Tänään liikutuin äitimäisesti kyyneliin, kun meidän pikkuinen "moikkasi" takasin ensimmäistä kertaa kättään nostaen.
Pikkuinen oli siinä lattialla mönkimässä, lelujaan tutkiskelemassa.
Siinäpä sitten viereisellä sohvalla istuskellessani huutelin pikkuiselle, että "hei rakas" kättäni vilkutellen.
Pikkuinen pisti vastaukseksi ihanan leveän hymyn ja hetken mietiskeltyään nosti oman kätensä pystyyn.
Meinasin pudota sohvalta.
"Näiksä! Näiksä! Se sano MOIIIII"
Huusin poikaystävälle.
"Kato vaikka....Moiii" ja nostin taas käteni pystyyn ja vilkutin pikkuiselle.
Ja taas lattialta pieni kätönen nousi leveän hymyn kera.
Tätä jatkui pitkään.
Ehdottomasti koko päivän paras hetki. Ehkäpä jopa koko viikon
Mitenköhän kesän sen, kun pikkuinen oppii seisomaan, tai esimerkiksi kävelemään.
Kun pelkkä vilkutus, pieni käden heilahdus herkistää näinkin pajon ja saa onnesta sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti