Eilinen uuden vuoden juhlistaminen sujui rauhallisissa merkeissä. Seiskan pintaan käytiin yhdessä eräässä kahvilassa katselemassa illan ensimmäisiä ilotulituksia. Pakkanen paukkui ja värilliset raketit maalasivat yönsinertävän taivaan. Pikkuinenkin pääsi ihastelemaan ensimmäistä kertaa uuden vuoden taivaan valopilkahduksia.
Syötiin makkarat ja juotiin lämpimät, kermavaahdolla päällystetyt kaakkaot. Mitä parasta herkkua näin talviseen päivään.
Illalla lueskelin kirjaa ja leivoin pikkuisen kanssa rahkaisen mustikkapiirakan. Hieman ennen puolta yötä pikkuinen sitten nukahti ja itse pääsin korkkaamaan marjaisen kuohuviinipullon. Sitä nautiskeltiin blues brothersia katsoen, uuden vuoden vaihtumista odotellen.
Kun kello nytti 23.59 siirryimme poikaystävän kanssa parvekkeelle ihastelemaan kirkonmäeltä ammuttavia raketteja. Niitä en kuitenkaan sitä kymmentä sekunttia kauehmpaa kerennyt katsella, kun sisältä kuului pikkuisen inahdus. Melu ja pauke oli sen verran kovaa, että pikkuinen oli herännyt. Kömmin siis takaisi sisälle pitämään pikkuista kädestä kiinni, samalla katsellen ikkunasta raketteja. Ihan parasta, ottaa uusi vuosi vastaan omaa pienokaista silitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti