Helsingin Kampissa sijaitseva luonnontieteelinen museo on ollut yksi ehdoton suosikkipaikkani jo vuosien ajan. Sielä on tullut käytyä useasti. Niin pikkusiskojen, äidin kuin kummitytön kanssa. Niin ja on sitä tullut museossa piipahdettua ihan yksinäänkin muutamia kertoja.
Eläimiä, kasvillisuutta, maailman synty, dinosauruksia, metsien monimuotoisuutta..
Mitä kaikka mielenkiintoista museo onkaan pullollaan.
Nytpä pääsin ensimmäistä kertaa viemään oman ihanan pienokaiseni kyseiseen museoon.
Lähdettiin matkaamaan Espoosta Helsinkiin yhden kieppeillä. Bussimatkan pienokainen nukkuikin melkein kokonaan, joten oli ihanan virkeäällä tuulella museolle saavuttua. Mutta koska pienokaisen edellisestä ruokailusta oli kulunut jo sen verran monta tuntia, aloitettiin meidän museokierros poikkauksellisesti kahvilasta.
Kuitenkin vain puolet pilttipurkista pikkuinen malttoi syödä. Kun oli niin paljon nähtävää, ihmisiä ja melskettä ymärillä, että pienokaisen teki mieli vain pomppia ja hyppiä syöttötulissa. Ei siitä ruokailusta sitten oikein tullut mitään, joten lähdettiin suosiolla kiertelemään museota.
Ehkäpä se ruoka maistuisi sitten paremmin museokierroksen jälkeen.
Kierrettiin yhteensä neljä näyttelyä.
Aloitettiin matka maailman luonnosta, missä ihasteltiin erilaisten metsien/mannerten asukkeja. Eläimiä oli tiikeristä gorilloihin, kenguruista jääkarhuihin. Ehkäpä pienokaisen suosikkinäyttely koko museo rakennuksessa. Paljon suloisia eläimiä ja paljon lattiatilaa, missä möyriä ja ikkunoista pieniä hiiriä ihastella.
Seuraavaksi käytiin elämän historia näyttelyssä, mikä kertoo maailman synnystä ja sen kehityksestä.
Pienistä tohvelieläimistä suuriin hirmuliskoihin, jääkaudesta tähän päivään.
Ehdottomasti yksi museorakennuksen mielenkiintoisin näyttely.
Viimeisinä vielä suomen luonto ja pikainen visiitti afrikan aarteisiin.
Museokäyti oli onnistunut ja pienokainenkin jaksoi koko reissun hienosti, vaikka ei niin paljoa vielä ymmärtänytkään. Ehdottomasti uudestaan, kun pienokainen on vähän isompi ja jo omilla jaloilla temmeltää. Ihan varmasti kyllä tykkää!
Jäätiin vielä museoreissun jälkeen ystävän kanssa keskustaan kahvittelemaan ja kotiin taidettiin päästä vasta ilta seitsemäksi. Tuli siis vietettyä pidempi Helsinkinpäivä kun oli tarkoitus, mutta hyvin jaksettiin.
On ollut kyllä mielettömän kivaa. Enkä ole edes kauaa täällä pääkaupunkiseudulla majaillut, mutta nyt jo olen kerennyt tehdä vaikka mitä ja käydä vaikka missä ja nähdä jo muutamia ystäviä.
Ja pienokainenkin on mitä maailman ihanin ollut koko reissun ajan.
Äidin oma rakas kullannuppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti