Pitkästä aikaa

Aamulla autojen katot olivat valkoisen, kimmeltävän jääpeitteen alla. Oli tulevan talven ensimmäinen pakkasyö.

Ulos lähtiessä puin ylleni paksun, viime vuoden talvitakin ja peitin hiukseni valkoisella pipolla. Unohdin kuitenkin hanskat kotiin, enkä onnistunut löytämään autosta jääskrapaa. Kai se on kesäisten mökkireissujen ja matkojen aikana onnistunut hukkumaan. Onneksi parkkikeikko toimi tässä tehtävässä oikein hyvin..

Takaisin kotiin päästyä join aamukahvin ja lueskelin hetken aikaa Pikku Naisia.

Kaalilaatikon uuniin saatuani innostuin leipomaan. Tein tiikerikakun, sekä maapähkinäisiä kaura keksejä. Kiitos tästä kuuluu eiliselle, innostajana toimineelle Koko Suomi leipoo-ohjelmalle. Joka on muuten nsimmäinen leivonta/kokki ohjelma, mitä olen näinkin intensiivisesti seurannut. Se saa omalla suloisella ja positiivisella tavalla tiistai illat tuntumaan ylimääräisen hyväntuulisilta.

Leipomisen ja kirjojen lukemisen lisäksi täällä vietellään rauhallista, syksyistä arkea haaveillen, toivoen ja unelmoiden mahdollisesta, tulevasta muutosta. Nykyinen vuokra-asuntomme on tänään virallisesti laitettu myyntiin, joten samalla kun pitää yrittää siivoilla tätä asuuntoa mahdollisimman edustavaan näyttökuntoon, etsiskelemme uutta kotia. Helsingistä.

Ja tällä hetkellä päiväkodissa touhuava Elmeri kasvaa taas hyvää vauhtia. Esimekiksi ollaan nyt taas hyvässä vaiheessa kuivaksi harjoittelemisen kanssa. Kesän alussa kuivaksi opettelu sujui joksenkin hyvin, kiitos kuumien päivien ja vaipattomien rantaleikkien, mutta loppukesästä se taas jostain syystä lopsahti. Tuolla kaksi vuotiaalla kun näyttää menevän tämä kuivaksi harjoittelu oman mielen mukaan, kausiluontaista vuoristorataa. Välillä sitä ollaan todella innoissaan ja ylpeitä potalla käymisestä ja välillä taas potta saatetaan kaataa lattialle ja juostaan mahdollisimman kauas karkuun.

Nyt kuitenkin on taas menossa hyvä kausi, eikä olla enää iltaisi päiväkodin jälkeen käytetty vaippoja. Kaikki tarpeet on hienosti osattu tehdä pottaan. Toivotaan, että tämä saataisiin jatkumaan ja päästäisin jossakin vaiheessa luopumaan kokonaan niistä vaipoista..

Elmeri puhuu myös ihan hirmuisesti. Päiväkodissa juttelee kavereiden kanssa ja kertoo äidille, mitä on päivän aikana tullut tehtyä. Elmeri kertoo hullunkurisia tarinoita, vitsailee ja naureskelee isin hullunkurisille jutuille.
Elmeri ihmettelee, miksi kuusta näkyy iltaisin vain puolet. Kyselee, saako kissanhiekkaa syödä.
Hän laskee ulkona palavia katulamppuja ja leikkii olevansa ritari, joka voittaa kaikki kilpailut.
Elmeri valitsee itse aamuisin oman paitansa ja kertoo heti, jos joku asia harmittaa tai on tullut paha mieli.
Elmeri tykkää rakennella mutkikkaita juna-ratoja ja peltata tabletilla auto palapelejä.
Ja tämän hetken suosikki herkkua on viili, sekä kaakao ja kaurakeksit.
Ja joka ilta Elmeri valitsee kaksi autoa unikavereiksi kuuntelemaan äidin lukemaa ilta satua.
Jonka jälkeen antaa iltapusun, käreptyy peiton alle ja ottaa äitiä kädestä kiinni.