Kun pikkuinen on nyt 8kk ikäinen.
Kovasti se yrittää päästä lattialla möyriessään kontileen, mutta ihan vielä ei ole onnistunut. Hirmuista vauhtia käsiään ja jalkojaan nostelee ja edestakaisin heiluttelee, yrittäen ylös päästä. Ihan kuin lentoon lähtisi.
Pikkuinen on myös oppinut lattialla möyriessä hinaamaan itsensä sohvan eteen isin tai äidin jalkojen juurelle. Hivuttautuu varovaisesti jalkojen alle ja alkaa kiljumaan niin kovaa kuin kurkusta lähtee, käsiään vimmatusti heilutelle. Tämä siis tarkoittaa meillä "syliinsyliinSYLIIN" <3
Pikkuinen osaa myös vilkutella takaisin, kun kuuluu "Moiiiiii" isin tai äitin suusta.
Kun sormen pistää pikkuisen kasvojen eteen, kurottaa pikkuinen päätään hieman eteenpäin, jolloin äitin käsi osuu pikkuisen nenään ja kuuluu "piiiip". Ehkä maailman suloisinta, mitä vain voi olla.
Lauantainen "synttäriaamu" alkoi vauvauinnilla.
Ja päivällä pääsinkin leivoskelemaan illalla kylään tulevia vieraita varten.
Mehevää tonnikalapiirakkaa ja jälkkäriksi mokkapaloja.
Sain juuri ja juuri keittiön siivottua ja pöydän nätiksi katettua, kun ensimmäiset sukulaiset ja tädit rimputtelivat ovikelloa. Päästiin yhdessä leivoksia herkuttelemaan, kahvia ja teetä maistelemaan, kuulumisia vaihtelemaan ja pienokaisen höpöttelyjä kuuntelemaan.
Kerettiin koko perheen voimin jopa nukkua pikaiset päikkärit, kunnes kylään ilmaantui vielä yksi yhteinen kaverimme uuden tyttöystävänsä kanssa. Heillekkin pikkuisella näytti olevan paljon asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti