Kun arki alkaa

Perjantai. Elmu heräsi ennen seitsemää ilmoittamalla kovaan ääneen, että nyt on äiti aamu. 
Eikä siinä sitten auttanut muu, kuin herätä hampaitten pesuun ja odottelemaan aamu ohjelmia.

Voisin hakea itselleni lisää kahvia. Ja palan vesimeloonia.

Näyttää siltä, että tänäänkin on tulossa sateinen päivä. Onneksi löysin itselleni uudet kumisaappaat. Sellaiset punaiset ja vähän kuluneet. Ehdottomasti parhain muutaman euron löytö pitkään aikaan. 

Tämä viikko on ollut virallisesti se koulujen alku ja kesäloman loppu viikko. Onhan se näkynyt myös meidänkin perheessä. Omalla tavalla.

Elmu aloitti päiväkodin maanantaina taas kahden kesäkuukauden jälkeen. 

Aamuisin päiväkotiin mentäessä Elmu sanoo, että äiti on täällä vähän aikaa. Olen joka aamu jäänyt hetkeksi aikaa päiväkotiin lueskelemaan Elmun kanssa kirjoja ja leikkimään leluilla ennen päiväkodin aamupuuroa. Näin päiväkotiin paluu on ollut helpompaa. Kuten myös äidistä ja isistä erossa oleminen. Kun on voinut aamut päiväkodissa äitin kanssa jakaa.

Päiväkodissa Elmu on iloisesti touhunnut muiden mukana. Leikkinyt pallolla, juoksennellut kilpaa, höpötellyt niitä näitä, leikkinyt kavereiden kanssa autoilla ja laskenut liukumäkeä. Ja näyttää siltä, että kivaa on ollut.  Elmu tuntuu sielä viihtyvän ja nauttivat kavereiden seurasta.

Eilen Elmua heitteli päiväkodin hiekkalaatikolla palloa. Äidin nähtyään pallo lensi maahan ja pienet jalat juoksivat hymyissä suin, kovaa vauhtia äidin syliin. Sitä halausta en unohda koskaan. 

Oli äitiä ikävä

Itse olen käynyt lukemassa aamulehden kahvilassa, käynyt pitkillä pyörälenkeillä, lueskellut kirjoja, kokeillut uusia reseptejä, tyhjentänyt kotia turhasta romusta, miettinyt tulevaa ja hoitanut koulupapareita.

Tänä syksynä en vielä palaa kouluun..