Jotain minusta

Tuon kysymys postauksen yhteydessä oli tullut muutama kysymystä, joihin ajattelin tässä nyt yrittää vastata.

Mikä olet ammatiltasi/Mitä opiskelet? 

Opiskelen tällä hetkellä amk:ssa sosionomiksi. Aloitin opinnot syksyllä 2010 ja ehdin vajaa vuoden koulua käydä, kunnes jäin äitiyslomalle. Aikaisempiin opintoihin kuuluu ylioppilastutkinto vuodelta 08 ja sen jälkeen vietinkin välivuoden töissä ja seuraavan, niin sanotun välivuoden Loimaan kansanopistossa, jossa opiskelin psykologia-kasvatistiede linjalla.

Aiotko olla pitkään kotona pikkuisen kanssa? Mitä teet hoitovapaan jälkeen? Töitä/koulua?

Nyt olen siis ollut sen vuoden verran äitiyslomalla ja nyt tulevana syksynä olisi tarkoitus palata koulun penkille muutamien kurssien yhteydessä. Vielä kun olisi niitä opintoja pari kolme vuotta jäljellä. Ei en siis ihan täyspäiväiseksi opiskelijaksi vielä aijo, vaan ihan muutamalla kurssilla aloittaa näin alkuun. En halua pienokaista ihan vielä minnekkään hoitoon pistää. Saa nähdä miten se lähtee syksy sitten lähtee sujumaan ja, että onnistuuko ylipäätään tuo muutaman kurssin suorittaminen ja löytyykö pienokaiselle koulu tuntien ajaksi mahdollista hoitaja. Se kaikki jääpi nähtäväksi.

Missä olet matkustellut?

Tätä kysymystä miettiessä iskee väkisinkin mieletön matkakuume. Halu päästä vuorille vaeltamaan tai ison kaupungin pieniin kahviloihin istuskelemaan. Sitä ku ei ole nyt parin viime vuoden aikana tullut matkailtua (Tallinnan reissuja ei tässä tapauksessa lasketa. Olen itse nimittäin syntynyt ja asunut vauvavuoteni Tallinnassa. Se on edelleen kotimaani, jossa asustelee monia minulle läheisiä ihmisiä ja sielä tulee usein käytyä, kuten nyt viimeksi jouluna ja pääsiäisenä..) AINIIN. Mutta onhan mulla kesäksi tilsttu lentoliput Irlantiin <3

Pienenpä olen käynyt Saksassa, Tanskan legolandissa ja useaan otteeseen koripallo leireillä Ruotsissa. Kesällä 2006 olin kuukauden kielimatkalla Los Angelesissa ja samalla reissulla pääsin piipahtamaan myös Mexicon puolella. Amerikka kesäni jälkeen olen käynyt kaupunkilomalla Itävallassa äitini kanssa sekä aurinkoisessa Turkissa ja sateisen kauniissa Irlannissa hyvän ystäväni ja kummityttön kanssa. Mutta ehdottomasti unohtumattomin ulkomaan matkani sijoittui vuodelle 2008, jolloin pääsin viikoksi Norjan Huippuvuorille. Keskelle jääkarhujen maata, jäämeren rannalle lumisiin maisemiin ja upeiden vuoren rinteille. Se oli yksi elämäni tähänastisista huippuhetkistä.

Lempiruoka? 

Tähän kysymykseen olisin saattanut reilu vuosi sitten vastata tylsästi vain "makaroonilaatikko ja perus lihapullat ja perunamuussi...", mutta jotain on tässä vuoden aikana tapahtunut. Olen alkanut kiinnostua ruuan laitosta, kaiken maailman ruuista ja ruoka aineista. Tutkin tuoteselosteita, otan selvää ruoka ainiesta sekä niiden sisällöstä ja vaikutuksista. Istuskelen yö myöhään selailemassa netistä reseptejä, kolailen läpi supermarkettien ruokahyllyjä ja kotona kokkeilen aina kun kerkiän. Melkeinpä päivittäin ainakin yhden, lämpimän aterian.

Rakastan ruuan laittamista. Tykkään tehdä niin raikkaita salaatteja, kuin naudan ulkofile pihvejä. Leipoa porkkanakakkuja, suklaisia mokkapaloja ja pellavansiemen sämpylöitä. Kaikkea mahdollista laidasta laitaan. Olen löytänyt itsestäni kokonaan uuden puolen. Halun oppia, tutustua ja tutkia. Haluan tietää mitä syön ja miten se tehdään. Olen jopa liittynyt ruokapiirin, jonka kautta pystyy tilaamaan kuukausittaan sekä lähi-, että luomuruokaa paikallisilta yrittäjiltä. Ja kyllä, pidän tästä uudesta puolestani kovasti.

Tällä hetkelläni suosikki ruokiini kuuluu esimerkiksi Oliivileipä, vuohenjuusto/mozzarella/feta/auringonkuivattu tomaatti/kana salaatit, uunikala, luumu jugurtti, mysli ja mango. Erityisemmin pidän juuri kalasta ja salaateista. Niitä yleensä tilaan, jos ulkona satutaan syömään. Esimerkiksi perunamuussi, kalaa ja sienikastike. Namm.

Mikä on parasta äitiydessä?                                 

Ehdottomasti se itse äitinä oleminen tuolle pienelle, maailman rakkaimmalle pojalle. En vaihtaisi tätä äitiyttä mihinkään. Ehdottomasti parasta mitä minulle on koskaan tapahtunyt. Rakastan äitinä olemista ja rakastan omaa pientä poikaani. Koko elämä on saanut ihan uudenlaisen merkityksen äitiyden myötä. Uskomatonta, miten paljon ihania muutoksia voikaan vuoden sisälle mahtua. Koen, että sekä minä itse, että maailmankuvani, arvot ja tavoitteet ovat sen myötä muuttuneet. Ja pelkästään parempaan, positiivisempaan suuntaan. 

Parasta äitiysessä on se, kun aamulla herää pienokaisen kovaääniseen ja iloiseen höpöttelyyn, joka samalla yrittää pieniä sormiaan tunkea äitin nenään. Se, kun pienokinen konttaa isin kanssa kilpaa pitkin lattioita "kumpi eka äitin luona..". Kun pienokaisen aamupuuron lämmetessä vilkutellaan töihin lähtevälle isille. Kun leikitään yhdessä lattialla leuluja, autoja ja palikoita tutkien. Kun heitellään kaikki yhdessä palloa. Kun pienokainen hypppii liskon terraarion edessä toistellen "Maga, Maga, Maga..." Kun pienokainen kovan äänen kuullessaan konttaa äitin syliin turvaan. Kun väsyneenä mönkii äitin sylissä halaillen ja pussaillen. Kun pienokainen kiipeää äidin syliin. Ja kun ilta myöhään takertuu äidin käsistä kiinni vaipuakseen vauvamaisen suloiseen uneen. Tämä lista voisi jatkua loputtomiin. Se on vain niin ihanaa seurata tuon pienen pojan touhuilua, sitä jatkuvasti uusien asioiden oppimista. Sitä jatkuvaa kehitystä ja muutosta. Ihanaa, että saa olla siinä mukana ja läsnä. Oppia tuntemaan omaa ihanaa poikaa ja sen myötä yhdessä kasvaa tähän maailmaan, meidän elämään. Ikään kuin tiiminä. Äiti ja poika, isiä unohtamatta.