Heräsin tänään varttia yli seitsemän.
Tuntui, kun olisi saanut pitkästä aikaa nukkua yli puolen päivän.
Yleensä sitä pitää herätä jo ennen seitsemää...
Ennen kuin Elmun kanssa päästiin aamupalalle, piti kaikki autot vuoron perään laittaa liukumäkeen. Sitten piti vielä leikkiä muistipeliä.
Ja myöhemmin aamupalan jälkeen pomppia sängyllä, leikkiä pehmolelujen kanssa, ajella leikkiautoilla, heitellä tennispalloa, puhallella saippuakuplia, käydä liukumäessä ja juosta kilpaa. Puhumatta ruuan laitosta, astioiden tiskaamisesta ja pyykin pesusta.
Tottakai se on ihaninta mitä maailmassa voi olla, leikiskellä oman rakkaan pienen pojan kanssa, mutta välillä se voi olla myös todella uuvuttavaa. Kun on joku, joka on jatkuvasti huomion ja seuran tarpeen.
Onneksi meitä on kaksi.. Aina löytyy isi vierestä, jos äitiä alkaa väsyttää.
...
Tänään piipahettiin mökillä. Syksyinen takki ja punaiset kumisaappaat jalassa tallustelin keltaisessa metsässä ja poimin mustikoita.
Viinimarjojakin oli vielä jäljellä..
Elmun olisi kovasti tehnyt mieli pulahtaa järviveteen, rakentaa puroa ja leikkiä mökkiautoilla. Vaikka itse iloitsenkin paljon alkavasta syksystä, jään Elmun puolesta haikailemaan kesää. Se meni ohi liian nopeaan.
Elmu kun nautti kesästä kaikien voimin. Leikkipuistoista, rantahiekasta, järvivedessä polskimisesta ilman vaippaa, jäätelöstä kuumana kesäpäivänä, muurinpohjaletuista ja nurmikolla pallon potkimisesta.
Kaipaan kesää, kun muistelen miten paljon Elmu siitä nautti.
Mutta nyt on syksy. Ja se on vuodenaika, jota rakastan.
Kyllä tästä syksystä löytyy paljon ilon aiheita myös Elmulle.
Värikkäät metsät, suuret lehtikasat, leikkipuistot ja päiväkodin kaverit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti