On se pikkumies kyllä hurjasti kehittynyt ja kasvanut. Ikää on nyt neljä ja puoli kuukautta ja osaa jo vaikka mitä. Uusin juttu on kehittynyt kyky tarttua esineisiin. Itsekkin ihan yllätyis Tallinnan reissulla humattuani, kuinka taitava pikkuinen onkaan. Osaa tietoisesti tarttua esineisiin ja nyrkki löytää suuhun samantien. Kirjaakin kun luettiin, tarttuivat siihen molemmat kädet samantien. Piti heti päästä tutkiskelemaan ja maistelemaan. Myös vatsallaan jaksaa olla kauemmin kuin ennen ja kykenee samantien erottamaan mistä suunnasta jokin ääni tulee ja kääntämään pään sinne suuntaan. Esimerkiksi kääntää päätä ylöspäin istuessaan jonkun sylissä nähdäkseen henkilön kasvot. NIIN ja tuntuu siltä, että pikkuinen kykenisi jo melkeen huoneen toisesta päästä tunnistamaan äitinsä tai muiden ihmisten kasvot. Katsoo silmiin ja hymyilee, vaikka on niin kaukana. Uskomatonta!
Illalla pikkuinen jäi hetkeksi mummille hoitoon, kun me poikaystävän kanssa kävimme kahdestaan pienellä kävelyreissulla katulamppujen valaisemassa Tallinnassa. Pyörittiin vanhassa kaupungissa, katseltiin näyteikkunoita, valokuvailtiin ja nautiskeltiin yhdessä olosta. Kävelyreissun päätteeksi käväistiin vielä african kitchenissä juomassa mango smoothin ja kahvia.
Päivä 8. Torstai päivä on toivoa täynnä. Niin oli tämäkin torstai. Aamupalan jälkeen taas suunta keskustaan pyörimään ja kahvittelemaan. Itse kävin vielä päivällä mummin ja isän hoitaessa vauvaa jalkahoidossa paikallisessa kauneushoitolassa, voih mitä luksusta. Ihanan rentouttavan jalkahoidon jälkeen oli hemmoteltuakin hemmoteltu olo ja sen kruunasi vielä Dubliners, ravintola johon suuntasimme seuraavaksi syömään. Maailman herkullisin kanasalaatti kolmella eurolla, ei kyllä suomesta löytyisi.
Pikainen kauppakierros vielä ruuan jälkeen ja takaisin asunnolle viettämään iltaa saunomalla ja katselemalla aluksi ihanaa ja lopuksi kauhistuttavaa ranskalaista trilleriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti