Selkäkivut ovat nyt melkeen tipo tiessään. Ihanaa. Jaksan nostaa pienokaista mielin määrin, eikä selkä kramppaile enää seisomaan noustessa. Pieni nuhan tynkänen siinä sivussa tuli eilen illalla, mutta eipä anneta sen haitata. Varsinaan kun olo on jo hieman helpottunut eilisesta, tuo toinen kun oli tänään aamulla niin ihana ja kävi ennen töihin menoa apteekissa hakemassa lääkkeitä.
Eipä siis vaivannut tukkoinen nenä enää ja päästiin pienokaisen kanssa käymään torilla. Nimittäin maalaimarkkinoilla. Sinne kun oli pakko päästä heti aamusta piipahtamaan. Toreilla kun on niin ihana pyörähtää. Niissä kun vallitsee jotenkin niin maanläheinen, ystävällinen ja viihtyisä tunnelma. Oli makkarakojuja, hunajaa, kasoittain karjananpiirakoita, pakaste mustikoita, hilloja..
Mitään en kuitenkaan tällä kertaa ostanut, mutta jäin kylläkin himoitsemaan niitä tyrnihilloja ja ohrapiirakoita. Jospa sitä huomenna kävisi taas vielä pikaisesti torilla piipahtamassa.
Ainakin siinä tapauksessa, jos olisi vähän parempi sää kuin tänään. Oli nimittäin aika kylmää ja tuulista. Jospa ne aurinkoiset päivät sieltä taas pian tulevat. Katsoin, että maanantaillekkin olisi jo aurinkoa ja muutama plussa aste luvattu.
Sain myös tänään yllätyksekseni kätkijät elokuvan. Siitä olen jo ties kuinka pitkään haaveillut ja unelmoinut. Eilen oli dvd:n julkaisupäivä ja ajattelin, että pitäisiköhän mennä samantien kauppaan ostamaan. Tänään mietin samaa, mutta ajattelin, että säästän hieman rahaa ja ostan sen parin viikon päästä kun sitä on taas hieman enemmän. Mutta kun on tuollainen ihana poikaystävä joka sen toi. Enkä malta odottaa huomista. Silloin se katsotaan. Ihana elokuvapäivä huomiselle luvassa. En malta odottaa. Varmasti ihan mielettömän hyvä ja ihana elokuva
Pienokainen on taas ollut niin maailman ihanin. Sillä on hirmuisesti omia leikkeja. Hetken se saattaa olohuoneen lattialla heitellä palikoita toisiaan vasten, sitten se näkee pallon ja lähtee sitä vierittämään äidille ja ei aikaanaan, kun konttaa jo kohti kylpyhuonetta etsiskelemään kylpylelula. Niistä kun lähtee niin kivoja ääniä.
Pienokainen touhuaa ja menee huoneesta toiseen. Hirmuista vauhtia. Osaa ryömiä kynnysten yli ja kurottautua kaappien alahyllyille. Murustelee maissinaksuja ja pureskelee porkkanaa. Leikkii jäätelöautolla ja selailee kirjoja. Haluaa aina syliin päästyä mennä parvekkeen ovelle katselemaan ulos ja repimään verhoja. Ja ihan lempileluja on äitin korut. Ne se repii aina kädestä kun vain mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti