tiistai 13. marraskuuta 2012

Unitutille heihei

Yritetään nyt vihdoin ja viimein luopua siitä unitutista. Hyvä kun olisi saada se tutti pois ennen tammikuussa alkavaa päiväkotia. Ja mieluiten jo ennen joulua. Siksipä aloitettiinkin tämä haastavalta tuntuva tehtävä eilen illalla.

 Ja mitens sen nyt sanoisi. Ihan suht hyvin on projekti sujunut. Ainakin suurimmaksi osaksi. Eilinen ilta meni pelleillen ja tuttia ikävöiden. Ei kuitenkaan itketty montaa tuntia putkeen vaan tutittomuus aiheutti pikemminkin pelleily/riehumus reaktion. Luultavasti Elmu luuli, että jeeee ei vielä tuttia niin ei ehkä olekkaan nukkumaanmeno aika. Lopulta kuitenkin sammahti muutaman tunnin pelleilyn jälkeen nallen viereen, äidin lauleskellessa tuutulaulua. 

Voisipa sanoa, että eilinen ilta sujui joksenkin vaivattomasti tai ainakin helpommin kun olisin kuvitellut.  Kyllähän se Elmu tutin muisti ja sitä kaipasikin, mutta ei mitään suurta itkukohtausta syntynyt. Mutta ei kuitenkaan malttanut sängyssään pysyä ja välillä yritti purra irti nallen nenän tai äidin kädestä sormen. Kerrottiin Elmulle, että Elmu on nyt iso poika eikä tarvii tuttia enää ja että tutti menee nyt majaan nallen kanssa. Nallella on nyt tutti ja nalle nukkuu majassa. Elmu ei tarvii enää tuttia. Ja kyllähän se Elmu sen ymmärsi, kun äitiä niin suloisin silmin katsoi ja majaan osoitti.

Tänään päiväunille meno olikin sitten ihan eri juttu. Tavallisesti Elmu menee päiväunille siinä puolen päivän kieppeillä, mutta tänään ei. Ei sitten millään. Sänkyyn nostamisesta ei seurannut muuta kuin huutoa ja itkua. Eikä suostunut menemään nukkumaan vaikka kuinka yritettiin rauhoitella, silitellä ja lauleskella. Nukahti lopulta kolmen paikkeilla autoon, kun lähdettiin käymään kaupassa.

Tänään oli sitten vuorossa toinen yö ilman tuttia ja juuri hetki sitten Elmu nukahti yöunille. Ja eipä tänään ollut ihan mikään kaikista helpoin nukutettava. Reilu tunti yritettiin mennä nukkumaan, mutta aina juuri nukahtamaisillaan Elmu pomppasi itkien sängystä pystyyn. Onneksi kuitenkin sinnikkyys ja rauhallisuus palkittiin ja Elmu nukahti lopulta isin vierelle kädestä kiinni pitäen. Taisi olla jo itsekkin niin rättipoikki kaikesta itkusta ja huutamisesta.

Saas nähä miten käy huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti