Neuvolassa

Meillä piti olla viime viikon tiistaina 3kk neuvola, mutta kun saavuin paikalle sovittuun aikaan ei meidän neuvola aikaa ollutkaan koneelle merkittynä ja jouduimme lievästi turhautuneina matkaamaan takaisin kotia. Nyt perjantaille saatiin sitten uusi aika.

Neuvolakäynti sujui hyvin ja pikkuherra sai ensimmäiset rokotuksensa molempiin reisiin, sekä yhden litkun juotavakseen. Äitiä jännitti sen verran pikkuisen puolesta, että kun neuvolatäti lähestyi piikki kourassa, olisi tehnyt mieli juosta äkkiä karkuun viemään vauva turhaan. Kukaanhan ei minun pikkuistani satuta! Mutta tottakai oli sinniteltävä ja annettava neuvolatädin pistää piikit pikkumieheen. Molempien pistosten jälkeen seurasi parinkymmenen sekunnin kestävä itkuparkaisu, joka kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanut. Ja nestemmäinen rokotekkin saatiin juotua ilman ongelmia. Kaiken kaikkiaan pikkuinen oli mietä reippain poika, äidin ylpeys <3

Kasvua oli taas tapahtunut hurjasti. Aina ne jaksavat ihmetellä ja kummastella miten poika kasvaa niin hyvin rintamaidolla. Tälläkin kertaa yllättyivät kun kerroin, että kyllä imetän poikaa ja korviketta annetaan vain hätätapauksessa.

7640kg
65cm
42,8 pään ymp.

Jännää oli myös huomata, kuinka pikkuinen on alkanut vierastamaan muita, kuten esimerkiksi vierailevia sukulaisia tai kuten perjantaina neuvolatätiä, joka ystävällisistä jutteluyrityksistä huolimatta sai vastaukseksi vain itkuisen mutrusuun. Äitin syliin piti päästä turvaan vierasta tätiä. On se kyllä maailman paras tunne kun oma lapsi kokee olevansa turvassa oman äidin hellässä syleilyssä.

Tiesin, että vauvoilla tulee tietyssä iässä vierastamisen vaihe, mutta en odottanut, että se olisi ihan vielä tapahnutut. Siinä mielessä olen hieman hämilläni. Toinen asia on ikenien kutiaminen. Jatkuva kielen näyttäminen ja paidalle kuolaaminen ennustavat uhkaavasti ensimmäisten hampaiden tuloa..