakka, ihanan suloisten ja sympaattisten valkoisten mörrimöykkyjen leppoisaa arkea. Nämä sarjakuvat olivatkin ihan toista maata. Olen kuullut, että eivät ole ihanteellisia iltasatuvaihtoehtoja lapsille, vaan pikemminkin aikuisille suunnattuja. Kuitenkin vasta nyt pääsin sarjakuviin ensimmäistä kertaa tutustumaan.

Ensimmäinen rekationi oli huvittunut. Tällaisiako ne alkuperäiset muumit olivat. Täynnä romanttista alakuloisuutta. Muumipeikko on aikeissa hukuttautua, kunnes löytää kauan kadoksissaan olleet vanhemmat, jotka tarjoavat löydetylle pojalleen lämmintä rommia. Onnellinen perheen jälleennäkeminen kuitenkin murenee muutaman aukeaman päästä, kun muumipappa ja muumimamma päättävät karata luolaan asumaan kaivaten seikkailua sekä vaihtelua elämään. Jättäen jälkeensä yksinäisen ja murhellisen muumilapsen.

Pieni järkytys näin suurelle muumien ystävälle, mutta täytyy tunnustaa, että pidin sarjakuvista valtavasti. Piirrokset olivat upeita, täynnä miellettömiä yksityiskohtia. Hahmot persoonallisen hauskoja ja tarinat puoleensa vetäviä. Jatkuvasti tapahtui jotkin ihmeellistä, outoa ja samassa hullunkurista. Esimerkiksi yhdessä kohtauksessa muumit löysivät puisen, hylätyn laatikon ja kun he saivat sen auki hyppi esille kymmeniä erilaisia pieniä, mustia ja vipeltäviä otuksia. Lopulta selvisi, että ne olivat kirosanoja, jotka joku merimies oli mereen heittänyt.

Ehdottomasti viihdyttävää luettavaa, suosittelen kaikille. Parasta lukemista syksyisen mökin kuistilla lämpimään vilttiin kääritytyneenä.