Melkein yheksän kuinen

Yhtkkiä sit on taas huomannut, mitä kaikkea uutta tuo pienokainen onkaan oppinyt. Ihan yhtäkkiä. Tuosta noin vaan. Uusia taitoja. Taas kerran.

Esimerkiksi eilen, kun aloin lauleskelemaan vauvan vaaka levyllä olevaa kappaletta "hiiri mittaa maailmaa männyn neulasella tralalalla", käänyti pienokaisen katse heti olohuoneen hyllyllä olevaa cd:soitinta kohti. Miten fiksu voikaan tuo pikkuinen olla. Sitä se siinä hetken tuijotteli, että noh tuleekos sieltä musiikkia vai aikooko se äiti yksikseen vaan lauleskella.

Toinen juttu oli se, kun eilen kuvakirjaa lueskellessa pikkuinen osasi kääntää sivuja. Ennen on aina tarttunut kesken lukemisen kirjaan ja alkanut sitä heittelemään tai esimerkiski syömään. Nytpä hienosti käänteli sivun kerrallaan. Olin ihan äimälläni. Piti samantien pistää isille viestiä. 

 Pinsettiote on myös ihan yhtäkkiä opittu. Muutama päivä sitten hirmu tarkasti tutkiskeli maasta löytynyttä langan pätkää. Molemmilla käsillä, peukalo-etusormi otetta käyttäen.

Ja meillä on tapana, että kun on syöty käydään hanan alla pesemässä soseinen naama. Hanan avatessa pikkuinen jo sulkee silmänsä tiukasti kiinni ja nostaa päätään ylöspäin. Ihan mahtava ilme. Sydämeni meinaa pakahtua rakkaudesta.

Mutta nyt eikun viikonloppun odotteluun. En malta. Viikonloppuna on tiedossa kaikkea kivaaaa.

Joka päivälle jotain pientä.

Huomen illalla kaverin vanhojentanssit.

Lauantai aamu alkaa uinnilla, jonka jälkeen toivottavasti vielä jaksetaan lähteä talviriehaan pullkailemaan ja laskemaan mäkea. Jos sää sen meille sallii.

Ja sunnuntaina onkin meidän niinsanottu kihlajais vuosipäivä.

Se on siis laskiaissunnuntaina.

Mikä on tänä vuonna parisen viikkoa aikaisemmin kun viime vuonna.

Voidaan siis tavallaan viettää kahteen kertaan kihlajaispäivää

Toinen laskiaissunnuntaina ja toinen sinä virallisena päivämääränä, eli 6.3

Laskiassunnuntai on kyllä parempi, kuulostaa hienommalta.

Sen myös ainakin muistaa.  

Ainiin! Ja pitäähän ne laskiaispullatkin leipoa!