PlayStation 3

Tuossa on taulu, minkä tein joskus keväällä poikaystävälleni lahjaksi. 

Eile pikkuisen nukahdettua aikaisessa vaiheessa (meillä kuitenkin vasta 22-23 O_o ) vietimme lauantaisen peli-illan pleikkarin ohjainta hakaten. Itse en juurikaan tietokone-, pleikkari saatika sitten kännykkä pelejä pelaile. Kyllä niistä pidän ja ovathan ne viihdyttävää puuhaa ajan tappamiselle, mutta en vain osaa, toisin sanoen en koskaan jaksa pelata. Harvoin tulee sellainen innostunut olo, että hei nytpäs voisin pari örkkiä käydä ampumassa.

Eilen kuitenkin iski pelihuuma parhaimmillaan. Poikaystävän luodessa sotajoukkoja Warcraftilla, otin mukavan asennon lattialta tyynykasan päältä, karkkipussin vierestä ja pistin final fantasy XIII tunnarin pyörimään. Ainoa oma pelini minkä omistan. Sain sen viime jouluna lahjaksi poikaystävältäni ja tässä kohta vuoden sisällä olen sitä ehkäpä kolmisen kertaa uskaltanut kokeilla. 

Pelissä itsessään ei ole mitään vikaa. Mukaansa tempaava roolipeli, joka on sekoitus fantasiaa ja animea. Pelin hahmot seikkailevat erilaisissa, toistaankin ihmeellisimmissä futuristisissa maisemissa taistellen mitä ihmeellisimpiä leopardeja, lumijättiläisiä ja robotteja vastaan. Hahmot ovat mukaansa tempaavia, omanlaisia persoonia kukin. Yksi haluaa kostaa äitinsä kuoleman, toisen kihlattu on muuttunut kristalliksi ja kolmas on menettänyt muistinsa. Ja mitäs vielä. Peli on siis kaikin puolin koukuttava hahmojen ja tarinansa puolesta. Eilis ilta meni kyseistä peliä pelaillessa ja voin sanoa, että kivaa oli. Illalla taidetaan nähdä uusinta kierros.

Toinen peli, mitä olen pleikkarilla pelaillut on Spyro. Maailman suloisin pienen pieni lohikäärme, joka seikkailee pitkin metsiä ja kyliä toinen lohikäärme seuranaan. Se on sellainen suloisen ihana peli, jota ollaan kahdestaan pelailtu. Toinen ohjaa toista lohikäärmettä ja toinen toista, sitten lennellään ympäri metsien, molemmat mukamas tietoisina siitä mihin suuntaan tulee seuraavaksi mennä ja kuvaruutu senkun pomppii kun toinen on aina menossa väärään suuntaan tai jää norkoilemaan vääriin paikkoihin. Eipäs ollakkaan sitä pelailtu piiitkiin aikoihin. Hmmhh pitääpäs ehdottaa sitä joksikin illaksi, sen verran hauskaa on meillä aina ollut.