Heipä hei! Tänneppä meille kuuluu hyvää. Vietettiin torstaina viimeistä päiväkoti-, ja koulupäivää ennen alkavaa reilu viikon lomailua. Aamulla täyttelin harjoittelupaikka hakemuksen ja tein muutaman koulutehtävän pois alta, jotta ei iskisi liiallinen paniikki koulutöiden suhteen näin loman aikana. Ja kerkesinpähän siinä välissä käydä vielä pikaisen salilla, ennen kuin hain Elmun päiväkodista.
Pieni hengähdys tauko on kyllä paikallaan, vaikka arki onkin sujunut todella leppoisasti. Ihanaa, että saa olla taas pitkästä aikaa kokonaisen viikon Elmun kanssa ilman, että heti aamusta pitäisi jonnekkin kaikkien lähteä. Sitä mitä me nyt tämän loman aikana aijotaan tehdä, en vielä osaa sanoa. Vaihtoehtoina olisi joko jäädä tänne kotiin rauhassa vapaa-päiviä viettelemään tai lähteä käymään Helsingissä. Saa nähä, jaksaakos sitä matkalle lähteä. Seuraava mahollisuus kun olisi luultavasti vasta sitten lähempänä kesää. Mutta voi olla että vietetään ihan vain kotosalla tämä loma, koska luultasti en jaksa lähteä matkustelemaan.
Torstaina päiväkodista Elmua hakiessa istuskeli poika hoitajansa kanssa pöydän äärellä piirtelemässä puuväreillä. Äidin nähtyään hymyili suloisesti ja kun kävelin pöydän vierelle istumaan, sanoi Elmu iloisesti "ÄITI" ja jatkoi piirtelyään. Kysyin, että mitäs se Elmu on siihen piirtänyt. Elmu sanoi, että "teitto" eli suomennettuna siis peitto. Se kun nykyään ei suostu menemään nukkumaan ilman, että on peiton alle peiteltynä. Mikä on omalla tavallaan huvittavaa, koska aikaisemmin peittoa ei missään nimessä saanut päälle laittaa. Se piti aina potkia lattialle niin nopeasti kuin mahdollista. Yhden kirjastosta lainaaman ilasatukirjan jälkeen, jossa pikkunalle ja kettu peiteltiin lämpimän peiton alle, on Elmunkin päästävä peiton alle nukkumaan.
Kun piirustus oli valmis vilkuteltiin hoitajille ja mentiin pukemaan. Eteiseen päästyä Elmu nappasi äidin kengät syliinsä ja lähti ne kädessä juoksentelemaan ympäri ämpäri nauru raikuen. Siitä kun on Elmun mielestä tullut kiva leikki. Aina pitää päiväkodissa päästä nappaamaan äitin kengät ja sitten juostaan äitiä karkuun. On se kyllä ehkä maailman suloisin. Se, että Elmu on aina päiväkodista hakiessa noin hyvällä tuulella kertoo ihan selkeästi siitä, että Elmu viihtyy ja tykkää käydä päiväkodissa, mutta on myös kivaa kun äiti on tullut hakemaan ja lähdetään yhdessä kotiin leikkimään.
On siis ollut ihanaa huomata, että Elmu on noin hyvin päiväkodissa viihtynyt. Ihan uskomattoman hyvin verrattuna siihen paniikki ja pelko määrään, mitä itse ennen päiväkodin alkua koin. Pelkäsin, että Elmu ei sopeudu ryhmään. Tai että on sielä on liian suuret ryhmäkoot eikä hoitajilla ole Elmulle riittävästi aikaa. Tai että Elmu stressaantuisi päiväkodissa ollessaan tai ei haluisi sinne mennä. Kaikki nämä pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi.
Olisikohan se ollut tiistaina, Elmu oli päiväkodin kanssa käynyt ala-asteen musiikkiluokkien musiikkiesityksessä kulttuurikeskuksessa ja meno sinne ja takaisin tapahtui ison bussin kyydissä. Musiikki esityksellä ei Elmulle niinkään ollut väliä, mutta se bussimatka oli ehdottomasti ollut Elmun päivän koho kohta. Kotiin tultua Elmu levitti kädet ja kertoi, että päiväkodissa oli ollut
"Näiiinnn isoo busssi"
Muta nyt hetki lomaillaan ja unohdetaan kaikki muu. Eilen käytiin aamulla yhdessä rannalla ihastelemassa talvista aurinkoa, keinuttiin lumisessa keinussa ja laskeskeltiin liukumäkeä. Ja oli aika kivaa. Jospa sitä tänäänkin lähdettäisiin kohta ulkoilemaan. Pakkasta kyllä on, mutta onneksi aurinko on edes vähän lämmittämässä.
