Miten tuo pikkuinen mies onkaan kasvanut taas niin hurjasti. Muistan, kuinka me viime kesänä istuskeltiin mökin kuistilla. Pitelin sylissäni pientä nyyttiä ja naureskelin itsekseni, että heh heh tämä se juoksentelee täällä pitkin ja poikin seuraavana kesänä. Niin vissiin. Ei se voi ku se on niiiiin pieni vielä.
No nyt on se seuraava kesä ja kyllä se vain melkein jo juoksentelee. Ei siis ihan vielä juoksentele juoksentele, mutta ottaa ensi askeliaan ja päivä päivältä jaksaa ottaa yhä tukevampia, useampia ja pidempiä askelia. Eilenkin illalla leikittiin sellaista leikkiä, että Elmu käveli vuoron perään isin sylistä äitin syliin ja takaisin. Muutama askel ja dyykkaus syliin ja eikun ympäri taas hirmu naurun saattelemana. Kohta se varmasti tallusteleepi ja ehkäpä sitten syksymmällä hieman jo juoksentelee. Nyt kun nuo ensi askeleetkin on jo otettu.
Elmu kävelee myös ympäri olohuonetta potkuautoa työntäen/sitä vasten nojaten. Ja kiipeää itse potkuauton kyytiin ja alas ja hieman jo osaa jaloilla itseään eteenpäin hinata auton kyydissä istuessa. Mutta, Elmu nousee samantien potkuautosta pois, jos joku alkaa työntämään/antamaan vauhtia. Elmu se kun haluaa itse ajaa ja autoilla. Muutama päivä sitten Elmu otti pehmonallen, tunki sen potkuauton luukkuun, heitti siihen päälle vielä lattialta löytyneet vanhat sukat, survoi luukun kiinni ja istui nauraen auton kyytiin.
Niin ja tiedättekö vielä, mistä Elmu tykkää. Tietenkin elämisitä ja vielä tarkemmin ottaen, liskoista ja linnuista. Maga, meidän lemmikkilisko on ollut jo ehdoton suosikki niin kauan kuin vain muistan. No nämä linnut onkin nyt ihan uusin juttu. Meidän pihalla kun on liikuskellut jo pitkään kovaäänisiä fasaaneja, joita ollaan useaan otteeseen käyty ihastelemassa pihalla. Ja joiden ihanat äänet kuuluvat välillä sisälle asti. Elmu yrittäää jatkuvastu matkia lintujen ääntä, huulet törröttäen toistelee "purrrr purrrrr". Tämä kuuluu aina, kun Elmu jonkun linnun kuulee laulavat tai näkee ohi lentävän. Tänään käytiin paikallisessa eläinkaupassakin kauppareissun yhteydessä ihastelemassa värikkäitä undulaatteja.
Ja tietenkin tässä pienokaisen kasvaessa jonkinlaista itseppäisyyttä ja hieman tuota kiukutteluakin on alkanut esiintymään. Esimerkiski Elmu saattaa heittäytyä maahan tai alkaa "itkemään", jos ei saa heti tahtoaan läpi. Kuten esimerkiksi äidin kädessä olevaa leipää tai pöydällä olevaa kaukosäädintä. Esimerkiksi tänään Elmu alkoi "itkemään", kun parvekkeella löhöillyt lisko vietiin takaisin terraarioon ja kun illalla ei heti saanut äidin kädessä olevasta leivästä maistaa palaa. Niin ja eilen Elmu turhautui, kun ei heti saanut palikoita auton luukusta sisään. Lopulta kaikki palikat lensi kovaa vauhtia lattialle. On se kyllä vaan niin maailman sulosin. Ja pientä kiukuttelua ja itseppäisyyttä pitääkin olla. Se kuuluu asiaan.
Mutta tällaistapa meidän Elmulle. Tällä hetkellä herra nukkuu ja nukahtipa samantien ilta kylvystä päästyään. Itse juon teetä ja mietiskelen kaiken maailman asioita, mitä pitäisi vielä hoitaa ja mitä pitäisi vielä muistaa. Ensinäkin huomenna on poikaystäväni/Elmun isän syntymäpäivä. Päivällä leivoin vielä nimeltä mainitsemattoman kakun jääkaappiin, joka liinan alla odottelee huomista päivää. Lahjat on pakattu, kortti askarreltu ja vielä pitäisi aamulla koittaa herätä ajoissa leipomaan/tekemään herkku aamupala päivänsankarille valmiiksi. Sittenpä lähdetäänkin pariksi päiväksi, melkeinpä koko viikonlopuksi mökkeilemään.
Mutta ei siis ihan koko viikonlopuksi kuitenkaan, koska sunnuntaina pitäisi olla ajoissa kotona takaisin pakkailemassa tavaroita seraavaa reissua varten. Nimittäin hui jo maanantaina pitäisikin lähteä Elmun kanssa junalla Helsinkiin ja siitä sitten lennetään torstaina IRLANTIIN! Eli melkeinpä viikon päästä ollaan lentokentällä vilkuttelemassa heihei Helsingille ja koko Suomen maalle. Ihanaa päästä matkustamaan, näkemään maailmaa taas monen vuoden jälkeen. En malta odottaa. Pitäisi vielä vaan saada tavaroita pakattua ja mietittyä, että mitä kaikkea sitä oikeasti tarvitseekaan mukaan. Ja mitä kaikkea pitää Elmulle ottaa mukaan. Ja miten kaiken tarvittavan saa mahtumaan yhdeen rinkkaan. Vähän myös jännittää tuo pienokaisen kanssa lentäminen/matkustaminen vieraassa maassa, mutta eiköhän me siit selvitä. Toivotaan ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti