Teknologia valloittaa

Ollaan tässä jonkin aikaa haaveiltu uudesta televisiosta, litteästä taulutelevisiosta, jossa on kaikki mahdolliset Full HD sun muut ominaisuudet. Tai noh oikeastaan toinen puoliskoni on siitä haaveillut...minulle kelpaisi vielä vanhakin, mutta kieltämättä ajatus uudesta ja paremmasta alkoi houkutella. Idea kuulosti hyvältä, mutta ei missään tapauksessa välttämättömältä. Eilen kuitenkin käytiin kauppakierroksella katselemassa varteenotettavia vaihtoehtoja...kolmannessa kaupassa sitten sattui osumaan kohdalle juuri meille sopiva...hyvän kokoinen, laadultaan loistava sekä hinnaltaan matala. Kuitenkin päätime matkata takaisin kotiin tyhjin käsin harkitsemaan ostosta vielä kerran...vaikka hinta olikin edullinen laatuun verrattuna, on se muutama sata euroa aina iso raha opiskelija-äitiyslomalais pariskunnan kukkarossa... Ekaksi piti miettiä, että jos uusi televisio ostetaan niin mihin ihmeeseen saadaan raahattua vanha, liikaakin painava putkitelevisio. Mihinkään huoneen nurkaan en halunnu sitä lojumaan, joten ainoa vaihtoehto oli käytä kellarissa raivaamassa tila, jonne se pääsisi homehtumaan tai odottelemaan uudelleen ostetuksi tulemista.

Rahat piti vielä laskeslella ja tulimme siihen tulokseen, että sitä jää niin elämiseen kuin kauan haaveilemaani kameraan. Olen uudesta Nikon-järjestelmäkamerasta haaveillut jo ties kuinka kauan, varmaankin vuoden. En sitä ole vielä vain raaskinut ostaa.. noh mutta kuitenkin paaaljon kauemmin olen sen ostamista harkinnut kuin tätä puolisoni ehdottamasta uuden television hankkimisesta. Suostuinkin siis tähän vain sillä ehdolla, ettei se pois sulje uuden kameran ostamista..ja koska olimme molemmat lopulta asiasta varmoja, kipaisi herra vielä samana iltana serkkunsa kanssa kauppaan hakemaan uuden töllöttimen.

Kun se oli asetettu paikoilleen, vanha viety kellariin ja koko olohuone siistitty, olin salaa liiankin tyytyväinen ostokseen. Musta televiso allaan tummanruskea antiikkijalkainen pöytä, ympärillään kaktuksia ja muutama upea vanha kynttilänjalka..koko huone näyttää paljon siistimmältä, kun se iso romukasa saatiin pois näkyvistä.

Kieltämättä oli mukavaa asettua illalla sohvalle katselemaan elokuvaa, vaikka en olekkaan mikään suuri "uuden teknologian" ystävä. Tarkoitan, että minulle olisi vanhakin televisio käynyt, koska se toimi. Sama pätee kaikissa muissakin laitteissa. Esimerkiksi vasta kuukausi sitten luovuin vanhasta kapulapuhelimestani, jonka takakansi oli kadoksissa, jonka akku saattoi kolauksesta tipahtaa laukun pohjalle ja jolla muutenkaan ei voinut  tehdä muuta kuin soittaa ja viestitellä. Mutta en halunnut hankkia uutta puhelinta, koska vanha kuitenkin toimi. Sillä pystyi soittamaan..mitä muuta olisin puhelimeen tarvinnut.

Toinen puoliskoni osti kuitenkin itselleen uuden älypuhelimen ja lahjoitti minulle oman vanhan puhelimensa. Vaikka otin sen aluksi vastentahtoisesti vastaan olen siitä kuitenkin tykännyt...onhan se kamera ja nettiyhteys ihan kiva, vaikka ei olekkaan millään tavalla välttämätöntä.

Ehkä kyse on jopa periaatteesta. En ole koskaan halunnut itselleni uusia ja hienoja asioita. Kaikki yleensä ostetaan käytettynä ja jos joku laite toimii, niin uutta ei tarvitse. Kyse on materiaalisesta omaisuudesta..siitä, että ilman kaiken maailman uusimpia laitteita ja vempaimia voi pärjätä..Vaikka olenkin uuteen ostokseen tyytyväinen..


 Pikkuinen mukana ostoksilla <3 :,,)