Eilen tajusin, että Elmu täyttää kahden viikon päästä puoltoista vuotta. Siis yks vuos ja kuusi kuukautta. Ei enää yksivuotias, mutta ei ihan vielä kaksikaan. Niin ja onhan tässä tulossa muitakin juhlapäiviä enne tuota puolivuotis synttäripäivää. Nimittäin sunnuntainen isänpäivä ja omat synttärit ensi viikolla.
Elmun sanavarasto on yhtäkkiä ihan mieletön. Osaa sanoa Mopo ja Nalle. Rekka ja omppu. Unohtamatta norsua, vaippaa, hyttyä, kukkaa, kirkkoa, rappua, pupua, napaa ja hauvaa. Sanoja kun löytyy jo kymmeniä ja lisää tulee kovaa vauhtia. Esimerkiksi tällä viikolla ollaan opittu Noosu, Rapu ja Hämmä (hämähäkki). Elmu tunnistaa myös vaikka mitä sanoja ja löytää lastenkirjoista pienimmätkin yksityiskohdat. Osaa osoittaa missä on nosturi, hinausauton koukku, Pupen ämpäri ja löytää piilossa olevat kaikki viisi kissaa.
Potalla käyntiä ollaan myös harjoiteltu. Tähän asti harjoitteluon sujunut aika mallikkaasti, vaikkakin se ensimmäinen onnistunut pottareissu on vielä saavuttamatta. Muutama viikko sitten kun potta hankittiin ei Elmu suostunut siinä istumaan kuin ehkä muutaman sekunnin ja pomppasi paniikissa pystyyn ja juoksi toiseen huoneeseen karkuun. Parin viikon sisällä Elmu kuitenkin on pikkuhiljaa alkanut tottua potan olemassaoloon. Aluksi ihan vain tutkiskeli pottaa ja välillä uskaltautui jopa hetkeksi aikaa istahtaa siihen ja sillä tavalla pikkuhiljaa totutteli uuteen "tuoliinsa". Ja tällä hetkellä käydään muutaman kerran päivässä istuskelemassa potalla ja lueskellaan kirjoja siinä samalla. Enää potalla käynti ei ole pelottavaa. Ja kyllähän se Elmu osaa jo sanoa, että "vaappa" kun kakka on tulossa. Mutta vielä ei olla ajoissa potalle keritty. Ehkäpä se tästä.
Elmu on myös alkanut heittäytymään superlötköspagetiksi ulkovaatteita pukiessa. Pukemisesta onkin meidän perheessä tullut jonkainlainen leikki. Ainakin Elmun mielestä. Ensiksi pitää äitin tai isin metsästää Elmu, joka kuullessan lauseen "Lähdetään Elmu ulos. Takki päälle ja kengät jalkaan", juoksee kovaa vauhtia karkuun. Kun on onnistunut nappaamaan karkulaisen syliinsä ja kantamaan eteiseen, heittäytyykin hän aivan lötköksi. Makaa sylissä nauraen aivan lötkönä. Ei suostu istumaan, saatika sitten seisomaan. Yritä siinä sitten pukea tuollaista sylissä makaavaa lahnaa.
Onneksi hetken pelleiltyä ja naureskeltua Elmu suostuu laittamaan kengät jalkaan ja pukemaan hanskat käteen. Myönnän, huvittavaahan se on äitinkin mielestä. Kun tuo pukeminen ei ole sellaista kiukuttelua vaan superpelleilyä. Ja välillä siihen pukemiseen tarvitsee sekä isin, että äidin. Ainakin jos on jonnekkin kiire.
Mutta nyt ulos paistattelemaan talviaurinkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti