Sunnuntailounas by Rosso

Eilen vietettiin pyhitettyä lepopäivää rosson antimia herkutellessa. Aluksi kävelylenkki auringon paisteessa, jonka jälkeen oli ihanaa istahtaa alas kylmän appelsiini mehun äärelle miettimään, mitä sitä voisikaan tälläkertaa tilata. Rossossa ihan parasta on lounas. Varsinkin raskausaikana tuli usein käytyä sielä lounastelemassa (Kun teki mieli kunnon kotiruokaa, eikä itse sitä jaksanut tehdä pähhähä), mutta koska oli sunnuntai piti tilata jotain ruokalistalta. Yleensä tilaan tomaattikeiton tai jonkin pastan, mutta tällä kertaa kala perunamuussin kera vei voiton..nammnamm.


Pikkumieskin heräili ravintolaan saavuttua ja potkelteli, sekä höpötteli iloisesti toisten syödessä.  Jälkiruuan ajan sai sitten istuskella äitin ja mummin sylissä ihastelemassa rosson isoja, punaisia lamppuja.


Tänään ollaan aloitettu viikko reippaasti.  Aamulla siivoiltiin huushollia, jonka jälkeen lähdettiin poliisilaitokselle kyselemään vauvan passeista sekä mahdollisesta henkilökortista. Sellaisia ei siis olla vielä hankittu, mutta tarkoituksena olisi..Ollaan nyt syyskuussa menossa käymään Tallinnassa ja ennen sitä olisi hyvä olla olemassa joko passi, tai henkilökortti pikkumiehelle.


Saatiin täytettyä papereita henkilökorttia varten, joka on kuulemma yhtä kätevä kuin passikin, ehkä mielestäni kätevämpi, kun  matkaa helposti lompakossa mukana, plus että sairasvakuutuksen voi pistää samaan syssyyn. Vielä pitää käydä ottamassa pikkuiselle passikuvat ja sitten pitäisi parisen viikkoa odotella henkilökortin saapumista. Katotaan, jospa huomenna saisi nuo passikuvat hoidettua niin tulisi se kortti mahdollisimman pian.
Käytiin vielä samalla reissulla kaupassa ostamassa kameraan uusi, isompi muistikortti, jonka jälkeen kotiin kokkamaan herkullinen sienipäivällinen ja jälkkäriksi musikkapiirakka ala kzzkzz...


NII ja mistä tietää, että syksy on alkanut....NO tänään alko salkkarit buhahaa

Retki taikametsään

Takana on mahtava viikonloppu, ehkä yks parhaista pitkään aikaan.

Päivällä hain juna-asmalta etelästä saapuvan äidin ja pikkusiskon viikonloppuvieraiksi.  Pääsivät pitkästä aikaan meillä kyläilemään,  sekä ihastelemaan nopeaa vauhtia kasvavaa pikkumiestä. Pääsin vielä samana iltana pienelle shoppailureissulle siskon kanssa, kun mummo jäi isin seuraksi hoitamaan pikkumiestä. Paljon helpompaa mennä kaupassa sovittelemaan vaatteita, kun ei ole vaatetelineisiin jumittuvia vaunuja mukana.

Illalla kymmenen jäkeen pienokaisen nukahdettua yöunille lähdimme vielä poikaystävän kanssa tuulettumaan paikalliseen yöelämään. Ensimmäinen vapaa-ilta sitten pikkuisen syntymän ja ensimmäinen baarireissu sitten vuodentakaisen. Aikamoista! Käytiin aluksi piipahtamassa yhdessä klubityylisessä paikassa, mutta musiikkimakumme on niin erilainen, että villagallen alettua soida oli meidän pakko vaihtaa paikkaa...Suuntasimme kohti paikallista baaria, joka oli illan päämäärämme. Puolen yön aikana kyseisessä paikassa esiintyi Mariska & Pahat sudet. Esitys oli mahtava, paikka ei liian täynnä, tunnelma loistava... ja kaikista parasta oli viettää yhdessä aikaa <3 Kahden aikaan saavuttiin kotia ja pikkumies oli juuri herännyt yömaidolle, jonka jälkeen nukahti samantien...kiltisti oli nukkunut koko reissumme ajan.

Lauantaina suunnistimme kohti mökkiä, jossa vietimme syksyistäkin syksyisemmän päivän sieniä metsästäen, marjoja poimien sekä taikametsää valokuvaten. Olin edellisenä päivänä kauppareissulla ostanut sienikirjan, joka oli suuri pelastus sieniretkellä.  Ei ole tullut muutamaan vuoteen sienestettyä , joten oli aina välillä päästävä tarkistamaan nimi sekä syötäväksi kelpaavuus...

Mummi jäi pikkuherran kanssa mökille, kun me tallustettiin metsän uumeneihin etsimään aarteita...  Ja niitä löytyi! Läydettiin upean kaunis sekä satumainen taikametsä...isoja puita, kostean vihreää sammalta, ihanan värikkäitä sieniä.....sanoin kuvaamattoman kaunis paikka. Kuin sadussa... Sienestys jäi osittain toissijaiseksi, kun oli pakko päästä valokuvaamaan metsän satumaisuutta. Molemmat kamera kädessä kyykimme puiden juurissa, sammaleiden pehmeällä peitteellä.

Metsäretken jälkeen palattiin mökille grillailemaan, jonka jälkeen suunnistettiin suolle römpimään. Syksyisen kellertävää, oranssia sekä ruskeaa...kasoittain mustikoita ja puolukoita ...kumisaappaita upottava maaperä...syksyinen suo <3 Ihan erilainen maaperä sekä kasvisto kuin meidän taikametssämme. Molemmissa oli omanlainen kauneus, oma hohtonsa..<3

Illalla kotiin päästyä saunottiin ja keitettiin sienet. Vietettiin leppoisa koti-ilta ihanan mökkipäivän päätteeksi. Tänään äiti ja sisko suuntasivat takaisin kohti etelää.... ja itse suunnittelen tässä huomisensienipäivällistä, sekä mustikkapiirakan leipomista.

Töppöset

 Pitkää olen jo haaveillut pikkuiselle uusista, lämpimistä töppösistä. Yhden saatiin lahjaksi jo ennen pikkuisen syntymää, mutta ne on jo pienet. Kaupoissa olen kierrellyt, mutta mitään sopivaa ei ole tullut vastaan, kun en oikein mitään vauvakenkiä halua, vaan sellaisia pehmeitä töpöösiä..

Eilen sitten postiluukusta tipahti yllätyspaketti mummilta, joka sisälsi ihanan siniset, lampaanvilla töppöset. Tykkään <3

Tänään ollaan vietetty äitipoika päivää, kun toinen puolisko on töissä ahertamassa. Ollaan tanssittu taas PMMP:n tahdissa, leikitty hämähäkkileikkiä, käyty kahvilassa omenamehulla ja kävelty syksyisen lämpimässä auringon paisteessa.

Huomenna äiti ja pikkusiskoni tulevat viikonloppuvierailulle. Pääsevät hekin näkemään pikkuista pitkästä aikaa. Viimeksi taisivat ristiäisissä nähdä ja Elmeri oli sillon 5 viikon ikäinen ja nyt se on mitä...lasketaanpas...öö....täyttää 14viikkoa. Aikaa siis viime näkemästä on.

Huomista odotellessa :)

Ilta puuhastelua

 Toimeliaaseen muskaripäivään mahtui vielä touhukas leikkihetki lelukaaren alla äitin nauttiessa kahvia hyvän sarjan äärellä. Lelukaaresta roikkuu eri muotoisia, värikkäitä kuvioita, joita meidän pinokainen tykkää seurailla. Vielä ei osaa niihin kurottaa saati niitä liikutella, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa. Niin ja lelukaaren vierestä kurkkii aina yhtä hymyilevä apina, jonka kanssa on kiva välillä höpötellä, kun yllä roikkuvat väripallot käyvät liian tylsiksi..

Leikkihetken jälkeen yöpaidan vaihto, pieni iltamönkiminen vielä sängyssä, jonka jälkeen ilta takkaus. Maha täynnä on hyvä nukahtaa äitin syleilyyn keinutuolissa kiikkuen.... zzZzzzz <3

Muskari

Tänään oli meidän ensimmäinen muskaritunti ja voin sanoa, että se meni paremmin kun olisin kuvitellut. Aamulla heräsin jännitykseen miettiessäni mitenköhän muskarissa kaikki sujuu..Onkohan pikkuisella juuri sinne mennessä nälkä tai väsymys ja miten hän jaksaa olla mukana..miten hän reagoi muiden vauvojen läsnäoloon..entä miten yhteislauluinin sekä leikkeihin.

Kulttuurikeskuksen yläkerrassaodotteli minun lisäksi muutamia muita pienokaisia onnellisten äitien kanssa. Elmeri ihmetteli kiltisti sylissä uutta paikkaa ja itse pääsin heti kättelyssä juttelemaan muiden äitien kanssa ja aamuinen jännitys katosi sillä sekunnilla. Ryhmässäni oli seitsemän lasta minun lisäkseni..nuorimmat juuri 3kk täyttäneet ja yksi 11kk ikäinen tyttö.

Aluksi istuuduttiin piiriin, jossa leikittiin tervetuloa taputteluleikki ja sen jälkeen lähdettiinkin köröttelemään kohti kirkkoa. Tunti jatkui hevoslaulujen parissa ja päästiin jopa istahtamaan hetkeksi pienen keinuhevosen selkään. Lopuksi vielä kapuloiden taputtelua sekä köllötelyä viltillä pienomusiikin soidessa. Itse pidin tunnista ihan valtavasti enkä malta odottaa seuraavaa kertaa. Elmeri jaksoi hirmu reippaasti olla mukana koko tunnin. Ihmetteli jatkuvasti ympärillä tapahtuvaa ja selvästikkin viihtyi, vaikka ei paljoa naureskellutkaan. Elmeristä kuitenkin näki, että yhteiset laulut sekä leikit olivat mukavaa puuhaa.. Loppupuolella alkoi pikkuisen väsyttää ja kun tunnin loputtua pikkuinen pääsi vaunuihin, sammahti hän samantien. <3 Suosittelen kaikille!

Harjoittelu tekee mestarin

 Eilen pikkumiehelle annettiin kokeiluksi äitiyspakkauksesta tullut lasten purulelu..Vaikka tarttuminen tai esineeseen kurottautuminen ei vielä oikein onnistu, niin tuon lelun käteen saadessaan siihen tarttui myös toinen käsi varovaisesti ja sitä osattiin jo viedä kohti suuta...nammnamm. NIIN se pikkuinen vain oppii hirmu vauhtia kaikkea uutta. Osaa jo viedä käteen annetun esineen suuhun ja pitää siitä jonkun verran kiinni.... <3 Eilen meinasi tulla molemmilla tippa silmään, kun pikkuinen osasi kuirottaa lelun suuhun :D NE pienet hetket <3

Huomenna aamulla sitten alkaa kauan odotettu muskari. Saa nähdä miten pikkuinen jaksaa sielä reipastella ja minkä ikäisiä muista vauvoja on ryhmässä :) En malta odottaa..

Kolme kuukautta.....

.....aamuöisiä imetyshetkejä, haisevia vaipanvaihtotilanteita, kiikkutuolissa kiikkumista, iloisia aamuheräämisiä, pienistä hetkestä nauttmimista, rauhallisia koti-iltoja, lämpimiö syleilyjä, märkiä pusua.....kolme kuukautta täyttä rakkautta. <3

Tänään Elmeri täytti hurjat 3kk. Ajattelin, että nyt lähdetään ihanalle synttäriaamukävelylle rannalle auringon ihanasti paistaessa. Noh puolessa välissä matkaa herra päätti herätä ja aloittaa hirmuisen huudon. Ensimmäistä kertaa piti nostaa vaunuista syliin rauhoittumaan, ei auttanut tutti eikä vaunujen työntejy. Aamuretki loppui lyhyen, kun oli kiire päästä kotiin syömään..toisella kädellä työntelin vaunuja ja toisella kannoin pikkuiseta, joka ei suostunut enää vaunuissa olemaan. Muutamaan otteeseen koitin saada takaisin vaunuihin makaamaan kotimatkan nopeuttamiseksi, mutta huuto oli korvia raastavaa, joten äitin oli pakko kantaa sylkyssä <3 Ensi kerralla muistan, että vaikka kuinka oltaisiin ennen kävelyä syöty, niin aina on varmuuden vuoksi oltava tilkka hätävara maitoa mukana....että sellainen synttärikävely :D<3

Mutta illalla leffailta ja kohta hyvää ruokaa....Pikkuinenkin varmaan kohta heräilee parin tunnin päiväunilta äitin sängystä.. ^^

.

Syksyiset illat ja tee

Vietettiin tuossa yks päivä leppoisaa koti-iltaa. Haettiin pizzat ja vuokrattiin uusimman Harry Potter elokuvan kunniaks kyseisen elokuvan eka osa...ihan vaan muistin virkistämiseksi. Ei siis olla vielä uusinta elokuvaa onnistuttu pääsemään näkemään...dvd:tä odotellessa..

Olo on mitä ihanin, kun huomaa syksyn saapuvan. Ulos astellessa tervehtii raikas tuuli kylmien sadepisaroiden kera. Sään lisäksi syksyn saapuminen näkyy sekä lisääntyvässä kynttilänpolttamisvimmassa, että illan hämärissä teehetkissä <3 On monena iltana jo tehnyt mieli pelkästään lämmintä teetä ihanan makean hunajan kera <3 Sellainen ei pahemmin kesän aikana houkutellut....mutta nyt kun on syksy <3

Ja uusi kamera on jotain todella outoa pikkuisen mielessä. Aina kun sen ottaa esille, niin kulmat kurtistuvat ja ilme vakavoituu. Iloinen nauruhetki loppuu kun seinään kun iso musta järkäle ilmestyy naaman eteen. Ihan paras on muutama viikko sitten kuvattu video, missä pikkuisella on maailman suloisin höpöttelyhetki äitin kanssa ja kun kamera sitten astelee lähemmäksi, pikkuinen huomaa sen samantien, kulmat kurtistuvat ja kiinteän tomera tuijotus kameraan...... rakastan <3

And the New Nikon is here

Eilen saapui puhelimeen kauan odotettu viesti puhelimeen.."Pakettisi on nyt noudettavissa lähimmästä postista" Saman aikaisesti teki mieli kiljua riemusta, pomppia tasajalkaa, sekä samassa teki mieli panikoida ja juosta karkuun toiseen huoneeseen. Mitä, jos kauan odotettu kamera ei olekkaan hyvä? Mitä jos se onkin kaikkea muuta, kuin odotin. Mitä jos koko juttu onkin salaisen salaliiton järjestämä huijaus ja kameraa ei olekkaan oikeasti olemassa....ja mitäs vielä. Kauan haaveiltu kamera aiheutti siis lievän panikoinnin niin sanotusti. 

Postiin saavuttua, paketin käteeni saatua uskalsin ensimmäistä kertaa huutaa naurahtaen ääneen "Pähähä MULLA on uus kamera..MUN kamera tralalal" :,) Kotiin avattua piti heti päästä repimään lattia täyteen pahvinpaloja, jotta pääsisi ihastelemaan uutta kameraa. Loppuilta menikin sitten kameran kanssa leikkiessä ja sitä ihastellessa...rakastuin <3

Hylätyn kahvikupin tarina

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Eilen päässäni kummitteli tarinan alku kahvikupista..tiedä mistä se ajatus lähtikään....Sen kummemmin sitä ajattelematta tarina kehittyi ja muvautui päässäni koko illan ajan ja aamulla sain sen aamukahvin äärellä kirjoitettua paperille. ->

 Hylätyn kahvikupin tarina

Kaukaisessa kaupungissa, suurten vuorten takana asui muuan tyttö, joka aloitti aamunsa juomalla lämpimän kupin kahvia. Se kuppi oli kauniin keltainen, syksyn punertavien värien sävyttämä. Siinä oli pyöreät, sileät reunat sekä kauniisti kaartuva siro kahva.

  Eräänä päivänä tyttö sai lahjaksi uuden astiaston. Kymmeniä uusia, kultaisin reunuksin koristeltuja valkoisia kuppeja. Vanha kahvikuppi ei enää sopinut niiden rinnalle kirkkaiden lasiovien taakse.

  Niinpä tyttö pakkasi vanhan kahvikuppinsa vihreään laukkuun ja asteli ulos. Hän yritti lahjoittaa kahvikupin vanhaan antiikkiliikkeeseen, mutta heille kelpasivat vain arvokkaat, kauniisti maalatut sekä kullatut kupit. Tyttö yritti kaupata sitä uuteen astiastoliikkeeseen, mutta heille kelpasivat vain uudet, kauniin kirkkaat sekä kiiltävät kupit.

  Lopulta tytön ei auttanut muu, kuin viedä vanha kahvikuppi torille odottelemaan uuden kodin löytymistä. Meni päiviä. Kului viikkoja. Kukaan ei huolinut vanhaa kahvikuppia, kunnes eräänä aurinkoisena, sateen kastelamana aamuna muuan rouva asteli torille vanhan kävelykepin saattelemana. Nähdessään yksinäisen kahvikupin pölyisen pöydän nurkassa, hän tiesi löytäneensä jotain arvokasta. Niinpä hän kääri kahvikupin pehmeään huopaan ja kantoi kotiinsa.

  Rouva vei kahvikupin pienen punaisen mökin oliivinvihreään keittiöön. Hymyillen hän nosti kahvikupin varovaisesti koristaan ja asetti sen antiikkisen kaapiston ylähyllylle. Rouva ihasteli uutta kahvikuppiaan onnessaan ja totesi  

”Sinä olet aarteeni.

Kaunis muutamasta halkeamasta huolimatta,

Vahva muutamasta säröstä piittaamatta.”

                                                                                                                               Kzzkzz

Aamua

Tänään aamu alkoi aikaisin, kun seitsemän aikaan pikkuinen alkoi heräilemään. Äiti yritti pistämällä tutin suuhun ja hyssyttelemällä saada Elmerin takaisin unten maille, mutta möyriminen ja ympärillä pörräävää kärpänen herättivät sekä iskän, että äitin. Silmät ristissä raahauduttiin olohuoneeseen odottelemaan tuoretta ja piristävää kahvia. Kohta oltiinkin jop sen verran hereillä, että päästiin aamupalan äärelle sanomalehden kera. Aamupalan aikana pikkuinen sitte nukahti tunninksi sitteriin....herätti äitin ja iskän ja mönki itse takaisin jatkamaan unia <3 Fiksu kaveri.. <3 :,,) Oli ihanan pitkä ja leppoisa aamu...aamut on ihania ^^

Syksyn marjat

Käytiin vielä viettämässä kesän viimeisiä päiviä mökillä. Saunan ja hyvän ruuan kera kävin myös poimimassa korillisen punaviinimarjoja...nam <3 Viimeksi mökillä ollessa poimin mustikoita ja leivoin mustikkapiirakan, mutta tällä kertaa mustikat saivat jäädä, kun viinimarjat hohtivat houkuttelevan punaisina. Kotona niistä leivoin samalla reseptillä piirakan...saa nähä onko yhtä herkullinen kuin mustikkapiirakka :) Ja ei kun odottelemaan, jos sitä kohta pääsisi sienestämään..

Viinimarjapiirakka

Mustikkapiirakka

Äidin hölösuu

Käytiin eilen pikkuisen kanssa kiertelemässä kauppoja ja löydettiin yksi ihana harmaa villapaita sekä sininen lätsä <3 Ihan mahtavia...ainakin äidin mielestä. Niin siinä aina käy, että kun yrittää ittelleen käydä jotain ostamassa niin eksyy samantien lasten vaateosastolle ja tuhlaa sielä kaikki rahansa. Niin paljon helpompaa löytää kaikkea ihanaa ja suloista pikkuiselle, kuin itselleen.

Tänään ollaan vietetty aurinkoista lauantaina. Ihanan pitkä aamupala sanomalehden kera, siivoilua, mummon kyläilyä sekä viimeisten lämpimien aurinkoisten päivien viettoa ulkona syöden raikasta kanasalaattia.

                                                                   

 
  "Häh?"
                                               

"Etkai sä äiti nyt mitää kuvaa ota..."

"Noh voisin sittenki yhen jutun sulle kertoa..jooko..jooko"

"Ähhh mitä mul on pääässä......"