Päivä Mustasaaressa

Tänään käytiin Mustasaaressa. En ollut siellä koskaan aikaisemmin käynyt ja yllätyin, miten lähellä sae onkaan länsiväylää. Saarihan näkyy länsiväylän sillalle. Ja olen itse joskus ajanut siitä melkein päivittäin ohi. Hurjaa. Enkä myöskään tiennyt, mistä Mustasaaren lautat lähtevät. Olinkin joskus ihmetellyt, mihin se Hietaniemen rannan päässä oleva hiekkatie vie..

 

Kello yksitoista lähtevään laivaan kerittiin juuri ja juuri. Viimeisinä matkustajina juostiin kyytiin muutamaa minuttiia yli. Eipä onnistuttu saamaan istumapaikkaa yläkannelle. Onneksi sentään alhaalla oli tilaa. Sieltä käsin oli näppärää mussutella mukaan otettua banaania ja ihmetellä sähköjohdoissa olevia "ilmapalloja."

 

Saari itsessään oli ihanan pieni, kotoisa ja suloinen. Juuri täydellinen paikka viettää kesäpäivää. Tuli ihan mieleen Saariston lapset ja muus Astrid Lindgrenin kirjat. Aloitettiin meidän Mustasaari reissu piipahtamalla punaisessa kappelissa, jonka jälkeen käytiin katsastamassa häkeissä majailevat kanat ja kukot. Lampaita ei onnistuttu yrityksistä huolimatta löytämään, joten mentiin hetkeksi aikaa leikkipuiston hiekkalaatikolle leikkimään. Merituuli puhalsi ja aurinko lämmitti. Saaren ohi ajavat veneet toivat aaltoja rannikkoon. Oli aika täydellistä.

 

Hiekkakakut rakennettua lähdettiin kiertämään saarta hanhiperheitä seuraten. Löydettiin mielettömän kokoinen kivi, auringon valossa komeileva mänty ja risuista rakennettu maja. Ja löydettiinhän me lopulta ne lampaatkin. Viereisessä pusikossa majaili Naali.

 

Ennen kotiin lähtöä piti vielä syödä. Ulos katoksen alle oli katettu isot kattilat ja kulhot täyteen tuoretta salaattia, papuja, riistakäristystä, perunaa ja kasviksia. Mikä voisikaan olla sen maistuvampaa, kuin ruokailu ulkona. Varsinkin kun tarjoilukin on ulkoota käsin.

 Ihan tuli sellainen kesäleiri fiilis.

 

 

Nähtiin eilen muumit

Eilinen keskusta päivä sujui pienestä sateesta huolimatta hyvin. Saatiin Elmulle ostettua uudet kesäkengät ja äitikin sai siinä samalla napattua mukaan muutaman kesämekon. Syömässä käytiin isin toiveiden mukaan Stadin Kebabissa ja äiti osteli repun pohjalla life myymälästä raaka suklaata. Jospta niistä saisi vähän lisä energiaa pääsykokeisiin lukemiseen.

Keskusta reissu sai myös huikean päätöksen, kun bongattiin sanomatalolta muumipeikko ja pikku myy. Oli siinä Elmulla ihmettelemistä, kun yhtäkkiä eteen ilmestyi jättikokoinen muumi. Silmät pyöreänä se muumien esitystä katseli, mutta uskaltautui sentään lopussa vähän hymyilemään ja muumille käsipäivää sanomaan.

Laatikollinen duploja ja puinen laiva

Ihan mielettömän nätti aamu tänään. Pieni pakkanen ja isoja lumi hiutaleita. Käytiin Elmun kanssa hetki sitten pienellä kävelyllä ihastelemassa ohi ajavia aura-autoja ja potkiskelemassa pieniä lumi kinoksia nurin. Ja nyt uunissa muhii punajuuri-aurajuusto vuoka ja Elmu nukkuu päiväuniaan toisessa huoneessa. Ehkäpä tuossa illemmassa voisi vielä käydä yhdellä kaverilla kylässä. Huomenna onkin sitten luvassa viimeiset joulushoppailut ja lauantaina onkin heti aamusta lähtö Tallinnaan.

Tosi kivaa on täällä ollut. Oikeastaan iha mielettömän kivaa. Elmukin on päässyt leikiskelemään kahden mummulan välillä. Välillä kun ollaan oltu Helsingissä yhden mummin luona leikiskelemässä juna-radalla ja välillä taas täällä Espoossa oman perheeni luona rakentelemassa palikoista torneja ja juoksentelemassa ison hauvan perässä. 

Ollaan myös kierreltu joulukauppoja ja katuja. Käyti ulkona syömässä ja ihanissa pikku kahviloissa istuskelemassa. Sekä käyty Elmun kanssa myös piipahtamassa lasten kaupungissa, johon niin Elmu, kuin äiti tykästyi aika lailla. Varsinkin Elmu, joka ei olisi malttanut puisesta laivasta ja hepan vaunuista lähteä millään. Ja vielä kengät jalasa piti käymässä vilkuttamassa kyseselle laivalle ja hepalle heiiheii. 

Kummipojan kaste

 Sunnuntaina sain kunnian olla toista kertaa kummina kun poikaystäväni veljen viisiviikkoinen poika sai kasteen. Nyt jo yhden kuusivuotiaan hulivili prinsessan lisäksi minulla on toinenkin kummilapsi. Pieni poika nimeltä Reino.

Tilaisuus oli lämminhenkinen ja rauhallinen. Ei edes ulkona pyryttävä lumimyräkkäkään haitannut tunnelmaa. Oli paljon ihania ihmisiä ja herkullista ruokaa. Ja tietenkin rakas pieni kummipoika, joka vauvamaisesti koko tilaisuuden ajan joko hieman itkeskeli, söi tai nukkui syliä vaihdellen.

Oli myös ihanaa huomata, miten Elmu nautti olostaan juhlien aikana. Olisittepa nähneet. Iloinen pikku veitikka juoksenteli ympäri ämpäri salia ja kävi välillä moikkailemassa niin tätejään, serkkujaan, kuin mummia ja vaaria. Välillä piti tietenkin myös päästä isin kanssa pelleilemään tai äitin syliin turvaan syömään kakkua. Ja välillä Elmu ihan vain ittekseen juoksenteli ja seuraili isompien lasten touhuiluja. Onnellinen pienokaine kun oli. Oli varmasti ollut myös ikävä mummia ja isiä, joita ei ollut muutamaan päivään nähnyt.

Täällä ollaan

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne moneen päivään. Syy siihen lienee se, että ollaan tultu nyt tänne Helsinkiin joulun viettoon. Eikä ole yksinkertaisesti ehtinyt eikä jaksanut istahtaa koneen äärelle. On ollut niin paljon kaikkea muuta kivaa tekemistä ja puuhaa.

Tiistaina ajeltiin Helsinkiin. Keskiviikkona kolailtiin läpi keskustan kauppoja, ihasteltiin pieniä joulukojuja ja illalla rakenneltiin mummin kanssa juna rataa. Torstaina käytiin syömässä Elmun kummitädin ja sedän, sekä siinä samassa oman pienen viisi viikkoisen kummipojan luona. Maailman suloisimmalla pikku nyytillä onkin tänään illalla kastejuhlat, jonnekka muutaman tunnin päästä lähdetään. Ja on vielä suuren suuri kunnia on olla paikan päällä kummitädin roolissa. 

Niin ja tosiaan välistä jäi nyt pari päivää. Perjantaina oltiinkin sitten toisen mummin luona täällä Espoossa ja illalla käytiin Elmun kanssa hyvän ystäväni luona ilta kahvilla. Ja lauantaina eli eilen jätin pikku Elmun mummille hoitoon ja kävin itse vähän joulushoppailemassa keskustassa ja myöhemmin vein poikaystäväni joululahja yllätykseksi syömään sushia ja illalla vielä teatteriin. Järjestetty lauantai ylläri onnistui kaikin puolin täydellisesti. Oli hauskaa, hyvää ruokaa ja erinomaista viihdettä. Olo on eilisestä vieläkin aika onnellinen. Ja hymyilyttää edelleen.

Mutta nyt takaisin rakentelemaan palikkatorneja Elmun kanssa ja kohta sitä pitäisi jo alkaa valmistautumaan sinne ristiäisiin lähtöä.

Taize

Tästä koostui meidän viikonloppumme.

Taizen pohjoismais-balttialainen tapaaminen Helsingissä.

Ja en voi muuta sanoa kuin, että oli yksi parhaista viikonlopuista pitkiin aikoihin.

Muisto tästä jää syvälle sieluun.

Se tunnelma, ihmiset ja musiikki.

Ja se ympäröivä luottamus ja rakkaus.

Se onnellisuus ja rauha.

 

Tästä on hyvä jatkaa.

 

Heihei Helsinki. Ikävä tulee.

Kuten joku on jo ehkä huomannut sen, että ollaan palattu kotiin. Kahden viikon Helsingin reissu on nyt takana päin. Ja aika, se vain meni. Paljon tuli tehtyä, mutta paljon jäi myös tekemättä. Tärkeintä on kuitenkin se, että kivaa oli. Tuli käytyä korkeasaaressa, linnanmäellä, meren rannalla, ristiäisissä, nimiäisissä, kihlajaisissa, yllätyshäissä, subwayssä, pienissä kahviloissa, kaupunkipuutarhassa, leikkupuistoissa, kasvitieteellisessä puutarhassa, kauppatorilla, indiskassa..

Ystäviä nähtiin ja perheen kanssa vietettiin aikaa.

Ja saipahan siinä ohessa äiti viettää kaksi vapaa-iltaa. Ihan äidin omia, harvinaislaatuisia hetkiä.

Kamera oli matkassa silloin kun muistin sen pakata oikeaan laukkuun. Ja vielä ladata akun. Eli aika harvakseltaan. Mutta vaikka kuvailtua ei tullutkaan paljoa, se ei tuntunut vaivaavan mieltäni kertaakaan. 

Suuren kaupungin kesälomailut on nyt vietetty ja kodin lämpöön ja rauhaan palattu.

Vaikkakin tuo parin viikon päästä oleva taiteiden yö ja Helsingin juhlaviikot kovasti houkutteleekin..

Ehkäpä silloin uudelleen? Kenties..

Kun kirkas aurinko silmään paistaa...

Kaupunkiviljely unelmia

Parvekepuutarha haaveiluja.

Ne täyttävät tänä sateisena tiistai aamuna ajatukseni ja unelmani.

 Kurpitsaköynnös pyykkitenileeseen kietoutuneena, muhkeat ja punaiset tomaattipensaat, huopatossuihin istutetut yrtit, kumisaappaista kasavat tuoksuherneet, värikkäät kukkapenkit, pajukoreista kohoavat käynnökset, puiset kukkaruukut, muoviämpäreissä kasvavat mansikat ja käsin maalatut kastelukannut.

Tuollainen kun olisi niin kyllä kelpaisi. 

Tällä hetkellä parvekkeen saviruukuista kohoaa pari metrin korkuista tomaattipensasta, joista muutama punainen tomaatti näyttää kypyvän. Ja onhan sielä tomaattien lisäksi kasvamassa myös sitruunamelissaa ja persiljaa sekä muutama vaaleanpunainen ja keltainen kukka. 

Ehkäpä nyt voisi mennä niitä syksykukkia ja kasveja metsästämään.

Ja villasukkia neulomaan.

Nämä kaupunkipuutarha haaveet taitavat jäädä ensi keväälle.

Kuvia korkeasaaren kaupunkiviljely puutarhasta ja kääntöpöytä kahvilasta.

Pieni poika eläintarhassa

Eilen käytiin pikkumiehen kanssa toista kertaa eläintarhassa, mutta ensimmäistä kertaa korkeasaaressa. Mentiin Mustikkamaan kautta aurinkoiseen, mutta tuuliseen korkeasaareen viettämään ihanaa kesäpäivää. Oli upeita metirikotkia ja saariston omaisia ranta kallioita. Ja komeita villihevosia sekä värikkäitä niittykukkia. Pysähdyimme myös katselemaan mangustien painimista, tehtiin hiekasta linna, käytiin laskemassa luikumäkeä, katseltiin vedessä polskivia hanhia, ihasteltiin kaupunkiviljely puutarhaa ja nautittiin kesästä.

Pois mentäessä ajattelin ihan vain Elmun iloksi taittaa matkan veneellä.

Odotettiin seuraavaa lauttaa vajaa puolisen tuntia rantakahvilan kupeessa ja kuinkas ollakkaan, heti veneeseen päästyä ottikin pikkumies äidin sylistä mukavan asennon ja nukkui sikeästi koko laivamatkan. Äitin väsynyt pikku eläintarhailia.

Käytiin puutarhassa

Vietetettiin Elmun kanssa eilen kiva Helsinkipäivä kahdestaan.

Matkammea alkoi kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa en ollut moneen vuoteen käynyt. Pihamaalla kyllä, mutta ei sisällä kasvihuoneissa.

Sinne oli siis ihan pakko päästä. Ja mikäpä olisi parempi tapa aloittaa päivä, kuin ihanan raikkaassa ja kauniissa luonnossa.

Puutarhareissu oli kaikin puolin onnistunut. Oli aurinkoinen sää käppäillä pihamaan värikkäässä kukka-puutarhassa ja suurten, satumaisten puiden varjoissa. Ja katsella sisällä trooppisen kasvihuoneen kasveja, heitellä kolikoita pieniin suihkulähteisiin ja ihmetellä upeita ja eksoottisia kasveja.

Vaunuillakin pääsi suht koht sujuvasti ympäri kasvihuonetta kulkemaan. Ja kyllähän se pikkuinenkin jaksoi suuria puita ja pensaita ihmetellä äitin kaverina, joskin välillä niitä salaa repiä yrittikin. Silti parasta taisi tällä matkalla Elmun mielestä olla ne vesialtaat, jonne pienillä käsillä pääsi vettä loiskimaan. Unohtamatta Kaisaniemessä olevaa lasten leikkikenttää, jonne matkasimme puutarhakirroksen päätteeksi.

Loppupäivä menikin hieman ympyrää pyöriessä, ihmisiä, kesää ja paikkoja ihmetellessä.

Oli kivaa.