Pikkuinen on oppinut paljon kaikkea uutta ja samassa joitakin hieman ihmeellistä ja huvittavia taitoja
Ensinäkin hän on oppinut tekoyskän. Välillä kun lattialla olo kyllästyttää, alkaa sieltä kuulua pientä yskintää "krööhh kröhh", joka sitten loppu samantien kun äidin katsekontakti löytyy. Yskiminen on myös ollut hauska leikki äidin kanssa. Pikkuinen istuskelee sylissäni ja ensin minä yskäisen, jonka jälkeen pikkuinen aloittaa samantien yskimisen. Sitä sitten jatketaan vuorotellen yskimistä niin kauan, kunnes äitin vatsalihakset kramppaavat. Sai isikin eilen kuvattua hienon 10-minuutin kotivideon. Pelkkää yskintää.
Yksimisen lisäksi pikkuinen osaaa matkia possua. SIiä se on kylläkin tehnyt jo monta viikkoa. Ehdottomasti paras ja viihdyttävin isän ja pojan välinen tapa kommunikoida.
Pikkuinen tunnistaa tällä hetkellä kolme sanaa. Isi, äiti ja Maga. Maga on siis meidän oma pieni liskolemmikkimme, jonka terraario komeilee olohuoneen sohvan takana. Magalla on ollut tapana joko köllötellä luolassa tai lämpölampun alla terraariossa, tai vaihtoehtoisesti juoksennella pitkin lattioita. Näin ollen Maga on tullut pikkuiselle tutuksi jo pienestä pitäen. Ja aina kun sanotaan Maga, pikkuisen kiinnostus herää, hän hymyilee ja kääntää päänsä kohti terraariota. Toivotavasti heistä tulee joskus parhaat kaverukset.
Pikkuinen osaa myös pyöriä lattialla hurjaa vauhtia. Nostettiin muutama päivä sitten olohuoneen lattian matto pois, jotta pikkuisella olisi enemmän tilaa pyöriä ja liikkumista harjoitella. Kovasti se jo yrittää kontalleenkin nousta, vaikka se ei ihan vielä näytä onnistuvan.
Ja samalla, kun lattialla liikkumisen taito on kehittynyt, on pikkuinen alkanut myös hieman enemmän viihtymään itsekseen. Tutkiskelee ja leikiskelee leluillaan ja esimerkiksi jos pyöriessä jalka osuu johonkin, kääntyy hän heti katsomaan, että "hei mihinkäs se jalkani osuikaan" ja alkaa tutkiskella kyseistä esinettä. On siis oppinut hyvin sekä kääntyilemään, että kurottauvumaan.
Sitten esimerkiski kun pikkuisen pistää ruokapöydän äärelle istumaan ja ruokalappu kaulaan, tietää hän oitis, että nyt on ruoka-aika. Oman lusikan nähdessään yrittää jo kurottautua sitä kohti suu ammollaan. Toisalta on myös niitäkin päiviä, kun ruoka ei maistu, ei sitten millään ja pikkuinen kääntää pään poispäin lusikasta aina kun mahdollista. Fiksu kaveri.
Niin ja päivällisen kohokohta on ehdottomasti se, kun saa päivän vitamiiniannostuksen. Silloin äiti käy keittiökaapista hakemassa lasisen D-vitamiinipullon ja pikkuisen suulle leviää oitis ehkä maailman iloisin ja levein hymy mitä vain voi olla. Vitamiineja nammnammm. Niistä meidän pikkuinen tykkää. Eipä ole tässä asiassa isäänsä tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti