Kotona ollaan.
Vaikka ikävä onkin jo kaikkia ihania ihmisiä ja suurta kaupunkia niin täytyy myöntää, että on ihanaa olla taas kotosalla.
Aurinkoinen sunnuntaipäivä kului autossa istuskellessa, kun ennen puolta päivää päästiin aloittamaan matkamme. Ja kuinka ollakkaan, vasta kymmenen aikaan illalla oltiin perillä. Taidettiin taas alkumatka taukoilla. Ainiin ja haettiin myös pienokaiselle uusi turva istuin. Ja leikiskeltiin Abc:n leikkipaikassa.
Noh, mutta sellaista se on tuon pienokaisen kanssa matkustaminen.
Toinen hidastava tekijä oli myös selkäni, joka meni hieman pärstäleiksi lauantai öisen liukastumisen johdosta. Selkä on aivan jumissa ja autossa hyvän asennon löytäminen oli hankalaa. Ja vielä lisäksi siihen se, että en pystynyt poienokaista ollenkaan nostamaan.
Kotiin tultia oltin särkylääkettä ja menin melkein samantien nukkumaan.
Ainaki nyt aamulla on sellainen tunne, että selkä on hieman eilistä parempi.
Saa nähä, kun pienokainen herää. Pystyykö äiti syliin nostamaan.
Isi kun lähti jo töihin.
Mutta mitäs muuta
Päästiin siis takaisin autokyydillä, kun poikaystävä oli torstaina ajellut viikonlopun viettoon Helsinkiin ja siinä samassa sitten hakemaan meitä.
Ja olihan meillä ihana yhteinen viikonloppu sukulaisten parissa.
Pienokainen päästi toisen mummin ja vaarin kanssa leikiskelemään, äidin ja isin kanssa Helsinkiä ympäri käppäilemään, viettämään serkkupojan rippijuhlia, näkemään kummejaan ja isin ystäviä.
Ja vaikka mitä muuta kivaa.
Ihana reissu takana. Puolitoista viikkoa.
Nyt tavaroita purkamaan.
Ehkäpä se matkaväsynyt pienokainenkin kohta heräilee äidin kanssa aamupalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti