Ehkäpä, kun jokapäivä hieman harjoittelee, niin meidänkin pikkinen osaa lähteä eteenpäin möyrimään pitkin lattioita. Yritys on kyllä kova, jalat vispaavat sen minkä kerkeävät, mutta ihan vielä ei olla eteenpäin tai ympäri päästy. Kun istuminen sujuu jo yllätävänkin hienosti, niin eiköhän tämäkin pian opita. Omassa rauhallisessa tahdissa. Harjoitteluhan tekee mestarin, niinhän ne sanovat.
Sitten eikun uudet kegät jalkaan, nallepuku päälle ja tupsupipo päähän. Vuorossa oli aamupäiväinen kävelylenkki kauppaan. Ja koska kyseessä oli lyhyehkö kävelyreissu, pääsi pikkuinen ensimmäistä kertaa selkänojaa vasten istuskelemaan rattaisiin. On hän esimerkiksi joskus mökillä ja laivalla ollessa istuskellut hetken rattaissa, mutta ei tällaisella kappareissulla. Ja voi, oli siinä ihmettelemistä.
Aluksi pikkuinen pisti äitille superhymyn, kun pistin hänet rattaisiin. Siitä kun näkee niin hyvin sekä äitin, että rattaissa roikkuvat vaunulelut. Ja samalla pystyy katselemaan, mitä kaikkea ympärillä oikein tapahtuu. Ulos päästyä pikkuinen katseli ihmeissään ympärille, että mitä nyt oikein tapahtuu. Kulmat kurtussa katseli hetken ympärilleen ja sitten vuorostaan äitiä.
Reissu sujui oikein mukavasti. Pikkuinen näytti hyvin viihtyvän rattaissa varsinkin, kun äiti höpötteli niitä näit samalla, kun työnteli rattaita eteenpäin. Kaupassa äitin seikkailessa hyllyjen välissä pääsi näpräilemään korissa olevia ostoksia. Reissusta jäi siis kaikin puolin mahtava ja positiivinen fiilis. Alapuolella oleva kuva on otettu kaupasta, juuri kun pikkuinen oli aivastamaisillaan
Kaupasta ostettiin äidin ja isin ruokaostosten lisäksi pikkuiselle purkkisoseita. Niitä ei olla vielä maisteltu ollenkaan ja ihan kokeilun vuoksi otettiin matkaan. Tähän mennessä ollaan perunaa ja hieman porkkanaa kokona muussattu ja soseutettu itse ja nyt sitten kokeillaan, miltä tällainen purkkiruoka maistuu. Pääsee maistelemaan uusia makuja ja samalla tulee lisää harjoittelua ja totuttelemista kiinteään ruokaan ja sen syöntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti