Tuli ikävä...

Huomenna tuo poika on vuos ja viisi kuukautta.

Ja jostain muistojen syövereistä tuota pienokaista nukuttaessa mieleeni muistui ne ensimmäiset yhteiset hetket. Se kun silloin joskus oli iso masu, sairaalaan lähtö ja hetken päästä sylissäni vastastasyntynyt pieni nyytti. 

Mitä mä oikein tein ennen kun Elmu syntyi? Tai ennen kun tulin raskaaksi?

Pää lyö tyhjää. En varmaan mitään. En ainakaan mitään näin tärkeää ja merkityksellistä kun nyt.

Neljäs adventti

Nyt se on täällä. Neljäs ja viimeinen adventtisunnuntai.

Kaikki kynttilät on nyt sytytetty ja ne palavat komeasti olohuoneen pöydällä tuoden lämpöä, loistetta ja iloista joulumieltä tähän sateiseen päivään.

Kohta se joulu on täällä. Viikko pitäisi vielä malttaa odottaa, jonka jälkeen päästään joulupöytään herkuttelemaan ja rypistlelemään lahjapapereita. Olo on samassa erittäin odotteleva ja samassa hieman haikea. Joulukuu on mennyt ihan liian nopeasti ohi ja kohta on myös joulu kiitänyt ohitsemme. Kestäisipä se pidempää. Edes hetken.

Olen myös päässyt jouluiseen tunnelmaan muistelemalla viime joulua. Sen joulu, kuten muutaman edellinenkin, vietin Tallinnassa. 

Muistan nurkassa komeilevan joulukuusen, ruokapöydän ympäri tanssittavan tiptap tiptap laulun, jouluisen vanhan kaupungin, ihanan joulutorin ja ne lämpimät glögilasilliset ihanan pienissä ja  tunnelmallisissa kahviloissa.

Muistan myö poikaystäväni ilmeen, kun yllätin hänet toden teolla antamalla joululahjaksi pleikkari kolmosen. Ei ihan niin isoa ja kallista joululahjaa pitänyt alunperin hankki, mutta se oli ainoa lahja, jonka hänelle todella halusin hankkia. Joten kun poikaystäväni oli poissa, lähdin kaupungille pleikkaria metsästämään, kannoin sen kotii lumisessa tuiskeessa ja piilotin vaatekaapin pohjalle joulua odottelemaan.

Erityisesti tuo joulu on jäänyt mieleen myös siitä, että olin silloin raskaana. Viikkoja taisi olla kasassa parisen kymmentä, maha hieman pyöreänä, mutta vielä piilossa vaatteiden alla. Muistan ne pienet valkoiset töppöset, jotka saimme joululahjaksi. Silloin oli vielä hankalaa kuvitella, että meille oikeastikkin tulee pikkuinen nyytti, joka on kanssamme täällä ensi joulua viettämässä. Raskaus oli kuitenkin niin aluillaan, eikä pikkuisen liikkeitäkään vielä oikein tuntenut. Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, välillä jopa epätodellisen tuntuista.

Ne samat pienet töppöset puimme pikkuiselle jalkaan, kun viikon ikäisen nyytin kanssa lähdimme ajamaan sairaalasta ensimmäistä kertaa kotiin. Omaan, yhteiseen kotiimme.

Vuosi takaperin

Kun ulkona pakkanen tekee tuloaan, illat pimenevät ja korvat meinaavat jäätyä, tulee väistämättäkin mieleen viime talvi. Ulkona kävellessä sisälläni vallitsee nostalginen olo. Kaikesta ympärillä tapahtuvasta, tästä talven tulosta, pitkästä talvitakista, jouluisista lauluista ja glögin tuoksusta tulee mieleen se, kun olin raskaana.

Juuri tähän aikaan viime vuonna olin suunnilleen kolmannella kuulla raskaana. Pahin aamupahoinvointi vaihe oli jo hieman helpottanut ja tilalle oli tullut väsymys. Hyvä, jos jaksoin kymmeneen asti iltaisin valvoa. Silmäni sammahtivat bb:n tunnarin alkaessa soida, nukuttaen minut sikään uneen.

Aloitin myös näihin aikoihin ensimmäisen kahdeksan viikkoa kestävän työharjoittelujakson eräässä vammaispalvelu kodissa. Muistan, kuinka töissä ollessani jokaisella tauolla litkin teetä naamaan ällötyspisteeseen asti. Kahvi ei maistunut, sen haju tuntui tappavan oksettavalta ja pahalta. Teki pahaa olla samassa huoneessa kahvinkeittimen kanssa. Raskausaikani pahin vihollinen, tämän hetken rakkain aamuseuralainen.

Raskausmahani ei vielä päälleppäin näkynyt. Lähiperheelle ja muutamille ystävilleni olin raskaudestani kertonut, mutta suurin osa kadulla vastaan tulevista ihmisistä, koulukavereitani ja työkavereistani olivat vielä täysin tietämättömiä sisälläni kasvavasta pinen ihmisen alusta. Oli ihana tunne kantaa talvitakin kätköissä mukanani omaa salaisuuttani, omaa pientä ihmettäni.

Välillä tulee ikävä sitä aikaa, kun olin raskaana. Ikävä niitä sisälläni asustelevan pienen hikottelevan olion pienten varpaiden potkuja. Ikävä sitä, kun ltaisin yhdessä kuunnteltiin kuulokkeilla sydänääniä, arvuuteltiin sukupuolta ja tulevaa nimea, laskeskeltiin raskausviikkoja ja ihasteltiin vastasyntyneiden vaatteita. Silloin kaikki oli niin uutta ja jännittävää, niin erilaista, mutta silti niin ihanaa.

Tietenkin oli sitten niitä ei toivottuja asioita, jotka tulivat kaupanpäällisiksi mukaan. Kuten esimerkiksi aamuinen oksentelu appelsiinimehusta, energiatasoa lamaannuttava väsymyt, öitä piinaavat kipeät ja turvonneet jalat, viikkottain lisääntyvät kilomäärät sekä mielenrauhaa hermostuttava synnytysjännitys.

Kuitenkaan nuo raskauden sivuvaikutukset, ei niin ihanat ja toivotut oireet eivät näin jälkeen päin ajateltuna olleetkaan niin pahoja. Niiden aiheuttamat negatiiviset tuntemukset ovat tipotiessään. Niistä selvittiin ja hengissä. Nyt niitä ei voi muuta, kuin muistella hymyissä suin."Muistaksä ku mä en saanu yöllä unta ku jalat oli niin kipeet ja sitte kattelin koko yön totoroa ja liikkuvaa linna olohuoneessa?" "Buhaha joo muista, oli kyllä ihmeellinen yö". Ja sitä rataa.

Ei, vauvakuume ei ole isekenyt. Mutta raskausikaa on jonkunverran ikävä.

Kun sain kuulla raskaudesta..

Olimme poikaystäväni kanssa juuri aloittaneet uuden elämän uudessa kaupungissa puolenvuoden seurustelun jälkeen. Elokuussa saatiin viimeisetkin tavarat uuteen asuntoon ja syyskuun alussa aloitin opiskelijaelämän ammattikorkeakoulussa. Olin käynyt vasta pari viikkoa koulua, kun aloin epäillä mahdollista raskautta. Kuukautiset olivat jo viikkoja myöhässä. Yhtenä päivänä kipaisin sitten koulumatkalla apteekissa. Siinä vaiheessa ei käynyt mielessäkään, että olisin oikeasti raskaana. Halusin tehdä testin vain saadakseni mielenrauhan ja ajatukset takaisin opiskelujen pariin.

Poikaystävänikin oli juuri aamulla lähtenyt viikon vaellusreissulle Lappiin, joten minulla oli mahdollisuus tehdä testi rauhassa yksikseni ilman sen kummempia häsellyksiä. Tein testin ja jätin sen kypyhuoneen lattialle odottamaan. Siinä välissä kävin hakemassa kahvia ja avaamassa tietokoneen. Kun astelin takaisin kylpyhuoneeseen koin järkytyksen. Lattialla minua tuijotti valkoinen kapula kahden punaisen viivan kera. Tuijottelin sitä siinä hetken, istahdin maahan ja jatkoin tuijottamista. En muista kauan aikaa meni, mutta muistan, että kauan. En voinut uskoa asiaa. En voinut käsittää, mitä nuo kaksi viivaa tekevät minun raskaustestissäni. Se tuntui niin epätodelliselta. Välillä käväisin olohuoneessa kävelemässä ympyrää ja palasin takaisin varmistamassa, että olihan siinä nyt se kaksi viivaa.

Alkujärkytyksestä toivuttuani istuuduin sohvalle, otin puhelimen käteen ja keräsin rohkeutta soittaa poikaystävälleni. Hänen ei pitäisi ihan vielä olla perillä Lapin tuntureilla, joten puhelin olisi mahdollisesti vielä päällä. Sain puhelimeen näppäiltyä poikaystävän numeron ja kun hän vastasi aloin höpistä niitä näitä. Kaikkea muuta, kuin mitä piti. Kyselin kaikkea mahdollista Lapin matkasta ja aina kun oltiin lopettamaisillaan puhelua, jatkoin kiertelevää ja kaartelevaa puhettani. En saanut sitä vain sanotuksi. En tiennyt, kuinka sen sanoisi. Tämä tuli minulle niin suurena yllätyksenä, että se tulee hänelle varmasti tuplasti suurempana.

Lopulta kuitenkin rohkaisin itseni ja sanoin, että oli minulla asiaakin ja aloin itkeä. Ne olivat onnen, pelon sekä hämmennyksen kyyneleitä. Meni hetki kunnes sain kyynelten seasta kerrottuani asian..."Taidan olla raskaana...". Puhelimen päästä kuului yllättynyt, mutta onnellinen ääni. Uutisen iloinen vastaanotto sai minutkin rauhoittumaan ja ensimmäistä kertaa iloitsemaan asiasta. 

Koska poikaystävälläni oli juuri alkamassa vaellusreissu, emme päässeet puhumaan toistemme kanssa viikkoon kyseisen keskustelun jälkeen. Molemmat saimme rauhassa käydä läpi raskautta ja sen aikaan saamia tunteita. Kun poikaystävä sitten vihdoinkin saapui kotiin, lämpimien halausten kera totesimme olevamme onnellisia uutisesta ja haluamme pitää vauvan. Seuraavana toukokuuna meille syntyi pieni poika, joka on maailman rakkain aarre meille molemmille. Eikä poikaystävänikään tule koskaan unohtamaan viimesyksyistä Lapinmatkaa. Se oli kuulemma unohtumaton reissu.

                                              Kesäinen suomaisema Pohjois-Savon uumeneista

Kolme viikkoa äitinä

Ja kuumuus senkus jatkuu...onneks nyt lupas vähän viileempää ilmaa, nii jaksaa pikkuisen kanssa käydä pidemmillä kävelylenkeillä :) Mutta kaikki on täälä sujunut hyvin....välillä pikkuinen herää alle tunnin välein syömään, kun ei jaksa tankata itseään täyteen ja välillä nukkuu sikeästi kaksi-kolme tuntia....aika vaihtelevaa on arkemme vielä <3 Esimerkiksi eilen illalla nukkui sikeästi 23.30-02.30...sitten heräsi syömmään ja vähän aikaa torkkui ja suunnilleen aamuviidestä varttia vaille kahdeksaan pelkästään torkkuili pieniä pätkiä.....tuntuu, että oli masu vähän kipeänä kun sen näköisenä kiemurteli äitin sylissä... kuitenkaan ei itkenyt kertaakaa ja äiti yritti auttaa niin hyvin kuin pystyi <3 Nyt päivällä se on taas nukkunut hyvin ja rauhallisesti :) 
Tässä ajankuluksi täytin yhdestä blogista löytämän kyselyn ^_^


Oliko raskaus suunniteltu? 
- Eipäs oikeastaan, mutta kun raskaus ilmeni oli vauva erittäin tervetullut :)
Mitkä fiilikset? 
- Positiivisen testin tehtyä olo oli samassa onnellinen ja hämmentynyt...oli vaikea uskoa, että todellaki olen raskaana... Sitä haluanko pitää vauvan en epäillyt hetkeäkään :) 
Monenko vanha olit? 
- Silloin olin 20 ja pikkuisen syntyessä 21
Kenelle kerroit ekana? 
- Tietenkin avopuolisolle soitin saman tien...hän oli juuri sinä hetkellä vaellusmatkalla pohjoisessa :D 
Otitteko sukupuolen selville?
- Ei otettu...mutta koko raskauden ajan molemmilla oli sellainen kutina, että poika olisi tulossa..
Laskettu aika?
- 19.05.2011
Oliko sinulla aamupahoinvointia? 
- Alkuraskauden aikana kyllä... :D Muutamia aamuina oksensin, mutta yleensä oli vain huono ja oksettava olo....varsinkin kun olin juonut esimerkiksi appelsiinimehua ... Aamupahoinvointien aikana piti tarkkaan valita aamupala...näkkäriä ja ruisleipää tuli ainakin järsittyä :D 
Mitä himoitsit? 
- Himon kohteet vaihtelivat...aluksi oli omppua...sitten banaania nammnamm...jossain vaiheessa oli pakko saada jokapäivä ituja ja salaattia :D ja ja hmmh mitäs vielä..kaikkia hedelmiä ja kaikkea raikasta teki aina mieli...mitä milloinkin :D
Kuka/mikä ärsytti eniten?
- Raskauden aikanako? :D hmmmh ei oikeastaan mikään muu kun loppuvaiheessa iso ja kömpelö olo...vaikea nousta sohvalta ja hankala liikkua eika jaksanut kävellä pitkiä matkoja...muuten mielestäni olin raskausaikana varsin rauhallinen...eli mikään tai kukaan ei siis sen kummemmin ärsyttänyt :D
Lapsen sukupuoli? 
- Pikkuinen prinssipoika <3
Toivoitko vastakkaista sukupuolta kuin sait? 
- Kumpikin oli tervetulleita ja toivottuja :) <3 
Paljonko tuli painoa raskaudenaikana? 
- Ömgg suunnilleeen 11 kiloaa snifff
Piditkö Baby Showerit? 
- Neii :D Mut katoin frendeist jakson jossa sellaset pidettiin :D
Oliko sinulla jotain vaikeuksia/komplikaatioita raskausaikana? 
- Eipä oikeastaan.... hb oli matalalla koko raskausajan, joten pientä heikotusta seurasi aina silloin tällöin ja varsinkin alkuraskauden aikana suunnaton väsymys ja jaksamattomuus....mutta eii mitään komplikaatioita tai vaikeuksia :) Yllättävän hyvin se raksuas kuitenkin sujui :))
Missä synnytit? 
- Kuopion yliopistollinen sairaala
Kuinka monta tuntia synnytys kesti?
- Nohh :D Kauan.....Supistusten takia mentiin sairaalaan perjantai yöllä ja pikkuinen syntyi lauantai illalla....eli yö ja päivä oltiin sairaalassa ennenkun pikkuinen syntyi.. <3
Ketkä olivat läsnä kun synnytit? 
- Avopuoliso <3
Alatiesynnytys vai sektio? 
- Alatiesynnytys.
Otitko lääkettä kipuihin? 
- Epiduraalin ja ilokaasun voimin mentiin :)
Paljonko lapsi painoi syntyessään? 
- 3760g
Koska vauva syntyi? 
- Lauantaina 21.05.2011
Kuinka vanha hän nyt on? 
- Tänään pikkuinen on kolmen viikon ikäinen <3 <3 :))

O_o

Pieni poika syntyi maailmaan

Viimeisten raskauspäivin/viikkojen aikana en oikein jaksanut tänne kirjoitella, kun kannettava tietokone on rikki ja tähän pöytäkoneelle istuminen tuntui jotenkin niin tukalalta ja mahdottomalta ajatukselta :D Ja ei tässä koneen äärellä jaksanut koskaan kauaa istua, sen verran hankalalta se tuntui.

Mutta nyt on tässä maailmassa oma pieni poikani <3
Ikioma pieni rakkauspakkaus.
Pikkuinen syntyi 21.05.2011 klo 19.04
Paino 3670g
Pituus 52cm <3

Laskettu aika oli torstaina 19.05. Silloin olo oli energinen  koko päivä...missään ei supistunut ja oli sellainen olo, että vaavaa saatetaan tässä vielä muutamien päivien, viikonkin ajan vielä odotella. Kuitenkin perjantai aamulla heräsin 06.30 supistuksiin...niitä tuli aina muutamien viiden kymmenen minuutin välillä ja ensimmäistä kertaa supistukset tuntuivat sattuvan...ihan erilaisille kuin aikaisemmin. Aamulla 09.00 oli varattu neuvola aika ja lähdin sinne kävelemään, tuntien aina silloin tällöin kävelyvauhtia hidastavia supistuksia. Neuvolassa terveydenhoitaja sanoi uskovansa, että vauva saattaisi ihan nyt viikonlopun aikana syntyä ja tottakai itestä se ajatus tuntui jotenkin uskomattomalta ja epätodelliselta, vaikka supistelut jatkoivatkin..

Kotiin päästyä mietiskelin, että pitäisiköhän tässä nyt tehdä asialle jotain...pieni jännityshän siinä oli päällä, että miten nämä supistelut etenevät ja missä vaiheessa sitä pitäisi lähteä ajelemaan kohti Kuopiota... Päivällä jo mietin, että pitäisiköhän sitä jo lähteä...mutta sitten yhtäkkiä kolmen aikaan supistelut lopahtivat...Onneksi ei siis vielä lähdetty minnekkään.

Sitten siinä kahdeksan yhdeksän aikaan supistelut taas alkoivat ja tällä kertaa vielä voimakkaammin. Koitin maata sohvalla ja rentoutua, mutta se tuntui aika tuskaiselta ja aina välillä oli pakko päästä ylös kävelemään...Tukala olo jatkui koko illan ja siinä n. klo 23.00 en enää pystynyt olemaan kotona ja niinpä pakattiin loput matkaavarat ja lähdettiin ajamaan kohti Kuopiota. Tunnin ajomatka tuntui ikuisuudelta supistelujen kanssa ja katoin varmaan jokaista tiekylttiä, että montako kilometriä vielä on matkaa :D

Sairaalalle päästyä päästyä puolen yön aikaan kätilö otti meidät vastaan ja vei vastaanottohuoneeseen. Sielä istahdin keinutuoliin samalla kun anturit mittailivat supistuksia sekä vauvan sydänääniä. Sen jälkeen kätilö tarkosti tilanteen ja olin kaksi senttiä auki... ja kätilö totesi, että kyllä se vauva tällä reissulla syntyy ja se tuntui uskomattomalta....että nytkö se vauva on tulossa <3

Sitten vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja meidän opastettiin synnytyssaliin. Sielä makoilin sängyssä kuumapussi selässä ja yritin rentoutua aina jokaisen supistelun välillä...isä ihanasti vierellä tukemassa ja auttamassa <3 Kokeilin myös alkuyöstä ilokaasua..mutta siitä ei tuntunut olevan apua... Kolmen aikaan yöllä meni lapsivesi ja joskus neljän aikaan sain epiduraalipuudutuksen supistuksiin ja sen jälkeen olo oli hetken kuin taivaassa :D <3 Mikään supistus ei sattunut ja olo oli rento...taisin siinä puudutuksen jälkeen vähän aikaa jopa torkkua...

Muistan, että epiduraalin jälkeen vessassa käynti oli hankalaa....vasen jalka oli kokonaan puutunut ja tunnoton ja kävely oli hankalaa....sen jälkeen puudutusannosta vähennettiin ainakin joksikin aikaa...Aamulla seitsemän aikaan vaihtui kätilö ja siihen mennessä ei ollut vielä mitään kummempaa tapahtunut...taisin olla vain neljä senttiä auki siinä vaiheessa... Joskus päivällä otin ilokaasun käyttöön rauhoittaakseni henkitystäni...En edes oikein mitä kaikkea siinä lauantai päivän aikaan tapahtui...aika meni todella nopeasti, vaikka eteneminen ei  tapahtunutkaan niin nopeasti kuin olisin kuvitellut... supisteli aina säännöllisesti ja välillä aika kipeästikkin ja ilokaasun voimin koitin sinnitellä....Vetelin islokaasua koko päivän ja illan mittaan olo jo vähän huono olo....vähän känninenkin olo itse asiassa...

Kolmen jälkeen vaihtui taas kötilö... joka oli meidän kanssa sitten koko loppuajan...Olin koko loppuajan sen verran ilokaasuissa ja muutenkin aika pihalla, etten esimerkiksi muista, että olisin kuuden aikaan illalla olin saanut reiteen pari puudutuspiikkiä...Niin ainakin iskä sanoi eikä itellä ole mitään muistikuvaa niistä, tai että niitä antanut toinen kätilö olisi edes käynyt huoneessa...hömss

Mutta Mutta Kuuden jälkeen supustelut olivat jo voimakkaimmillaan ja olo oli tuskaisempi kuin koskaan...oli ihan sellainen olo, ette kestäisi niitä...ilokaasunaamariakin oli vaikeaa pitää paikallaan naamassa, kun sattui niin paljon...onneksi isä oli vieressä auttamassa ja pitämässä kiinni..maailman paras tuki ja rauhoittelija <3 Puolen seitsemän jälkeen lauantai illalla päätettiin aloittaa ponnistaminen.... Oli se kyllä yksi kivuliain ja tuskallisin puolituntinen mitä olen koskaan kokenut... mutta se loppui kun ihana poika syntyi maailmaan 19.04 <3 <3

Pikkuinen tuli melkein heti äitin rinnoille pötköttämään ja se oli uskomaton hetki kun tunsi oman pienokaisen ihollaan...ja sen ääni oli valloittavan suloinen <3 Sitten isä pääsi leikkaamaan napanuoran ja vähän myöhemmin kylvettämään ja pukemaan vauvan sillä aikaa kun äiti koitti viimeisillä voimilla kömpiä suihkuun..

Suihkun jälkeen vauva nukahti ja isä ja äiti nauttivat onnittelukahveista ja voileivistä... Ja klo. 22.15 kätilö tuli hakemaan meitä siirrettäväksi vauvaosastolle, josta saatiin oma pikkuinen perhehuone <3 Ja sinne jäätiin viettämään ensimmäistä yötä uuden perheen kesken :,) <3

Oma pikkuinen rakas, kun oltiin vielä sairaalassa <3

.

Mateleva norsu

Eipäs tässä voi muuta sanoa, että on nämä raskauden loppuajat aikamoista lyllertämistä :D Eilenkin kävin iltakävelyllä kaupassa... mikä on muutaman sadan metrin päässä, eli ihan tossa vieressä, mutta sekin matka tuntui ikuisuudelta. Varsinkin takaisin kävellessä pienen kauppakassin kanssa piti oikein etanavauhtia madella, kun jokainen askel tuntu pistävän lantioon ja alavatsaan....olo oli kuin matelevalla norsulla.. Ja öisinkin tulee herättyä yhä enemmän juuri siihen, että pitää vaihtaa parempaan asentoon.. Mutta kyllä tästä selvitään :) ei ole kuintekaan enään kauaa aikaa...kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja supisteluja tulee päivittäin yhä enemmän ja enemmän...

Vauva <3

rv. 38

Ollaan nyt päästy muuttamaan uuteen kotiin ja täälä vietetty jo pari iltaa saunoen <3 Tosi tyytyväinen oon siihen, miten muutto on päässy etenemään...Kaikki isoimmat huonekalut ja tavarat on jo saatu paikoilleen ja vanhassa kämpässä ei ole kuin kaiken maailman pikkusälää ja iso siivous urakka edessä. Mutta hyvin on muutto mennyt ja oon niin onnellinen, että pieni vaava saa tänne tulla <3

Tänään olin neuvolassa ja sielä sanottiin, että vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt lantioon...eli on ihan valmiina sielä syntymään <3 Sieltä se sitten tulee kun ite tahtoo :D Ei ihme ku on ollu lantioluut ja sisäreidet pistävän kipeinä viimeiset pari päivää...sellanen pistävän vihlova kipu kävellessä..

Tuossa on pikkuisen vaatekaapista kuvia...vielä on laatikollinen vaatteita purkamatta :)

Vappen

Istuskelen tässä kotisohvalla alkoholitonta siiderujuomaa vapun kunniaksi nautiskellen <3. Mutta siis eilen kävin sielä äitiyspoliklinikalla ja sielä äitiyspolilla meni ihan hyvin. Aluksi oli kätilön vastaanotto, jossa mahan ympärille pistettiin kaksi mittaria...toinen teki vauvan sydänkäyrää ja toinen mittaili supistuksia. Siinä sitten kymmenen minuuttia makailin kyljelläni nuo mittanauhat mahassa ja samalla painelin nappia aina kun tuntsin vauvan liikkuvan. Kätilö myös kyseli vointia siinä samassa ja mittaili verenpainetta. Kaikki oli kutenki onneks niinku pitikin..

Sitten menin vähäksi aikaa takas käytävälle odottelemaan kunnes lääkäri kutsui toiseen huoneeseen. Sielä sitten tehtiin ultraäänitutkimus, jossa lääkäri mittaili vauvan pään kokoa ja pituutta sekä arvioi pikkuisen painoksi noin 3 kiloa :,) On se jo niin iso...ajatella...ihan oikean vauvan kokoinen <3 Lopuksi lääkäri teki vielä nopean sisätutkimuksen....mikä ei ollut mielestäni edes mikään tutkimus tai edes mikään synnytystapa arviointi...ehkä odotin, että se synnytystapa arviointi olisi jotenkin perusteellisempi tai tarkempi... mutta ei se tehnyt muuta kun äkkiä toteti, että kyllä sen vauvan tuolta pitäisi mahtua, ja että kohdunsuu on vielä ihan normaalisti kiinni... Noh ihan helpottavaa oli tietää, että niin minulla kuin vauvalla oli kaikki kunnossa...mutta kuitenkin jäi vähän hämmentynyt olo tuon poliklinikka käynnin jälkeen....  Kerroin sille lääkärille myös, että viime aikoina on ollut varsinkin iltasin paljon turvotusta niin, että jalkoihin särkee ja viimepäivinä jopa päänsärkyä, mitä ei ole aikaisemmin missään raskauden vaiheessa esiintynyt....lääkäri toteti vain, että joo ja kirjoitti ne ylös...ei mitään muuta....pöhhh

Noh mutta se siitä :) Päivä kuitenkin piristyi, kun kävin postilaatikolla ja sinne oli saapunut tuo tilaamani paras tarina minusta- vauvakirja<3 Pääsin sitä heti ihailemaan ja täyttelemään...tai noh ei sitä nyt hirveästi voinut näin etukäteen täytellä...muuta kun sen vanhempani ja odotusaika osion....mutta voiiiihh ku se kirja on ihana <3 TYKKÄÄN :) Haluisin kyllä ehdottomasti lisää vauvakirjoja...ei riitä yks :D

Tänään ollaan aloitettu vapun vietto rauhallisissa tunnelmissa. Aamupalalla käytiin kauppahallissa syömässä kalakukon, jonka jälkeen käytiin kaupassa ostamassa namnam vappusuklaata ja kaikenlaista hyvää juotavaa <3 Meidän vappu sujuu siis näin kotioloissa jääkiekkoa katsellessa... ^^ Ei sitä ite kyllä jaksaisi tehdä tai lähteä mihinkään....sen verran jo nykyään supistelee, ettei sitä oikein uskalla lähteä minnekkään päivää tai iltaa viettämään....hyvä kun pääsen ilman apua sohvalta ylös :D ihan norsu olo on <3

Mutta HUOMENNA ON TOUKOKUU ja se on vaavan syntymäkuukausi <3 Näinkö nopeasti se aika meneekään...muistan kun syyskuussa tein raskaustestin nii aattelin, että Toukokuuhun on vielä aikaa vaikka kuinka ja nyt se on täälä :D

Ananashimoa turvonneisiin jalkoihin

Nyt on sitten muuttohommat pikkuhiljaa aloitettu. Eilen käytiin ihanan terassiaamupalan jälkeen uudessa kodissa järjestelemässä tavaroita ja siivoilemassa parveketta. Saatiin sieltä suurimmat roinat ja laatikoit pois tiletä. Vielä huomenna tuolla uudessa asunnossa käypi siivoojaa, jonka jälkeen voidaan sinne sitten tavaroita viedä ja päästään sitten virallisesti muuttamaan :) Ja tänään ollaan pakkailtu tavaroita täälä nykyisessä asunnossa...pääsääntöisesti käyty läpi kaiken maailman papereita ja vaatteita ja heitelty kaikkea turhaa roinaa roskiin.... Tällä hetkellä on ihan luottavainen tuon muuton suhteen, kun se ollaan nyt aloitettu :)

Eilen muutaman kerran sohvalta noustessa oikein tunsin, kuinka koko vatsa kovettui ja kiristyi ihan yhtäkkiä ja oli sellainen tunne, ettei pysty liikkumaan... Onneksi ne nyt meni ohi yhtä nopeasti kun olivat alkaneetkin eikä siis mitään hätää :) Noita harjoitussupistuksia on nyt päivittäin alkanut tulla enemmän...tänäänkin muutaman kerran. Kävin vielä pienellä kävelyllä tuossa pakkailujen jälkeen illemmassa, mutta ei sitä oikein tullut mitään. Vähän matkaa jaksoi hitaasti kömpiä eteenpäin mutta arggg vatsaa kiristi ja toinen jalka jostain syystä jomotti kokoajan ja tuntui myös kireältä ja turvonneelta...Ihan on norsunjalat nytte ku jalkoja kattelen :D niihin jää oikein painaumia, kun sormilla painelee.... nestettä on täynnä ja jalat näyttää pullamösöiltä :D..toivottavasti se nyt edes jonkun verran laskisi, nii sais yöllä nukuttua. Ei auta muu kun nostaa jalat ilmaan....

Lueskelin netistä tuosta turvotuksesta, että esimerkiksi luontaisia turvotusta helpottavia keinoja olis esimerkiksi ananas, mansikat ja runsas nesteeen juonti. En tiiä ite paljonko noihin uskon, mut namm rupes kyl tekemään mieli ananasta :D vois sitä kai huomenna yhen kokonaisen tuoreen ananaksen käydä ostamassa. En kuitenkaan usko, että se hirveästi auttaisi, luulen, että tää turvotus helpottaa sitten vauvan synnyttyä :) ja joo tuo juo paljon nestettä on hyvä ohje ja sitä mun pitäiski varmasti tehä...mutta sitte täytyis vessassa ravata vielä useemmin ku nyt ja nytki tuntuu, etten muuta teekkää :D Yölläki ainaki pari kertaa herään siihen....mutjooo

Huomista äitiyspoliklinikkakäyntiä odotellessa....

Viesti vauvalle

"Hei rakas, meidän oma prinssi tai prinsessamme. En malta odottaa, että pääsen näkemään sinut, pitämään sinua sylissä ja tuuduttamaan sinut uneen. Olet meille nyt jo niin rakas...mahassa pyörivä ja potkiva pienokaisemme. "

* Eilen illalla kirjoittamani viesti pienokaiselle *

Kahvia ja muuttosuunnitelmia

Ulkona on kesä ja olo on ihanan odottavainen. Eilen kävin yksikseni nautiskelemassa terassilla kahvia hyvän kirjan seurassa..... <3 Eilen myös katsoin kalenteria ja järkytyin tajutessani, että laskettuun aikaan on kolme viikkoa ja neljä päivää :D Ihanaa ja samalla pelottavaa^^ Kohta se on toukokuu ja toukokuu on pikkuisen syntymäkuukausi <3 (ainkin toivottavasti :D)

Pikkuinen pyöriskeli eilen illalla mahassa ihan mielettömästi. Teki vaikka minkälaisia voltteja ja potkiskeli minkä kerkesi :D On se kyllä ihmeellistä, kun yhtäkkiä mahaan muodostuu pieni patti, joka liikuskelee ympäri ämpäri niin, että koko maha heiluu ja liikkuu mukana...sitä taisi jatkua ainakin puolisen tuntia ja ei sitä voinut muuta kun katsella ja ihmetellä mahassa tapahtuvia liikkeitä...

Tänään myös varmistui sellainen asia, että me muutetaan, vaikka pikkuisen laskettuun aikaan ei ole kuin muutama viikko enää. Meidän piti jo aikaisemmin päästä muuttamaan, mutta silloin ei päästykkään muuttamaan ja eilen sitten saatiin tietää, että tuo yksi asunto olisikin meille vapaana, jos halutaan vielä muuttaa. Tulihan se kieltämättä vähän yllättäen ja tavallaan vähän liian myöhään, kun vauvan laskettu aika on ihan pian ja itse on jo sen verran iso ja kömpelö, ettei tuo muuttotouhu tule mitään helppoa olemaan, kun ei itse voi eikä jaksa oikein mitään kanniskella saatika sitten pakkailla ja siivoilla oikein urakalla.

Otettiin kuitenkin tuo uusi kämppä vastaan, on se sen verran lapsiystävällisempi asunto. Sielä on valmiina esimerkiksi iso keittiönpöytä, astianpesukone, parveke ja sauna, mitä meillä tällä hetkellä ei ole. Että pidemmän päälle se on varmasti kannattavampaa muuttaa sinne, kuin jäädä tänne, vaikka ei tässäkään asunnossa mitään vikaa ole ja kyllä tämä ihan kodilta tuntuu...mutta mutta...

Tosi ihanaa on muuttaa ja päästä luomaan uuttaa kotia vauvalle ja meidän uudelle perheelle :) On tuo sen verran lapsiystävällisempi asunto kuin tämä... pihallakin on hiekkalaatikko ja keinu ^^ Ja keskustaan on lyhyenpi matka ja kivenheiton päässä on ihana merenranta :) Toivottavasti saadaan hyvin hoidettua tämä muuttourakka alta, että pääsisi vielä vähän lepäilemään uuteen kotiin ennen vaavan syntymää :)

Tuossa on kuva, minkä löysin netistä :D Ihan tollanen olo mulla on nyt, että tolleen käy sitten ku vaava syntyy.... ^_^ Ehkä ensisynnyttäjän pientä pelkoa ja jännitystä uuden vauvan tuomasta elämänmuutoksesta <3

Aurinkoa ja minttusuklaata

Tänään on ollut hyvä ja aurinkoinen päivä :) Vauva on liikkunut, mutta ei ole ollu niin sanotusti "tiellä". Olo on ollut siis energinen ja jaksoin käydä aamukävelyllä kaupassa ja vielä päivällä kahvilttelemassa luokkalaisen kanssa. Ja nyt istuskelen olohuoneessa mussuttelemassa minttusuklaata <3 Tosi jännittävältä ja ihanalta tuntuu tämä loppuaika. Ensvi viikolla on äitiyspoliklinikalla synnytystapa arviointi ja sen jälkeen onkin neuvolassa käynti sitten joka viikko laskettuun aikaan asti.

Ensimmäinen neuvolakäynti mulla oli aika alkuvaiheessa. Soitin neuvolaan samantien kun olin tehnyt kotona muutaman plussaa näyttävän raskaustestin ja sainkin sitten heti seuraavalle viikolle ajan. Neuvolassa en ollenkaan osannut sanoa, että kuinka pitkällä raskaus olisi ja sain erikseen vielä ajan lääkärille, joka ultrassa katsoi, että raskaus olisi viikoilla 5-6 eli aika alussa. Mutta sielä se pieni valkoinen pyöreä möykky näkyi.... ei vielä näyttänyt millään lailla vauvalta, mutta kuitenkin se oli nyt uskottava....mahassa on kehittymässä pieni uusi elämä <3

Seuraava, eli niin sanotusti varsinainen ensimmäinen  ultra oli sitten äitiyspoliklinikalla rv 12. Kyseessä oli sikiöseulonta, jossa tutkittiin sikiön rakennetta ja mahdollista niskaturvotusta. Onneksi pikkuisella ei löytynyt mitään poikkeavaa ja kaikki oli niinkuin pitikin. Muistan vieläkin tosi elävästi tämän ensimmäisen ultrakäynnin. Pikkuinen näytti jo ihan oikealtaa vauvalta ja se oli ihan uskomatonta. Miten noin lyhyessä ajassa, muutamien viikkojen aikana pikkuisesta valkoisesta möykystä olikaan kehittynyt pieni ihminen, jolla oli kädet ja jalat... :,) parasta siinä oli myös se, että tuleva isä oli mukana ja sai myös nähdä pikkuisen ja ehkä hänkin silloin ymmärti, että todella olen raskaana ja pikkuinen on tulossa :,,)

Neuvolakäynnit jatkuivat kuukausittain ja seuraaa ultra äitiyspolilla oli sitten rakenneultra n. rv 22. Silloinkin tuleva isä oli mukana ja oli taas ihan mahtavaa päästä näkemään pikkuinen. Sillä oli jo pienen vauvan kasvonpiirteet ja sielä mahassa se hyppi ja pomppi senkun kerkes :,,) Kaikki oli onneksi kohdallaan eikä vauvasta löytynyt mitään rakenteellisia poikkeavaisuuksia... Kotiin saatiin vielä vietäväksi ihania ultrakuvia, joissa pikkuinen vilkuttelee <3

Appelsiinimehua ja turvonneita jalkoja

Raskusaika on sujunut aika vaihtelevaan tahtia... Yleisesti ottaen vointi on ollut hyvä ja mikä tärkeintä, vaava on voinut koko raskauden aikana hyvin eikä mitään kompliklikaatioita ole ollut <3
Mutta nytku miettii tätä koko raskausaikaa niin on tässä ollu vaikka mitä pienempiä ja vähän isompiaki raskausoireita :D

Alkuraskaus sujui ihan normaalisti, mutta siinä n.7-10 viikkojen välilä oli oikeestaan se pahin pahoinvointikausi. Ei voi sanoa ku, että huh onneks se on ohi eikä kestäny sen kauempaa. Mutta silllon aamut oli niitä pahimpia. Heti aamusta oli pakko syödä jotain, koska oli huono olo, mutta kuitenki piti syödä tosi varovasti, koska muuten ei mikää pysyny sisällä. Yleensä oli vaa huono olo ja näkersin näkkäriä tai ruisleipää. Esimerkiksi appelsiinimehu oli yökk, kuten myös kahvin haju ja jopa omenan syönti heti aamusta sai aikaan yökötyksen olon. Kerran join aamupalaks mustaherukkateetä ja leipää ja hyi sekää ei pysyny sisällä... Nohh onneks tota ei kestäny kauaa... viimeisen kerran taisin oksentaa rv 22, en muista miksi tai mitä olin syönyt...

Alkuraskauden aikana mulla oli päällä myös kova väsykyksen kausi. Muista, että siihen aikaan hyvä jos jaksoin kymmeneen yhteentoista valvoa....yleensä just ja just kymmeneen ja sitten sammahdin... Muutaman viikon olin superväsynyt iltasin ja menin aika aikasin nukkumaan, mutta seki sitte meni aikanaan ohi ja yhtäkkiä huomasin jaksavani valvoa puoleen yöhön :D Muuten vointi ja jaksaminen oli tosi hyvä ^^

Keskiraskaudesta en oikeestaan ees muista mitään sen kummempaa, ku että tunsi ensimmäitä kertaan pienokaisen potkivan <3 Aluksi ne tuntuivat sellasilta pieniltä muljahduksilta ja pikkuhiljaa niitä alko tuntea enemmän ja enemmän mahan kasvessa <3 :) Vointi oli hyvä ja ehkä siksi tuo keskiraskaus vaike onkin jäänyt vähän pimentoon :D

Nyt on sitten loppuvaihe meneilään ja maha on jo saanut ison pyöreän muodon raskausarpien kera  <3 Tämä loppuvaihe on kyllä ihanaa aikaa, vaikka niitä kaiken maailman ei niin ihania vaivoja on siinä samassa tullut, kuten jatkuvaa vessassa ravaamista, yöllä heräämistä, vaikea löytää hyvää nukkuma asentoa, jalkojen ja käsien turvotusta, jalkojen särkemistä ja kävelykin tuntuu jo aika raskaalta, kun tuo pienokainen on jo sen verran alhaalla. Nyt en ole pariin viikkoon käynyt uimassakaan, kun pieni kävelylenkkikin on pienoinen haaste.  
Mutta ehkä ärsyttävintä ja turhauttavinta on nuo jalat :S Niitä iltasin tosi usein turvottaa ja särkee. Muutaman kerran olen yölläki herännyt, kun toista jalkaa särkee kamalasti eikä pysty nukkumaan... Sellanen tunne, että on vaan pakko nostaa jalat jonnekki ylös, ku ei se jalkojen hierominenkaan aina auta.. eikähön auta siinäkään ku ottaa rauhallisesti ja vaan kestää, kaipa se siitä helpottaa ku vaava on syntyy :)

Pieni vauvakirja

"Kosketti kohtalon kulkua enkelin siipi,

pieni onni kun ovesta hiljaa hiipi"

Tällä hetkellä on meneillään rv.36+1. Pikkuisen laskettuun aikaan on enää suunnilleen kuukausi aikaa , tarkka laskettu aika on 19.05. Toukokuun loppuouolella meidän elämäämme taapertaa esikoisemme, pieni prinsessa tai oma prinssimme <3

Itse olen 21-vuotias sosionomi opiskelija, jonka opinnot jäivät viime viikolla mammalomalle. Tällä hetkellä päiväni täyttää ajatukset sekä tulevasta vauvasta, että sitä ennen tapahtuvasta synnytyksestä. Viime viikon lauantaina käytiin tutustumassa tulevaan synnytyssairaalaan Kuopiossa. Siinä vaiheessa sitä ensimmäistä kertaa oikein konkreettisesti ymmärsi itsekkin, että muutamien viikkojen päästä pitäisi tänne itse tulla synnyttämään sekä sairaalasta kotiin lähiessä mukana olisi pienen pieni nyytti <3

Kotona on kuitenkin vielä kaikki kesken, joten onneksi aikaa vielä on vaavan tuloon :) Ihanat vaunut ja turvakaukalo ollaan saatu jo hankittua, mutta vielä puuttuisi jonkinlainen hoitopöytä ja vauvan vaatekaappi. Ne olisi ainaki sellaset asiat, jotka haluaisin saada valmiiksi ennen vauvan syntymää, mutta katsotaan :) kyllä sen pikkuisen kanssa varmasti pärjää, vaikka kaikkea ei olekkaan heti alussa valmiina. Vauvan vaatekaappi olisi vain nyt suurimpana haaveena.... haluaisin niin järjestellä sinne nätisti kaikki vauvan vaatteet ja samalla ne saisi pois noista pahvilaatikoista. Tuola makuuhuoneen lattialla on sekä iso vaatteita täynnä oleva äitiyspakkauslaatikko, sekä toinen laatikko, jossa on sekä lahjaksi saatuja että muutamia itse valmiiksi ostamia vaatteita ja  vauvakirjoja :) 

Ulkona on jo ihana kevätsää ja eilen pienellä kävelyllä ollessa ajattelin, että voih olisipa ihanaa olla kävelyllä vaunuja työntäen, mutta kyllä se aika koittaa pian :) Nämä viimeiset viikot varmasti hurahtavat ohi nopeammin kuin osaan kuvitellakkaan, kuten on koko tämä raskausaikakin mennyt yllättävän nopeasti. Silloin raskauden alussa ei tätä osannut kunnolla ymmärtää, sitä vain ajatteli että wauu onko meille nyt tosiaan tulossa joskus vauva.... ja nyt sitä vasta ymmärtää, että se vauva on tosiaan tulossa ja se on täälä ihan kohta... samassa se on maailman ihaninta ja samassa pelottavaa ja jännittävää. Niin paljon kaikkea uutta tulossa ja elämä tulee muuttumaan täysin.. positiivisesti. <3