Ei se syntymäpäivä näytä enää tuntuvan niin ihmeellisen jännittävälle ja erikoiselle päivälle kuin silloin joskus. Pienenä sitä jännitti jo edellisenä iltana, että mitäköhän sitä lahjaksi mahtaa saada. Koulussa synttärisankarina sai juhlan kunniaksi jakaa muille karkkia ja kaverit antoivat tiimarista ostettuja lyijykyniä ja koiravihkoja. Ja sitä sai koko päivän syödä kaiken maailman herkkuja ja ennen nukkumaan menoa pääsi poksauttelemaan iltapalloja. Silloin joskus koko päivä oli yhtä juhlaa ja riemua.
Mutta ei se syntymäpäivä tunnukkaan enää niin hienolta ja kummalliselta. Kivaahan se on, mutta ei läheskään yhtä hauskaa ja erikoista kuin silloin joskus. Viimeksi taisi syntymäpäivä tuntua erikoiselta juhlapäivältä silloin kun täytti kahdeksantoista. Mutta siitäkin on jo tasan tarkalleen viisi vuotta.
Ollaanhan me tätä 23-vee päivää jonkun verran juhlistettu. Aamulla keittiön pöydällä odotteli höytyävän kahvimukin vieressä neljä pakettia. Isoimmasta paketista löytyi ihanat marimekon napakettu pussilakana. Seuraavassa paketissa oli Tulen ja jään laulu kirjasarjan neljäs osa. Kolmannesta paketista löytyi ihanan pehmeä lankakerä ja viidennessä oli jouluteetää sekä lahjakortti askartelukauppaan <3.
Ja syötiinhän me myös hyvä lounas ja tehtiin herkullinen iltapala. Käytiin sadepäivä kävelyllä sovittelemassa vaatteita ja leikiskeltiin kotona pahvilaatikko liukumäellä. Niin ja tietenkin se tutin pois jättäminen on ollut isossa roolissa myös tänään. Päiväunille Elmu ei suostuttu menemään taaskaan ei sitten millään. Illalla saatiin onneksi joksenkin hyvin pienokainen nukkumaan reilu tunnin lauleskelu, höpöttely ja rauhoittelu yritysten jälkeen. Toivottavasti se tästä pian helpottaisi. On nimittäin yllättävän puuduttavaa, vaikkakin on "vasta" kolmas ilta nukkumaan menemisen kanssa taistelua. Mutta kyllä me tästä yhdessä selvitään.
Lyhyesti voisin todeta, että tänään on ollut kaikin puolin tavallisen arkinen, vaikkakin paikoittain haastava, mutta silti niin ihana päivä.
Kiitos siitä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti