Meidän pikkuisella on nyt meneillään vierastamiskausi pahimmillaan. Kun vieraita on kylässä, on turvallisinta heitä tarkkailla äitin sylistä pienen välimatkan etäisyydeltä. Ja jos pikkuinen istuskelee sitterissä jonkun vieraan sattuessa tulemaan kylään, niin voih sitä iskuista huutoa. Äitin pitää siis rynnätä paikalle pelastamaan tilanne ja rauhoittelemaan naama punaisena kirkuvaa pienokaista.
Toinen eroahdistustilanne syntyy usein kun olen kahdestaan pikkuisen kanssa kotona. Silloin hän ei viihdy hetkeäkään yksin. Välillä kun esimerkiski siivoan tai yritän pikaisesti vessassa käydä, niin alkaa kiljuminen. Ei tietenkään aina, mutta usein. Yksin ei tahdo olla, ei osaa ollam eikä siis oikein viihdy. Kyllä hän yksin touhuilee ja osaa leikiskellä, mutta yleensä vain kun joku aikuinen on turvallisesti lähettyvillä.
Äitin pikkuinen höpöhöpö
meilläkin tytöllä tota vierastamista ollut,tosin vain jos on ollut jonkun ns. "vieraan sylissä",siis jonkun muun kun mun tai isin, niin kova itku ja huuto :(
VastaaPoistaMeillä jo pahin vierastaminen mennyt ohitse (tyttö nyt 6 kk). Vierastaminen alkoi jo vähän ennen 4 kk ikää. Ja alkoi hieman jo helpottaa ennen 6 kk ikää jo helpottanut nyt juomattavasti. Harvoi enää vierastaa. Nyt uskaltaa vieraita ihm ihmisiä katsella muualtakin kuin äidin sylistä. Ja hyvän tuulisena jopa viihtyy hetken vieraan sylissä, huonotuulisena onkin sitten toinen juttu. Voihan sitä tietysti tulla vielä uusikin vierastaminsvaihe, kun näin aikasin meillä jo alko.. :)
VastaaPoista