Silkkaa apinointia

Pikkuinen on tänään erikoisissa määrin tykästynyt apinapehmoleluunsa. Sille se on tänään suurimmaksi osaksi kuulumisiaan kertonut. Ihan kuin näillä kahdella olisi oma yhteinen kieli, jonka avulla he toisillensa juttelevat päälle pärskien ja naureskellen. Maailman suloisinta, kun pikkuinen tarraa apinasta kiinni, kääntelee ja vääntelee sitä samalla höpötellen ja välillä apinaa korvasta purren. Äidin oma apina <3

Itse otin tämän päivän tavoitteeksi poikaystävän töissä ollessa siivota ja käydä kaupassa ostamassa parvekkeelle uusia kukkia. Kävin kuitenkin vain paikallisessa tavaratalossa vaunujen kanssa, joten matkaani en saanut kuin kanervia. Mutta ne ovat aivan ihania parvekekukkia näin loppusyksyksi. Selviävät hyvin vähän viileämmässäkin, kukkivat ja näyttävät kauniilta. Tuovat väriä ja lämpöä parvekkeen kylmän betoniseen olemukseen.