Aamuisia ajatuksia

Kello on muutamaa minuuttia vaille kuusi. Aamu alkaa pikkuhiljaa sarastaa keittiön ikkunasta ja on hiljaista. Seuraa minulle on pitämässä ainoastaan pöydällä kauniin keltaiseti hymyilevät narssit sekä liian äänekkäästi metelöivä jääkaappi. Joku koirakin haukkuu ulkona. Ehkä sitä voisi kohta keittää sitä kahvia.

Tänään on ohjelmassa pikä, mutta omalta osaltaan aika antoisa koulupäivä. Nimittäin aamu ryhmätyö esitysten ja päivä luentojen jälkeen aloitetaan suunnittelemamme kerhon. Järjestetään siis koulun puolesta toiminnallinen kerho isovanhemmille ja heidän lapsenlapsilleen. Opiskelijoita meitä on mukana tässä projektissa neljä ja kerho jatkuu vappuun saakka joka tiistai. Tänään on luvassa tutustumisa, yhteisleikkejä ja pääsiäis askartelua. Ja omaksi onnekseni pääsin itse suunnittelemaan ja olemaan vastuussa juuri tuosta askartelu osiosta. Pääsen testaamaan, mitäs ne isomummot ja lapsenlapset tykkääväät tekemistäni pääsiäis riikinkukko/papukaija/kana linnuista. Saa nähdä, innostuuko kukaan.

Siinä ehkä yksi syy miksi tämä oma koulutus alani on niin mielenkiintoinen, että pääsee näinkin nopeasti käytännön harjoittelua. Koska suuri osahan tällä alalla opiskelusta kuluu harjoittelupaikoissa olemisella ja projektiopinnoissa mukana pyörimisellä. Koulunkäynti ei ole pelkästään tenttejä ja luentoja vaan on paljon toimintaa. Kerhoja suunniteltavana, tapahtumia järjestettävänä ja projekteja raportoitavana. Itse pääsen tämän tänään alkavan kerhon lisäksi myös päiväkotiin toteuttamaan taidekasvatuksellista projektia kesällä sekä syksyksi minut on valittu mukaan Virossa järjestettävälle lasten leirille.

Mutta vaikka pidän koulustani paljon, sen käytännö läheisyydestä, koulun hyvästä ilmapiiristä, viihtyvyydestä, maailman parhaasta kouluruuasta, ihanista luokkatovereista, laajasta käytännön harjoittelu mahdollisuuksisa ja mielenkiintoisista kursseista, niin silti vilkuilen lähes joka päivä kalenteria, etten vain unohtaisi lähettää niitä hakupapereita ennen määrä aikaa.

Oma koulutukseni avaisi minulle hyvät ja monipuoliset työllistymis mahdollisuudet sekä laajan työkentäna. Haluan kyllä käydä kouluni loppuun ja valmistua ammattiin, mutta haaveilen myös jostain muusta. Jostakin, mikä antaisi minulle jotain enemmän.

 

Kuten yliopistosta. Oma tämän hetkinen koulutukseni on sisällöllisesti aika pinta raapaisua kaikkeen. Mihinkään ei oikein pääse kunnolla paneutumaan, kun alkaa jo seuraava kurssi. Ja joitakin kursseja voi käydä läpi ilman, että oikeasti oppisi tai ymmärtäisi yhtään mitään. Tai ei ainakaan mitään uutta ja se tuntuu välillä todella turhauttavalta. Ja minä taas haluaisin oppia. Oppia uusia asioita ja kokea niitä ahaa elämyksiä. Haluaisin käydä mielenkiintoisilla lunnoilla, lukea kirjoja, tutkia ja syventyä monipuolisemmin erilaisiin aiheisiin.

Siksi haaveenani onkin yliopisto. Ja tulen varmasti katumaan, jos en edes yritä päästä yliopistoon sisään. Haaveena olisi, että voisin opiskella niin yliopistossa, kuin suorittaa siinä ohessa oman koulutukseni loppuun.

 
Sitä, mitä yliopistossa tarkalleen ottaen haluaisin opiskella en vielä tiedä, mutta vaihtoehtoja kyllä löytyy. Ja minulla on vielä viikko aikaa käydä kaikki vaihtoehdot vielä kerran läpi ja yrittää edes johonkin hakea

Mutta nyt kahvia ja kouluun.