perjantai 2. marraskuuta 2012

Täälä ollaan moi. Ja ihan hyvää kuuluupi, vaikkain pientä hiljaiseloa on blogin suhteen ollut. Ja syynä tähän lienee pienoinen syysväsyms ja voimattomuus, minkä johdosta iltaisin Elmun mentyä nukkumaan olen mielummin käpertynyt peiton alle lukemaan kirjaa kuin istahtanut koneen äärelle kirjoittamaan. Tälläkin hetkellä tekisi mieli mennä peiton alle ja uppoutua kotiopettajattaren romaanin äärelle, mutta jännitys ja odotus minä hetkenä hyvänsä syntyvästä Elmun sekkuvauvasta pitää koneen äärellä ja mielen hereillä.

Mitäpä muuta meille. Rauhallista marraskuun alka. Kävin tänään laittamasa itselleni hiustenpidennykset. Peilikuva tuntuu vieläkin vieraalta. Ikinä ei ole näin pitkiä hiuksia ole ollut. Saa nähdä miltä nämä aamulla tuntuvat. Jätänkö näin pitkiksi vain käynkö vielä hieman lyhentämässä. Saas nähä.

Elmu leikiskelee autoilla, tuhoaa ninja-potkuin palikkatorneja, lueskelee kuvakirjoja ja lelulehtiä ja tekee sohvalla kuperkeikkoja. Talven ensilumikin ollaan päästy näkemään, vaikkakin sen viimeistekin rippeet ovat jo sulaneet pois. On se lumi vain samassa niin ihmeellinen, mutta siltikin pelottava asia noin pienelle ihmielle. Hauskaa oli tallailla ja juosta lumessa äitiä karkuun ja tehdä lumiukkoja. Mutta niin kivaa enää ei ollut, kun kaaduttiin naama edellä kylmään lumeen. Eikä silloinkaan, kun isi teki lumienkelin tai kun kengät uppoutuivat syvälle lumikinokseen. Seuraavia lumisateita ja pulkkakelejä odotellessa..

Ollaan leivottu myös talven ensimmäiset piparkakut. Joista tehdessä Elmu mässäili taikinaa niin paljon kuin kerkes. Ollaan ostettu myös ensimmäinen lasten joulukirja, Mauri Kunnaksen 12 lahjaa joulupukille. Joka suureksi yllätyksekseni on osoittautunut yhdeksi Elmun suosikki kirjaksi. Joka päivä useaan otteeseen katsellaan suloisia ja yksityiskohtaisia kuvia tontuista ja kissoista, sekä autoista ja poroista. Elmu tykkää myös valtavan paljon luukkukirjoista. Eli sellaisista lastenkirjoista, missä voi luukkuja availla ja niiden alla on piilossa jokin kiva kuva. 

Mitäs vielä. Isi pääsi kouluun. Äiti odottelee tammikuussa koulunpenkille palaamista ja samassa jännittää Elmun mahollista päivhoitopaikkaa. Joulua innolla odotellaan ja jouluaskartelu ideoita keräillään. Sellaista meille. Perus arkea.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti