lauantai 31. maaliskuuta 2012

Hyvää huomenta!

Hyvää palmusunnuntaista aprillipäivää!
Aamu se alkaa aikaisin lämmittävällä auringonpaisteella, paksulla hesarilla ja kupillisella kahvia. Vaikkakin tuo eilis illan, paikallisen yöelämän vietto, painaa hieman oloa. Ääni vähän käheänä ja olo hieman hatara, mutta kylläpä se tästä. Jos ei kahvikupin, niin sitten ainakin suklaamunien voimin.

Ja oli muuten ihana ilta eilen. Kun oltiin siinä yhdeksän maissa saatu vietettyä hetki Earth houria ja nukutettua Elmu, lähdettiin isin kanssa kahdestaan fiilistelemään JukkaPoikaa. Ihan mieletön tunnelma ja fiilis kohdallaan. Ilta oli kaikin puolin onnistunut. Ja Elmukin oli kiltisti mummin kanssa nukkunut koko yön ja aamulla vasta seiskan pintaan tullut äitiä herättelemään aamupuurolle.

Nyt voisin mennä jatkamaan lehden lukua ja ehkäpä vielä hieman aamupalaa.
Ihanaa kevätpäivää kaikille ♥





torstai 29. maaliskuuta 2012

Nyt saa kysyä!

Nyt olisi siihen mahdollisuus, jos jollain blogin lukijalla/seuraajalla olisi jotain kysyttävää minusta, perheestäni, elämästäni...mistä vain. En kirjoittele tänne blogiin paljoakaan henkilökohtaisia asioita vaan pidän mieluiten yleisellä mitä kuuluu tasolla. Senpä takija annan nyt mahdollisuuden kysymyksille. Jos niitä on.

Siispä on jos kysyttävää niin kysykää!
Mahdollisiin kysymyksiin vastailen viikon päästä.
Siihen asti on aikaa.

Ihanaa alkavaa viikonloppua ♥

Pääsiäistä ilmassa

Kohta se on täällä. Se yksi ensimmäisitä kevään juhlapyhistä, pääsiäinen. Itselleni se on aina ollut sellainen ehdoton kevään alkamisen merkki. Aikaa, jolloin lumi alkaa pikkuhiljaa sulamaan pois vihreän nurmikon tieltä. Aikaa, jolloin aurinko paistaa tuoden mukanaan suunnitelmia, haaveita ja unelmia tulevasta kesästä.
Pääsiäiseen kuuluu kaikkea ihanaa. On paljon värejä, kuten keltaista, oranssia ja kirkkaan vihreää. On kukkia, pajunoksia ja pääsiäispupuja. On noidiksi pukeutuneita virpojia ja herkullisia suklaamunia. Ja tietenkin unohtamatta rairuohoja ja kutittelevia höyheniä.

Kotiakin olen jo hieman saanut pääiäis tunnelmiin. Viikko sitten tein muutaman pääsiäiskortin, keväisen kranssin ja pienen pääsiäispupu asetelman. Ja eilen kävin rannalla keräilemässä pajunoksia ja hakemassa kaupasta rairuohoa. Niitä sitten illalla istuttelin multaan ja asetin ikkunalaudalle odottelemaan auringon paistetta. Vaikka ei luultavasti vietetäkkään pääsiäistä täällä kotona, on se ihanaa, kun pääsiäisen tunnelmaa on. Ja onhan se palmusunnuntaikin jo tulevana sunnuntaina.









keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Keskiviikko aamun kuulumisia

Ihan aluksi haluaisin kertoa, että  tästä edes en kutsu tuota pientä rakasta poikaani enää täällä blogissa pelkästään nimellä pienokainen, vaan  käytössä on jo kutsmanimeksikin muodostunut Elmu.

Tämä viikko on ainakin meidän perheessä alkanut keväisesti. Olen saanut istutettua pieneen ikkunalauta kasvihuoneeseeni muutamat istutukset ja taitaapi olla basilika, jonka siemen on jo lähtenyt itämään. Ollaan myös kävelty päivittäin pitkillä kävelylenkiellä eri puolilla kaupungin rantoja. Välillä kirkkaan ja lämmittävän auringon paisteessa, välillä talven viimeisten lumipisaroiden tuiskeessa. Huomasin myös eilen sen, kuinka  tämä kaupunki, niin rantareitit kuin kävelypolut,
ovat tulleet tutuiksi tämän viettämäni äitiysloman aikana. Olen päässyt tutustumaan tähän kaupunkiin aivan uusin silmin.

Kävin myös viime viikolla pitkästä aikaa piipahtamassa koululla. On nyt siis kohta sen vuoden ollut koulusta pois ja nyt sitten olen harkinnut, jos sitä voisi koulun käyntiä tuossa syksyllä hieman aloittaa. Ei ihan täyspäiväisesti, mutta ainakin osittain. Vaikka edes muutamalla kurssilla. Siispä varasin ajan opinto-ohjaajalle, jonka kanssa kävin juttelemassa tilanteestani, opinnoista ja opiskelumahdollisuuksistani. Lopputulos oli se, että en aijo ilmoittautua vielä ensi syksyksi paikalla olevaksi, koska silloin minun pitäisi olla täys päiväinen opiskelija. Sitä taas en vielä halua. En halua vielä pistää Elmua kokopäivä hoitoon. On se kuitenkins en verran pieni vielä, että itse haluaisin suurimmaksi osaksi ajasta olla hänen kanssaan kotona. Veilä ainakin tämän vuoden loppuun.

Jos halaun syksyllä suorittaa kursseja, se onnistuu avoimen amk:n kautta.
Katseltiin yhdessä opinto-ohjaajan kanssa muutamia kursseja, jotka voisin syksyllä käydä muun
ryhmän mukana. Sama koulurakennus, samat opettajat ja muut päiväopiskelijat, mutta itse olisin vain se avoimen ammattikorkeapuolen opiskelija. Ainoa ero olisi siinä, että en saisi mitään opintotukea taikka muita opiskelija etuuksia. Mutta en koe sen minkäänlaiseksi esteeksi/haitaksi. Tällä kodinhoidon tuella on hyvä pysyä. Katsotaan taas sitten, että minkälainen tilanne on ensi keväällä. Jospa sitten ilmoittautuisi täyspäiväiseksi opiskelijaksi.

Mutta tuossa myöhemmin keväällä tutkiskelen tulevan syksyn lukujärjestyksiä ja katselen, että
 mihi kursseille osallistun. Mitkä olisivat ajankohdiltaan ja tuntimääriltään sopivia. Saa sitten nähdä, että missä Elmu on ne ajat, jotka vietän koululla. Joko mahdollisesti jossain päivähoidossa sen aikaa, taikka vaihtoehtoisesti isin kanssa kotona. Itse toivoisin tuota jälkimmäistä. Mutta tuon kaiken, pienokaisen päivähoidon ja omin opiskelujeni onnistumisen näkee sitten syksyllä. Toivottavasti onnistuu. Itsellä on jo kova halu päästä edes osittain takaisin koulumaailmaan.


Elmu puolestaan on taas oppinut tunnistamaan hirmuisesti uusia sanoja. Listalle ovat päässeet esimerkiski Goomba, nalle, kenkä, pullo, jätskiauto...

Kun kysyy "missä pallo?" Elmu osaa etsiä sen ja heittää äitille. Välillä pallo saattaa olla äitin jalkojen alla ja Elmu lähteekin hymyissä suin konttaamaan kohti makuuhuonetta etsiskelemään palloa. On se maan mahtavin näky, kun toinen kieli pitkänä konttailee pitkin lattioita pallon perässä.

 Esimerkiksi eilen postista sapuivat mummin lähettämät kengät. Availtiin yhdessä paketti ja annoin Elmulle uudet kengät käteen. Tietenkin se alkoi niitä samantien iloisesti tutkiskelemaan ja maistelemaan. Kävin sitten hakemassa puhelimeni, jotta saisi meneillään olevasta  tilanteesta ja uusista kengistä lähetettyä töissä olevalle isille kuvan. Sanoin, että "näytäppäs äitille mitäs oot saanu. Saitkos sä kengät?" jonka jälkeen Elmu lähtikin kohti eteistä hakemaan vanhoja kenkiään. Saatiinpahan ainakin kuva pikku Elmusta vanhat kengät kädessä. Äidin rakas.



Olen myös tällä hetkellä täysin uppoutunut pääsiäistunnelmiin. Voisi vaikka tänään vihdoin ja viimein hakea sitä rairuohoa kaupoasta ja laittaa multaan. Kohtahan se pääsiäinen on jo täälla. Apua, jo ensi viikolla. Ollaan myös näin alustavasti harkittu pääsiäiseksi Tallinnaan lähtöä. Se olisi siis jo ensi viikolla. Olisi se kyllä aika hienoa. Tas kerran suunnata nokka kohti etelää ja tällä kertaa ihan Tallinnaan asti. Luulisin, että ensi maanantai-tiistai lähdettäisiin. Jos suunniteltma toteutuu ja saadaan kaikki matkajärjestelyt tehtyä. Keväinen Tallinna. En malta odottaa.

Erikoisempaa ohjelmaa on luvassa myös nyt tulevaksi viikonlopuksi. Oma äitini, Elmun toinen mummi tulee tänne viikonloppu vierailulle. Sen kummempia suunnitelmia ei vielä ole, muuta kuin että lauantai iltana jätetään Elmu mummolle hoidettavaksi ja lähdetään isin kanssa fiilistelemään Jukka Poikaa paikalliseen yöelämään.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Jaloilleen kun on päästy

Ei mikään ole enään turvassa. Ei kirjahyllyjen kirjat, ei tiskikoneessa olevat tiskit. Ei vaatekaappien vaatteet, olohuoneen sohvalle unohtuneet lehdet eikä pöytää koristelevat kynttilät. Kaikki mitä saadaan käsiksi revitään tai vaihtoehtosesti viskotaan lattialle. Sitä kun on niin paljon tutkittavaa, niin paljon uusia paikkoja ja uusia mahdollisuuksia. Nyt kun pystyyn on päästy.
Tällä hetkellä lattiat tuntuvat olevan pienokaiselle suuri leikkikenttä ja meille vanhemmille taas siitä on muodostunut jonkinalainen esterata. Pitää kokoajan olla varuillaan minkä päälle astuu. Koskaan ei voi tietää, mitä sieltä lattialta voi tällä kertaa löytyä. Pienokainen kun jonkun kivan taravan/esineen löydettyään kuljettaa sitä hetken mukanaan ympäri huoneita (kädessä/suussa/housunlahkeissa)kunnes löytää jotain uutta ja mielenkiintoista. Esimerkiksi tänään keittiötä siivotessa löysin lattialta kylpyanka, vanhan kirjanmerkin, appelsiinin palasen, dinosauruksen ja lankakerän.

Pienokaisen uusin valloitus on myös tuo äidin kirjahylly. Enpäs tiedä kehtaanko enää ollenkaan kirjaston kirjoja lainata. Aina tuntuu niistä yksi tai useampi sivu puuttuvat palauttaessa. Tai muuten vaan puremajälkiä kannessa.
 Äitin oma rakas pieni täystuho.



Mutta pelottavinta tässä ei ole ollenkaan tuo tavaroiden ainainen sekamelske vaan tuo pienokaisen villi meno. Vaikka pystyssä ollaan, on jalat vielä sen verrat huterat ja tasapainoa hieman hakusessa, että kokoajan meinaa lentää. Eilenkin taisi ainakin kahteen otteeseen naamalleen lennähtää. Otsassa on pieni naarmu ja molemissa polvissa taitaa mustelmakin olla. Voi äidin pienokaista. On se vain niin sydäntä särkevää, kun toinen muksahtaa ja kaatuilee, vaikka kuinka yritääkin tasapainoilla ja pystyssä pysyä. Onneks on äidin syli ja sen tuoma lohtu ja turva on aina lähettyvillä.

Ollaan muuten nyt käyty muskarissa se reilu puoli vuotta ja olen huomannut, että mitä enemmän sielä lapset kasvavat, sitä villimmäksi meno käy. Alussa kaikki olivat se 3-5kk ikäisiä, maailmaa kiltisti sylissä ihmetteleviä vauvoja. Nyt sitten suurin osa on jo täyttänyt sen yhden vuoden. Osa osaapi jo hieman kävellä omin jaloin ja osa sitten taas konttaa. Mutta menoa tätä nykyään noilla muskaritunneilla riittää. Aina on joku vauva ties missä pienon takana pomppimassa, salaa kannelta rämpyttämässä tai muuten vaan penkkien alla mönkimässä. Oli se aikamoinen näky viimeksi, kun rytmikapuloiden soiton aikana yli puolet lapsista taaperteli kiljuen ja naureskellen pitkin lattioita ja äidit yksinään kökötti penkeillä kapulat kädessä.

Erilaista on tunnelma taas kerhossa, jossa torstai aamuisin käydään. Sielä suurin osa lapsista on tällä hetkellä sen puolisen vuotta ja yrittävät kovasti ryömien eteenpäin päästä ja vatsaltaan selälle kääntyä. Meidän poika on taas ainoa, joka kontata jo konttaa. Kun muut vauvat kiltisti köllöttelevät selällään leluja tutkien, menee meidän poika vauhdilla paikasta toiseen, heittelee palikoita ja pomppii. Sitä joutuu aina ties mistä pöydän alta hakemaan ja tuolijen välistä pelastamaan. Niin ja erityisen varovainen joutuu noiden "heitellään palikoita" leikkien kanssa. Kerran on jo yksi kori lennähtänyt yhden vauvan päähän, kun liian innokkaasti on leluja heitelty.



Tällainen meno ja meininki vallitsee siis meidän huushollissamme tällä hetkellä. Touhua ja melksettä kyllä riittää. Ja vaikka pienokainen välillä muksahteleekin naamalleen tai lyö päänsä kaapin oveen, jaksaa se olla aina iloinen oma itsensä, joka hirveästi juttelee, naureskelee ja pelleilee. Miten joku voikaan olla niin hyvätuulinen heti aamusta ilta myöhään.

Ainiin. Olin myös eilen ensimmäisen kerran yksin kotona sitten pienokaisen syntymän. Hurjaa. Isä ja poika kun olivat kävelylle lähdössä, oli itselläni sen verran väsymys olo, että päätinkin jäädä kotiin. Istahdin sohvalle, vedin viltin päälle ja nostin läppärin syliin.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pieni kävelylenkki

Muutamia kuvia pieneltä, sunnuntaiselta päiväkävelyltä ympäri kotikaupunkia. Junanradan varrelta, keväisistä järvimaisemista kohti keskustan hulinaa ja melsketta. Matkan varrella näkyi joutsenia, sulanutta jäätä, aurinkolaseja, keväisiä takkeja, iloisia ihmisiä, ihania kotipihoja, vanhoja puurakennuksia, puistoissa leikkiviä lapsia, pyöräiliöitä, tuulipuvussa lenkkeiliöitä, raahailevia autoja ja laulavia lintuja.










perjantai 23. maaliskuuta 2012

10kk ja neuvola

Enpäs olekkaan tässä muutamaan päivään päässyt kirjoittelemaan blogia. Ja syynä siihen lienee tuo pöytätietokone, joka yks aamu ei vain enää suostunut käynnistymään. Eikä olla vieläkään saatu sitä toimimaan, vaikka yritetty ollaan ties kuinka. Vika lienee tällä hetkellä mysteeri ja toivoa vain voi, että se tuosta vielä joku ihana päivä käynnistyisi. Kaikki arvokkaat muistot ja kuvat tallellaan. (Se ulkoinen kovalevy kun oli vielä to do listalla enkä kestäisi sitä ajatusta, että niin moni muisto ja tapahtuva pienokaisen ensimmäisistä kuukausista häviää kuin tuhka tuuleen..)

On tässä välissä tapahtunut ihanampiakin asioita, kuin tuon koneen hajoaminen. Nimittäin pikkuinen täytti keskiviikkona hurjat 10kk! Se on jo melkein vuosi. Kaksi numeroinen luku. Vaikea uskoa, että oma pikkuinen on jo niin iso. Käsittämätöntä, että parin kuukauden päästään juhlimaan ihka ensimmäistä, oikeaa syntymäpäivää.


Keskiviikona oli myös 10kk neuvola. Painoa oli reilu 10 kiloa ja pituutta 75.5cm. Neuvolakäynti koostui pääosin ruokailurytmistä ja tottumuksista keskustelemisesta, sekä tämänhetkisen kehityksen seurannasta. Ja ruokailuthan meillä ovat tähän asti sujuneet oikein mukavasti. Pienokainen kiltisti availee suutaan ja ruoka tuntuu hyvin maistuvat. Tällä hetkellä syödään ennen kahdeksaa aamupuuro, sitten puolilta päivin lounas, sitten hedelmä/marja välipala, illan suussa päivällinen ja lopuski vielä iltapuuro/velliä ennen nukkumaan menoa. Tämänhetkinen ehdoton suosikkiruoka näyttäisi olevan kaiken maailman pastaruuat. Niin jauhelihaspagetti kuin tomattipasta.

Nyt sitten neuvolatäti kehotti meitä aloittamaan viilien ja jugurttien kokeilun. Eli sellaista esimaistelua/totuttelua tavallisen, rasvattoman maidon juontiin. Se kuulemma voidaan siinä yhden vuoden kieppeillä aloittaa. Hurjaa, että kohta se pienokainen ei juokkaan enää erillisitä, nanna vauvan maitoja vaan ihan sitä samaa maitoa meidän kanssa. Hassua.


Toinen asia mistä neuvolassa keskusteltiin oli nukkuminen. Pienokainen kun on nyt liiankin hyvin tottunut äidin ja isin sängyssä nukkumaan ja siitä olen nyt tässä viime aikoina yrittänyt opettaa pois ja saada pienokainen nukkumaan omassa pinnasängyssä. Olen nyt alkanut pienokaista nukuttamaan omaan pinnasänkyyn, kädestä kiinni pitäen. Kyllä se siihen nukahtaa, kunhan on tarpeeksi väsynyt, vaikka möyrii ja pyörii aluksi sen minkä jaksaa.

Eikä pienokainen vielä ihan yhtäjaksoisesti yöuniaan nuku. Heräilee muutamia keroja yössä. Aluksi koitin antaa maitoa, mutta nyt yritän taas totutella pienokaoista siihen, että yöllä ei syötäisi. Ja hyvin se on tässä muutaman päivän aikana sujunut. En ole öisin maitoa antanut, pelkästään tutin, silitellyt
 ja pitänyt kädestä. Ja hyvin on pärjännyt ilman yösyömisiä. Vaikkakin myörii ja pyörii öisin sen verran, että helpompaa on lopulta aamuyön pikkutunneilla siirtää pienokainen omaan viereen nukkumaan. Sitä kun ei ihan joka tunnin välein jaksaisi kykkiä pinnasängyn vieressä tuuduttelemassa. Mutta ehkäpä se siitä. Kausittain kun tuo nukkuminen aina hieman vaihtelee.

Kenties yksi syy tuohon jatkuvaan sängyssä pyörimiseen löytyisi uusista, vastikään opituista taidoista. Nimittäin vasta muutama viikko sitten meillä opittiin konttaamaan hurjaa vauhtia ja nyt ihan muutaman päivän sisällä pienokainen on jatkuvasti jaloillaan. Joka kerta, kun konttaa esimerkiksi tuolille, sohvalle tai vaikka äidin luokse, nousee pienokainen jaloilleen. Ihan koko ajan se on jossai pystyssä jaloillaan tutkimassa ja tuhoamassa paikkoja. Esimerkiksi nyt se on oppinut, että äitin kirjahylly on aika kiva paikka. Jatkuvasti konttaa kirjahyllyn eteen, nousee pystyyn ja heittelee kirjoja lattialle. Eipä ne hyllyt enää pysy järjestyksessä, kun tuollainen pieni täystuho on päässyt jaloileen.

Aika huteraahan se pystyssä pysyminen vielä on, että aina pyllylleen muksahtaa, mutta päivä päivältä on tukevampi asento ja varmempi ote. Yhden askeleen on jo sohvaa vasten kävellyt. Enpä usko, että siinä kauaa menisi, kun pienokainen jo muutamia askelia tukea vasten liikkuu.

Aika tuntuu menevän ihan liian nopeaa vauhtia. Vastahan tuo oppi konttaamaan, nyt jo istuskelee rattaissa ja seisoo tukea vasten.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

That Sunday feeling

                                                            
* Hedelmäisen herkullinen aamupala 
* Aamukävely hiljaisella rannalla
* Kannullien rooibosta
* Rakkaudella valmistettua kotiruokaa
* Auringon säteiden lämmittävä parveke
* Yksi tukea vasten seisomista harjoitteleva mönkijä
* Lasillinen luomuviiniä
* Ja koukuttava Game of Thrones putki






sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Lumihangessa keinuen

Oltiin aamukävelyllä ulkosalla jo ennen yhdeksää.
Lämmitävä auringonpaiste, sulaava lumi, lintujen visettys ja talven viimeiset hiihtäjät.
Ne kaupungin hiljaiset kadut ja valkeat rantatiet.

Käytiin pienokaisen kanssa ensiksi pitkällä rantakävelyllä ja lopuksi pysähdyttiin vielä keinumaan.
Samalla päästiin myös testailemaan uutta, eilen ostettua keväthaalaria.
Siinä on nyt sitten tilaa liikkua ja leikiskellä ulkosalla ja hiukkalaatikolla istuskella.
Sitten kun sen aika tulee..
Ja aww kun nuo aurinkolasit on edelleen ihan parhaat!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ♥ 









perjantai 16. maaliskuuta 2012

Illallinen lähiruuasta

Ollaan poikaystäväni kanssa liitytty paikalliseen ruokapiiriin, mikä on ollut haaveenamme jo pitkään.
Taisi olla viime kesä, kun mökiltä kotiin ajellessa kuunneltiin radiosta haastattelua yhdestä Helsingin seudulla asustelevasta ruokapiirin pyörittäjästä.
Ruokapiiri on siis piiri, joka hankkii ruokaa paikallisilta yrittäjiltä, piirin lähituottajita. Kerran kuussa piiri lähettää jäsenilleen listan tilattavissa olevista tuotteista (esim: perunaa, lihaa, kananmunia, porkkanaa, sipulia, sieniä, hunajaa, pähkinöitä...yms.) Jokainen voi listasta tehdä oman tarpeen ja halun mukaan tilauksen, jonka sitten haetaan ruokapiirin pyörittäjien, vapaaehtoisten kotoa. 
Kyseisen piirin avulla voi kätevästi tilata ruokaa niin paikallisilta viljeliöiltä, karjatiloilta, kuin luomutuottajilta ja se perustuu niin lähi-, ja luomuruokaan, kuin vapaaehtoistyöhön.

Otettii nyt sitten netistä selvää, että onkohan täällä meidän pienessä Savolaisessa pikkukaupungissa pystyssä minkäännäköistä ruokapiiri toimintaa ja yllättävää kyllä, sellainen löytyi. 
Paikallisessa ruokapiirissä on muutama kymmen henkilö mukana ja itse ollaan nyt saatu ensimmäinen tilauksemme tilattua ja eilen kotiin kuljetettua.

Saatiin iso pussillinen porkkanoita, perunaa ja punajuuria. Sen lisäksi naudan ulkofilettä (luomuna) sekä kilo kanttarelleja. Tänään oli siis pakko päästä heti kokkailemaan aineksista jonkinlainen herkkuateria näin perjantaiseen iltaan. 

Niinpä käytiin kaupasta hakemassa oikein luomuviiniä ja tultiin kotiin kokkailemaan naudanlihasta wienerleikkeet ja siihen kaveriksi hunajaisia uunijuureksia. Oli muuten ihanaa laittaa ruokaa mullan tuoksuisista, tuoreista juureksista ja samalla hörppiä mielettömän hyvää viiniä. Namm.

Ja se ruoka. Ai että kun oli hyvää, mielettömän herkullista. 
Lähi,- luomuruokaa kotoisasti kokaten.
Olisipa jokainen ateria tällainen.

Ps. En tiedä mistä johtuu, mutta meidän pienokainen tykkääpi sitruunasta O_o
Ei siis ole tässä asiassa yhtään kyllä äitiinsä tullut tsihiihh.
Tänään ensimmäistä kertaa kun maistoi sitruunaa, aluksi ihmetteli, tutkiskeli, varovaisest maisteli, pisti takaisin pöydälle, hetken mietti ja lopulta iloisesti mussutteli koko sitruunapalan. Ja vielä hymyissä suin.