Pitkästä aikaa

Aamulla autojen katot olivat valkoisen, kimmeltävän jääpeitteen alla. Oli tulevan talven ensimmäinen pakkasyö.

Ulos lähtiessä puin ylleni paksun, viime vuoden talvitakin ja peitin hiukseni valkoisella pipolla. Unohdin kuitenkin hanskat kotiin, enkä onnistunut löytämään autosta jääskrapaa. Kai se on kesäisten mökkireissujen ja matkojen aikana onnistunut hukkumaan. Onneksi parkkikeikko toimi tässä tehtävässä oikein hyvin..

Takaisin kotiin päästyä join aamukahvin ja lueskelin hetken aikaa Pikku Naisia.

Kaalilaatikon uuniin saatuani innostuin leipomaan. Tein tiikerikakun, sekä maapähkinäisiä kaura keksejä. Kiitos tästä kuuluu eiliselle, innostajana toimineelle Koko Suomi leipoo-ohjelmalle. Joka on muuten nsimmäinen leivonta/kokki ohjelma, mitä olen näinkin intensiivisesti seurannut. Se saa omalla suloisella ja positiivisella tavalla tiistai illat tuntumaan ylimääräisen hyväntuulisilta.

Leipomisen ja kirjojen lukemisen lisäksi täällä vietellään rauhallista, syksyistä arkea haaveillen, toivoen ja unelmoiden mahdollisesta, tulevasta muutosta. Nykyinen vuokra-asuntomme on tänään virallisesti laitettu myyntiin, joten samalla kun pitää yrittää siivoilla tätä asuuntoa mahdollisimman edustavaan näyttökuntoon, etsiskelemme uutta kotia. Helsingistä.

Ja tällä hetkellä päiväkodissa touhuava Elmeri kasvaa taas hyvää vauhtia. Esimekiksi ollaan nyt taas hyvässä vaiheessa kuivaksi harjoittelemisen kanssa. Kesän alussa kuivaksi opettelu sujui joksenkin hyvin, kiitos kuumien päivien ja vaipattomien rantaleikkien, mutta loppukesästä se taas jostain syystä lopsahti. Tuolla kaksi vuotiaalla kun näyttää menevän tämä kuivaksi harjoittelu oman mielen mukaan, kausiluontaista vuoristorataa. Välillä sitä ollaan todella innoissaan ja ylpeitä potalla käymisestä ja välillä taas potta saatetaan kaataa lattialle ja juostaan mahdollisimman kauas karkuun.

Nyt kuitenkin on taas menossa hyvä kausi, eikä olla enää iltaisi päiväkodin jälkeen käytetty vaippoja. Kaikki tarpeet on hienosti osattu tehdä pottaan. Toivotaan, että tämä saataisiin jatkumaan ja päästäisin jossakin vaiheessa luopumaan kokonaan niistä vaipoista..

Elmeri puhuu myös ihan hirmuisesti. Päiväkodissa juttelee kavereiden kanssa ja kertoo äidille, mitä on päivän aikana tullut tehtyä. Elmeri kertoo hullunkurisia tarinoita, vitsailee ja naureskelee isin hullunkurisille jutuille.
Elmeri ihmettelee, miksi kuusta näkyy iltaisin vain puolet. Kyselee, saako kissanhiekkaa syödä.
Hän laskee ulkona palavia katulamppuja ja leikkii olevansa ritari, joka voittaa kaikki kilpailut.
Elmeri valitsee itse aamuisin oman paitansa ja kertoo heti, jos joku asia harmittaa tai on tullut paha mieli.
Elmeri tykkää rakennella mutkikkaita juna-ratoja ja peltata tabletilla auto palapelejä.
Ja tämän hetken suosikki herkkua on viili, sekä kaakao ja kaurakeksit.
Ja joka ilta Elmeri valitsee kaksi autoa unikavereiksi kuuntelemaan äidin lukemaa ilta satua.
Jonka jälkeen antaa iltapusun, käreptyy peiton alle ja ottaa äitiä kädestä kiinni.

Kylmyys yllätys

Herätyskello soi ennen seitsemää. Kurkistus ulos keittiön ikkunasta. Ulkona on pimeän hämärää. Vain kuusi astetta.

Elmerin kesäinen kapteenin hattu vaihtuu viime talven pipoon. Ja käteen uudet, harmaan radalliset lapaset.

Äidille tupsullinen pipo ja jalkaan pitkävartiset saapaat. Musta kukkahuivi kaulaa lämmittämään.

Kylmä syksy saapui kuin yllättäen

Se päivä oli aurinkoinen

Siili ja punaiset sienet

Eilen kysyin, mitäs kaikkea se Elmeri oli päiväkodissa tehnyt. Tähän sain yllättävän, mutta hymyn korvia nostattavan vastauksen "Elmeri oli musta ritari".  Elmeri juoksenteli isojen poikien perässä päiväkodin pihaa ympäri, pieniä kärryjä työnnellen ja leikki mustaa ritaria. Isojen poikien opastuksella.

Päiväkodissa oltiin myös askarreltu punaisia sieniä ja siilejä. Elmeri ylpeänä esitteli isille ja äidille hienoja tuotoksiaa"Elmeri laittoi siilille silmät".

Syyspäivä mökillä

Keltaiset lehdet mökkitiellä. Syysaamun viileys vaati takin ylleen.

Aurinko ei lämmittänyt tarpeeksi.

 Tein kävelyretken metsässä. 

Kuuntelin, kuinka lehdet tippuivat.

Koski oli edessä päin.

Se oli leveämpi kuin muistin.

Kun arki alkaa

Perjantai. Elmu heräsi ennen seitsemää ilmoittamalla kovaan ääneen, että nyt on äiti aamu. 
Eikä siinä sitten auttanut muu, kuin herätä hampaitten pesuun ja odottelemaan aamu ohjelmia.

Voisin hakea itselleni lisää kahvia. Ja palan vesimeloonia.

Näyttää siltä, että tänäänkin on tulossa sateinen päivä. Onneksi löysin itselleni uudet kumisaappaat. Sellaiset punaiset ja vähän kuluneet. Ehdottomasti parhain muutaman euron löytö pitkään aikaan. 

Tämä viikko on ollut virallisesti se koulujen alku ja kesäloman loppu viikko. Onhan se näkynyt myös meidänkin perheessä. Omalla tavalla.

Elmu aloitti päiväkodin maanantaina taas kahden kesäkuukauden jälkeen. 

Aamuisin päiväkotiin mentäessä Elmu sanoo, että äiti on täällä vähän aikaa. Olen joka aamu jäänyt hetkeksi aikaa päiväkotiin lueskelemaan Elmun kanssa kirjoja ja leikkimään leluilla ennen päiväkodin aamupuuroa. Näin päiväkotiin paluu on ollut helpompaa. Kuten myös äidistä ja isistä erossa oleminen. Kun on voinut aamut päiväkodissa äitin kanssa jakaa.

Päiväkodissa Elmu on iloisesti touhunnut muiden mukana. Leikkinyt pallolla, juoksennellut kilpaa, höpötellyt niitä näitä, leikkinyt kavereiden kanssa autoilla ja laskenut liukumäkeä. Ja näyttää siltä, että kivaa on ollut.  Elmu tuntuu sielä viihtyvän ja nauttivat kavereiden seurasta.

Eilen Elmua heitteli päiväkodin hiekkalaatikolla palloa. Äidin nähtyään pallo lensi maahan ja pienet jalat juoksivat hymyissä suin, kovaa vauhtia äidin syliin. Sitä halausta en unohda koskaan. 

Oli äitiä ikävä

Itse olen käynyt lukemassa aamulehden kahvilassa, käynyt pitkillä pyörälenkeillä, lueskellut kirjoja, kokeillut uusia reseptejä, tyhjentänyt kotia turhasta romusta, miettinyt tulevaa ja hoitanut koulupapareita.

Tänä syksynä en vielä palaa kouluun..

Viimeisiä värejä

Käytiin eilen rannalta keräilemässä lehtiä.

Punertavia ja kellertäviä, sadepiraroiden koristelemia vaahteran lehtiä.

Välillä sitä unohtaa, että syksyä on vielä jäljellä kun ajatukset kakailevat jo talvessa.

Millaisen talvitakin sitä ostaisi? Entä millaisen joulukalenterin pienokaiselle tekisi? Entä pulkka? Ja pitäisiköhän sitä ostaa uusia piparkakkumuotteja? Entä milloinkohan saataisiin kosketus ensilumesta? Ja missäs sitä voitaisiin joulu viettää?

Ihan huomaamattani olen alkanut haaveilemaan jouluvaloista ja peppi pitkätossu piparkakkumuoteista. Joulukalenterin väkertämisestä, piparkakku taikinasta ja tuoksuvasta glögistä. 

Mutta ei ehkä ihan vielä.

Yritetään vielä hetki elää tässä ja nyt.

Omenapiirakoissa, värikkäissä lehdissä, sateenvarjoissa ja ruskeissa saappaissa. 

Aikainen aamukahvi

Kello ei ole vielä edes kahdeksaa ja olen kerennyt juoda jo pari kuppia kahvia, lukea hesarin, päntätä huomiseen tenttiin ja sovitella huiveja uuteen villapaitaan.

 Aika tehokas aamu vai mitä? 

Eilinen päivä kun meni kokonaisuudessaan henkisesti reissulta palautuessa, kotona olemiseen totuttelemisessa, tavaroita purkaessa, makaroonilaatikkoa tehdessä ja omenapiirakkaa leipoessa. Tänään sitten reippaana heti aamusta tenttiin valmistautumista. Ja sitä tämä torstaipäivä suurimmaksi osaksi tulee pitämään sisällään. Vaikkakin keskittymiskyky tuntuukin olevan hieman hakusessa. Ajatukset haahuilevat vieläkin Helsingissä ja Tallinnassa. Ja kaikessa muussa mahdollisessa. Reissu oli vain niin onnistunut, että sitä on vielä vähän aikaa pakko fiilistellä. Ja sitä kaikkea fiilistellessä olo on aika onnellinen.

Niin ja tällä hetkellä pidän tenttikirjoista pientä taukoa ja odottelen milloinka talon herrasväki mahtaa aamupuurolle heräillä. Yleensä tuo pikku Elmu heräilee siinä kahdeksan jälkeen. Toisin kun eilen pomppasi pystyyn jo seitsemältä. Eli siis luultavasti ihan pian tuolta makuuhuoneen puolelta kuuluupi pientä äännähdystä ja ininää.

Elmu on muuten kasvanut taas ihan mielettömästi. Se ei vierasta enää juuri lainkaan. Kaikki mummit ja vaarit, kummit ja serkut ovat jo vanhoja tuttuja. Eikä ala itku, jos äiti hetkeksi aikaa poistuu huoneesta vaan pikku Elmu iloisesti kaikkien kanssa touhuaa ja pelleilee. Ja uusia sanojakin on tullut hurjasti. Niin paljon, etten niitä nyt tässä aamupöhnässä edes muista.

Elmu osaa myös tanssia jalat vispaten, rakentaa palikoista tornin, leikkiä nosturia, koota yksinkertaisia palapelejä, juosta kovaa vauhtia karkuun ja laittaa uudesta levysoittimesta musiikkia soimaan. Elmu myös vilkuttelee kaikille/kaikelle mahdolliselle hyvää yötä ennen nukkumaan menoa. Kuten esimerkiksi eilen vilkuteltiin isille, parvekkeelle, leikkiautoille, nappipurkille, lehtikasalle ja kattolampulle. Niin ja sänkyyn päästyä toivoteltiin hyvät yöt vielä kaikille tutuille, mummeille ja vaareille sekä kissoille, hevosille ja koirille.

Nyt alkaa muuten jo yön kylmä pimeys väistyä ja aamu kirkastuu.

Sitä voisi vielä ottaa kupin kahvia ja valmistautua siihen aamupuuron keittoon.

Ja ehkä vielä hetken aikaa lueskella kirjoja.

Mutta ei ihan vielä palata niihin tentti kirjoihin.

Vettä elefantille on vielä kesken.

Syksyä Tallinnassa

Eipä ole tänne tullut paljoa kirjoiteltua.

Niin paljon kaikkea puuhaa eikä sitä ole malttanut koneelle istahtaa.

Kun on pitänyt ystäviä nähdä, syksystä nauttia, kauppoja kierrellä, kahviloissa kahvitella, kirjoja lueskella ja mummujen kanssa mummotella.

Ja juuri muutama tunti sitten tultiin laivalla Tallinnasta.

Käytiin sielä viettämässä syksyistä viikonloppua lähiperheen parissa.

Ja oli sen verran mukavaa ja kauniin syksyistä, että olisi voinut pidemmäksikin aikaa jäädä.

Ikävä tulee.



 

Syksyistä meininkiä

Käytiin tänään syksyisellä kävelyretkellä.

Elmun kanssa ihmeteltiin maassa olevia lehtikasoja ja puissa pomppivia oravia.

Syksyn ihania värejä ohi kiitäviä pyöriä.

On se syksy sitten ihanaa aikaa.

Ja vielä ihanammaksi se muuttuu huomenna.

Kun lähdetään pienelle syyslomalle Helsinkiin ja siitä vielä ensi viikolla Tallinnaan.

Tämä päivä onkin loppuillasta mennyt matkaa suunnitellen ja tavaroita pakkaillen.

Arkinen rytmi

Näin syksyn alettua meille on Elmun kanssa muodostunut oma päivärytmi. Arki kulkee periaatteessa saman kaavan mukaan, vaikkakin jokainen päivä onk loppujen lopuksi ihan erilainen. Mutta se tietty kaava, arkinen säännöllisyys tällä hetkellä on ja toivon mukaan ainakin hetken aikaa pysyy. Se tuntuu nimittäin aika kivalta. Sekä helpolta ja mukavalta. Toisin sanoen arki tuntuu tällä hetkellä sujuvan.

08.00 Suunnilleen noihin aikoihin heräillään oli kyseessä sitten maanantai tai lauantainen aamu. Haetaan herättyä Elmulle maitoa, jonka jälkeen äiti käy vessassa hieman laittautumassa ja pistämässä piilolinssit päähän. Sitten haetaan Elmun kanssa yhdessä lehti ja keitetään pannullinen kahvia ja kattilallinen puuroa. Sen jälkeen vietetäänkin aamua yhdessä lehteä lukien ja aamupalaa syöden.

09-12 Tässä välissä rakennetaan juna-rata, leikitään autoilla ja lueskellaan kirjoja. Tai mahdollisesti käydään kerhotalolla, muskarissa, kaupassa tai leikkipuistossa. Jotain puuhaa sitä on aina tiedossa.

12.00 Noin puolen päivän paikkeilla Elmu nukkuu päikkärit, jonka aikana äiti yleensä laittelee ruokaa.

13.00-14.00 Elmun herättyä syödään ja jatketaan päivän touhuiluja.

14-17.00 Käydään mahdollisesti vielä ulkona, syödään välipalaa, leikiskellään lisää autoilla ja palikoilla. Yhdessä puuhastellaan yleensä koko perheen voimin. Mitä sitä ikinä sitten keksiikään. Aina löytyy jokin kiva leikki. (Kuten esimerkiksi eilen rakennettiin Elmun pahvilaatikko majaan tyhjistä talouspaperirullista putki. Pitäähän sitä nyt palikoille olla oma tunneli. Siinähän se loppuilta sitten eilen menikin. Testaillen mitkä kaikki palikat mahduvat tunneliin ja mitkä eivät).

17-19 Äiti käy tähän aikaan muutamana päivänä viikossa jumpassa, jolloin Elmu touhuilee isin kanssa.

19-20.00 Elmun iltakylpy ja yhteinen iltapala.

20.30-21.00 Elmu menee yö unille. Viime aikoina aina ennen yhdeksää on unten maille sammahtanut ja siinä aamu kahdeksaan asti nukkunut.

21.00 -> Äidin omaa aikaa. Eli aikaa katsoa Gilmoren tyttöjä ja neuloa sukkia. Aikaa bloggailla ja juoda teetä. Tai mussutella mysliä ja tehdä koulutehtäviä. Tai ihan vain isin kainalossa pötkötellä jonkin aivot nollille leffan parissa.

Syksyistä onnellisuutta

Syksy on aika ihanaa aikaa. Nautin siitä kuinka arki alkaa ja illat pimenevät. Voi poltella kynttilöitä, leipoa piirakoita, käpertyä huovan alle lukeskelemaan kirjoja ja syödä aamupalaa villasukat jalassa. Voi pitää värikkäitä huiveja ja ruskeaa takkia. Ja pistää kotoisat saappaat jalkaan ja huopaiset hanskat käteen. 

Eilen syysmarkkinoilta löysin kotiin tuotavaksi kilon omenoita ja talkkinajauhoa. Omenoista tein jo yheden piirakan ja talkkunajauhot odotavat vielä vuoroaan. Jospa niistä joku päivä herkullisen puuron keittäisi. 

Ainiin. Syötiinhän me eilen myös mustikkakukkoa. Halusin  tehdä herkullisen, mutta samassa edes jonkun verran terveellisen ilta palan tapalan. Ja savolainen perinneruoka, mustikkakukko eli räättänä osoittautui juuri sopivaksi vaihdoehdoksi. Ja oli muuten aika hyvää. Varsinkin kymän maitolasillise kanssa.

 Tähän syksyyn kuuluu ihanien leivonnaisten ja pitkien ulkoilulenkkien lisäksi myös paljon muutakin. Kuten esimerkiksi se, että kerhotalot ovat taas auki ja muskaritunnit alkaneet. Olen myös aloittanut koulun, mutta vain yhden kurssin merkeissä. Seuraavat tunnit taitaapi olla keskiviikkona. Pitäisi siis nyt viikonlopun aikana saada hieman noita ravintoarvoja ja ruokasuosituksia lueskella. Olen myös yrittänyt aloittaa syksyn reippaasti liittymällä paikallisen naisten voimisteluseuran jäseneksi. Sehän tarkoittaa siis sitä, että takataskussani on vuoden jäsenkortti kaiken maailman zumba-steppi-pumppi-aerobic tunneille. Ja olenkin ottanut nyt tavoitteeksi treenata pitkän tauon jälkeen fyysistä kuntoani ja käynyt pari kertaa viikossa jumppaamassa. Ja voin sanoa, että jo muutaman jumppatunnin jälkeen olo on energisempi ja kaikin puoli parempi kuin ennen. Helposti iskevä väsymyt on helpottanut ja tuntuu, että tunnin zumbailusta saa virtaa koko loppu viikoksi.Niin ja voi myös paremmalla omatunnolla niitä herkullisia omppupiirakoita mussuttaa. 

Syksyisen värikästä ja tuulista viikonloppua kaikille.

Äitin ja pojan oma perjantai

Vietettiin tänään Elmun kanssa kaksistaan iltaa kotosalla, kun isi lähti viikonlopuksi mökkeilemään.  

Ja on ollut aika kiva päivä. Ollaan Elmun kanssa kahdestaan touhuiltu vaikka mitä ja juuri hetki sitten tuo pieni poika sammahti sänkyynsä ilta kylvyn ja lukuisten juna-, ja autoleikkien jälkeen.

Mutta mitäs kaikkea meidän päiväämme onkaan kuulunut....

Sukkaa vaille valmiit villasukat ja rankalainen elokuva Päiväni Marguritten kanssa. Jota voin myös lämpimästi suositella kaikille piristykseksi syksyn pimeisiin iltoihin

Eilinen kanttarellikeitto

Muutama uusi autokirja

Äitin virkkaama tyyny

 Vuohenjuusto-leipä ja kuppi kahvia

 Ja tietenkin lämpöä ja valoa tuovat kynttilät

Saas nähä mitä kaikkea sitä huomenna keksitään.

Sunnuntainahan se isi vasta kotiin palailee.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!

Syksyinen muistipeli

Kerrankin löysin Pirkka- lehdestä  sen verran vasustamattoman askarteluidean, että se oli pakko päästä tekemään. Ja heti samana iltana. Kyseessä oli syksyinen muistiipeli. Lehessä oli valmiina syksyiset muistipelikorttien kuvat, kuten esimerkiksi puolukat, sienet ja sadeviitat. Ei olisi tarvinnut muuta, kuin leikkaa-liimaa systeemillä koota peli. Innostuin kuitenkin projektista sen verran, että halusin siitä vähän hienomman, kuin vain lehdestä leikatut kuvat  liimata kierrätyskartongille.

Maalasin oranssilla ja hieman piirtelin mustalla. Kaivelin vanhoja paperikätköjä ja ompelin pahvista pelille taskun. Ehkäpä tätä pääsisi ensi syksynä Elmun kanssa pelailemaa.

Siihen asti se saa luvan odotellessa koristaa kirjahyllyä kynttilöiden vierellä.