Enpäs olekkaan tässä muutamaan päivään päässyt kirjoittelemaan blogia. Ja syynä siihen lienee tuo pöytätietokone, joka yks aamu ei vain enää suostunut käynnistymään. Eikä olla vieläkään saatu sitä toimimaan, vaikka yritetty ollaan ties kuinka. Vika lienee tällä hetkellä mysteeri ja toivoa vain voi, että se tuosta vielä joku ihana päivä käynnistyisi. Kaikki arvokkaat muistot ja kuvat tallellaan. (Se ulkoinen kovalevy kun oli vielä to do listalla enkä kestäisi sitä ajatusta, että niin moni muisto ja tapahtuva pienokaisen ensimmäisistä kuukausista häviää kuin tuhka tuuleen..)
On tässä välissä tapahtunut ihanampiakin asioita, kuin tuon koneen hajoaminen. Nimittäin pikkuinen täytti keskiviikkona hurjat 10kk! Se on jo melkein vuosi. Kaksi numeroinen luku. Vaikea uskoa, että oma pikkuinen on jo niin iso. Käsittämätöntä, että parin kuukauden päästään juhlimaan ihka ensimmäistä, oikeaa syntymäpäivää.
Keskiviikona oli myös 10kk neuvola. Painoa oli reilu 10 kiloa ja pituutta 75.5cm. Neuvolakäynti koostui pääosin ruokailurytmistä ja tottumuksista keskustelemisesta, sekä tämänhetkisen kehityksen seurannasta. Ja ruokailuthan meillä ovat tähän asti sujuneet oikein mukavasti. Pienokainen kiltisti availee suutaan ja ruoka tuntuu hyvin maistuvat. Tällä hetkellä syödään ennen kahdeksaa aamupuuro, sitten puolilta päivin lounas, sitten hedelmä/marja välipala, illan suussa päivällinen ja lopuski vielä iltapuuro/velliä ennen nukkumaan menoa. Tämänhetkinen ehdoton suosikkiruoka näyttäisi olevan kaiken maailman pastaruuat. Niin jauhelihaspagetti kuin tomattipasta.
Nyt sitten neuvolatäti kehotti meitä aloittamaan viilien ja jugurttien kokeilun. Eli sellaista esimaistelua/totuttelua tavallisen, rasvattoman maidon juontiin. Se kuulemma voidaan siinä yhden vuoden kieppeillä aloittaa. Hurjaa, että kohta se pienokainen ei juokkaan enää erillisitä, nanna vauvan maitoja vaan ihan sitä samaa maitoa meidän kanssa. Hassua.
Toinen asia mistä neuvolassa keskusteltiin oli nukkuminen. Pienokainen kun on nyt liiankin hyvin tottunut äidin ja isin sängyssä nukkumaan ja siitä olen nyt tässä viime aikoina yrittänyt opettaa pois ja saada pienokainen nukkumaan omassa pinnasängyssä. Olen nyt alkanut pienokaista nukuttamaan omaan pinnasänkyyn, kädestä kiinni pitäen. Kyllä se siihen nukahtaa, kunhan on tarpeeksi väsynyt, vaikka möyrii ja pyörii aluksi sen minkä jaksaa.
Eikä pienokainen vielä ihan yhtäjaksoisesti yöuniaan nuku. Heräilee muutamia keroja yössä. Aluksi koitin antaa maitoa, mutta nyt yritän taas totutella pienokaoista siihen, että yöllä ei syötäisi. Ja hyvin se on tässä muutaman päivän aikana sujunut. En ole öisin maitoa antanut, pelkästään tutin, silitellyt
ja pitänyt kädestä. Ja hyvin on pärjännyt ilman yösyömisiä. Vaikkakin myörii ja pyörii öisin sen verran, että helpompaa on lopulta aamuyön pikkutunneilla siirtää pienokainen omaan viereen nukkumaan. Sitä kun ei ihan joka tunnin välein jaksaisi kykkiä pinnasängyn vieressä tuuduttelemassa. Mutta ehkäpä se siitä. Kausittain kun tuo nukkuminen aina hieman vaihtelee.
Kenties yksi syy tuohon jatkuvaan sängyssä pyörimiseen löytyisi uusista, vastikään opituista taidoista. Nimittäin vasta muutama viikko sitten meillä opittiin konttaamaan hurjaa vauhtia ja nyt ihan muutaman päivän sisällä pienokainen on jatkuvasti jaloillaan. Joka kerta, kun konttaa esimerkiksi tuolille, sohvalle tai vaikka äidin luokse, nousee pienokainen jaloilleen. Ihan koko ajan se on jossai pystyssä jaloillaan tutkimassa ja tuhoamassa paikkoja. Esimerkiksi nyt se on oppinut, että äitin kirjahylly on aika kiva paikka. Jatkuvasti konttaa kirjahyllyn eteen, nousee pystyyn ja heittelee kirjoja lattialle. Eipä ne hyllyt enää pysy järjestyksessä, kun tuollainen pieni täystuho on päässyt jaloileen.
Aika huteraahan se pystyssä pysyminen vielä on, että aina pyllylleen muksahtaa, mutta päivä päivältä on tukevampi asento ja varmempi ote. Yhden askeleen on jo sohvaa vasten kävellyt. Enpä usko, että siinä kauaa menisi, kun pienokainen jo muutamia askelia tukea vasten liikkuu.
Aika tuntuu menevän ihan liian nopeaa vauhtia. Vastahan tuo oppi konttaamaan, nyt jo istuskelee rattaissa ja seisoo tukea vasten.
ja pitänyt kädestä. Ja hyvin on pärjännyt ilman yösyömisiä. Vaikkakin myörii ja pyörii öisin sen verran, että helpompaa on lopulta aamuyön pikkutunneilla siirtää pienokainen omaan viereen nukkumaan. Sitä kun ei ihan joka tunnin välein jaksaisi kykkiä pinnasängyn vieressä tuuduttelemassa. Mutta ehkäpä se siitä. Kausittain kun tuo nukkuminen aina hieman vaihtelee.
Kenties yksi syy tuohon jatkuvaan sängyssä pyörimiseen löytyisi uusista, vastikään opituista taidoista. Nimittäin vasta muutama viikko sitten meillä opittiin konttaamaan hurjaa vauhtia ja nyt ihan muutaman päivän sisällä pienokainen on jatkuvasti jaloillaan. Joka kerta, kun konttaa esimerkiksi tuolille, sohvalle tai vaikka äidin luokse, nousee pienokainen jaloilleen. Ihan koko ajan se on jossai pystyssä jaloillaan tutkimassa ja tuhoamassa paikkoja. Esimerkiksi nyt se on oppinut, että äitin kirjahylly on aika kiva paikka. Jatkuvasti konttaa kirjahyllyn eteen, nousee pystyyn ja heittelee kirjoja lattialle. Eipä ne hyllyt enää pysy järjestyksessä, kun tuollainen pieni täystuho on päässyt jaloileen.
Aika huteraahan se pystyssä pysyminen vielä on, että aina pyllylleen muksahtaa, mutta päivä päivältä on tukevampi asento ja varmempi ote. Yhden askeleen on jo sohvaa vasten kävellyt. Enpä usko, että siinä kauaa menisi, kun pienokainen jo muutamia askelia tukea vasten liikkuu.
Aika tuntuu menevän ihan liian nopeaa vauhtia. Vastahan tuo oppi konttaamaan, nyt jo istuskelee rattaissa ja seisoo tukea vasten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti